tiistai 21. maaliskuuta 2017

Arvet, romaani sotavuodesta 1941 – Eeva Vuorenpää

Nimi: Arvet
Tekijä Eeva Vuorenpää
Julkaistu 2011
Sivuja: 244
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Aiju ja Nina ovat iäkkäitä naisia jotka kohtaavat sattumalta laivalla. Naisia yhdistää yllättävä asia, sotavuosien tapahtumat. Aiju sairastuu lapsena vakavasti ja häntä hoidetaan sotasairaalassa. Nina joutuu perheensä kanssa Saksalaisten työleirille, joka osoittautuu julmaksi keskitysleiriksi. Molempien kohtalo on hiuskarvan varassa. Synkkiä sotavuosien tapahtumia katsotaan lapsen silmin.

Ajatuksia: Tämä oli hieno lukukokemus. Teksti soljui helposti ja tarinaan upposi sen järkyttävästä aiheesta huolimatta. Arvostan suuresti Vuorenpään tapaa kertoa tarinaa. Kirja on helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Tällaisesta asetelmasta en ole aiemmin sotavuosista lukenut. Minä luin kirjan yhdeltä istumalta ja se kertoo jo paljon.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Pyhä keihäs – Mario Reading

Nimi: Pyhä keihäs
Tekijä Reading Mario
Julkaistu 2014
Sivuja: 296
Luokka: jännitys 84.20
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kuvajournalisti John Hart matkustaa isänsä luokse Guatemalaan ja törmää sukunsa outoon salaisuuteen joka tempaa hänet mukaansa huimaan seikkailuun. Taustalla on salaperäinen keihäs jonka vartijana hänen sukunsa on toiminut ja jonka takia John joutuu ajojahdin kohteeksi. 

Ajatuksia: Tämä ei napannut, enkä vakuuttunut tarinasta lainkaan. Kokonaisuus oli kömpelöä vaikka tarina sinänsä piti sisällään valtavasti potentiaalia. Ei siis tällä kertaa kiitosta Readingille, pahoittelut.

Liekkien näkijät- Gillian Anderson & Jeff Rovin

Nimi: Liekkien näkijät
Tekijä Gillian Anderson & Jeff Rovin
Julkaistu 2015
Sivuja: 330
Luokka: Jännitys 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Lastenpsykiatri Caitlin o´Hara päätyy tutkimaan tapausta joka saa hänet täysin ymmälleen. Nuoren potilaan oireet ovat jotain sellaista, mihin hän ei ole urallaan törmänneet. Sitten samantapaisia potilaita raportoidaan lisää.  Tapahtumat ei selity millään luonnollisella tavalla vaan tohtorin on alettava uskoa yliluonnolliseen tapahtumaan vuosituhansien takaa.

Ajatuksia: Tämä ei saanut minua syttymään. Paikka paikoin viihdyin tarinan parissa kohtuullisesti ja toisinaan tipahdin kyydistä lahjakkaasti. Sekava kokonaisuus tuotti pettymyksen.

Lisäys: Lukupäiväkirjani on pahasti myöhässä ja nyt kun laitan ajatuksia blogiin on lukemisesta kulunut puolisen vuotta. Rehellisyyden nimissä on mainittava, ettei tästä jäänyt yhtään mitään mieleen. Ajatukset perustuvat täysin onnettomiin muistiinpanoihini syyskuulta.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Teemestarin kirja – Emmi Itäranta

Helmet-lukuhaaste 2016, kohta 5: Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman

Nimi: Teemestarin kirja
Tekijä Itäranta Emmi
Julkaistu 2012
Sivuja: 265
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin - ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun - läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyä hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista. Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo - ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katseet kiinnittyvät väistämättä teemestarin taloon.”

Lähde: http://www.adlibris.com/fi/kirja/teemestarin-kirja-9789518514438

Ajatuksia: Valitettavasti tästä kirjasta ei ole jostain syystä tallentunut muita tietoja kun nuo perus sivumäärät yms. ja tunnelmat heti lukemisen jälkeen lienee hävinneet johonkin bittiavaruuteen. Sen takia minun piti käydä vähän tutkimassa mistä tässä olikaan kyse.

Muistelisin, että olin odottanut kirjalta ainakin paljon enemmän. Tämä tuli lukulistalla ihan blogisuositusten perusteella.

Suhtaudun varovasti dystopioihin, ne kun eivät kuulu suosikkeihini ja tästäkin jäi vähän ristiriitainen tunne. Arvosteluni perusteella tämä oli saanut keskivertopisteet, eli en ollut pitänyt huonona, mutta en erityisen hyvänäkään. Jokin tässä häiritsi, mutta en enää varmuudella muista mikä. Epäilisin, että ongelma liittyy tuohon teemestarikulttuurin tuominen Pohjois-Suomeen tuntui vaan liian epäuskottavalta jopa fantasiakirjallisuuteen :).  Liitän teeseremoniat vahvasti johonkin itäimaiseen kulttuuriin. Sikäli hassua, että mieli sotii tätä vastaan kun kuitekin noin yleensä sulatan fantasiamaailmassa kaikki örkit sun muut kummajaiset.

Tunnustan, olevani enemmän kahvi-ihmisiä. Meillä juodaan aina kahvia, tapahtui mitä tahansa.

Ja voi olla, että olin oikeasti ajatellut ihan toisin lukemisen jälkeen, valitettavasti en vaan muista mitä.

Yhteevetona: Kirjaa on paljon kehuttu, ja varmasti aivan syystä. Suosittelen siis tutustumaan ja muodostamaan  oman mielipiteen. Tämä postaus on "hihasta vedetty" mutuversio, pahoittelut.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Kolme – Sarah Lotz

Nimi: Kolme
Tekijä: Sarah Lotz
Julkaistu 2014
Sivuja: 494
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Kirjastosta lainattua

12.1.2012 neljä lentokonetta putoaa yllättäen.Kolmesta koneesta löytyy pelastuneena vain yksi lapsi. Huhut kertovat, että myös neljännestä koneesta olisi pelastunut lapsi. Lasten ympärille kietoutuu salaliittoteorioita ja maailmanlopun ennustuksia. 

Omaiset huomaavat, että pelastuneet lapset ovat muuttuneet, he eivät ole samanlaisia kuin ennen onnettomuutta. Kuitenkaan kyse ei ole posttraumaattisista oireista. Lapset ovat pikemminkin iloisempia kuin ennen. Samalla heissä on jotain pelottavaa. 

Ajatuksia: Kirjan takakansi lupasi odottaa hurjan jännää tarinaa. Valitettavasti tarina kuitenkin tuotti ainakin minulle raskaan pettymyksen ja vain vaivoin jaksoin lukea tarinan loppuun. Idea on loistava, mutta toteutus ei kyllä saa minulta kiitosta. Olisin halunnut pitää, mutta valehtelisin jos väittäisin pitäneeni. Harmittaa.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Veren voima, osa 1 – Charlaine Harris

Nimi: Veren voima, osa 1
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 336
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse on pikkukaupungin ”kummajainen”. Tyttöä pidetään vähintään omituisena ellei suorastaan hulluna. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tyttö osaa lukea toisten ajatuksia. Ominaisuus rajoittaa myös Sookien mahdollista rakkauselämää suuresti, jostain syystä miehet eivät arvosta naista joka tietää mitä he ajattelevat. 

Kaupungiin tulee kuitenkin paljon suurempia huolia kun sinne muuttaa vampyyreja. Kun Sookie vielä lyöttäytyy vampyyrin heilaksi, on soppa valmis. Samoihin aikoihin kaupunkia alkaa vaivata murha-aalto ja naisia löytyy tapettuina, vieläpä niin että osalla on puremajälkiä kaulassa. Katseet kääntyvät vampyyreihin ja lynkkaysryhmä on valmiina. 

Sookie erilaisuus ei jää myöskään vampyyreilta huomaamatta ja pian vaaroja vaanii kaikkialla.

Ajatuksia: Olen toki seurannut aikanaan Trueblood -sarjaa satunnaisesti, mutten ollut mikään erityinen sarjan fani. Kirja tuntuu vievän minut kuitenkin mukanaan aika tehokkaasti. En väitä tämän olevan mitään kirjallisuuden huippua, mutta minulle tämä toimi oikein viihdyttävä flunssalukemisena, ja aion jatkaa sarjan parissa joskus tulevaisuudessakin. Toki pakko myöntää, että tässä on myös äärettömän ärsyttäviä piirteitä, mutta eiköhän tällekin sarjalle löydy paikkansa ainakin loma/flunssalukemistosta.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Apinatalo – Sara Gruen

Nimi: Apinatalo
Tekijä Sara Gruen
Julkaistu 2011
Sivuja: 335
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Isabel Duncan tutkii suuria ihmisapinoita, bonoboja kielilaboratoriossa. Apinat osoittautuvat uskomattoman älykkäiksi. Tutkimuskeskukseen tehdään pommi-isku jossa Isabel loukkaantuu vakavasti. Kun Isabel toipuu sairaalassa, hänelle selviää että apinat ovat myyty. Pian alkaa pyöriä hyvin erikoinen tosi-TV, jonka pääosissa ovat bonobot. 

Ajatukset: Kirja oli ok, vaikka jäikin aika kauas Gruenin ensimmäisestä eli Vettä Elefanteille -teoksesta. Aihe oli mielenkiintoinen, mutta tietynlaista junnaavuutta tuli esille, eikä tarina paikoittain edennyt kauhean sujuvasti. Voi olla, että ensimmäiseen kirjaan kovasti ihastuneena odotukseni kasvoivat vaan turhan suuriksi.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Ihan tavallisena päivänä – Kate Atkinson

Nimi:      Ihan tavallisena päivänä
Tekijä:    Atkison Kate
Julkaistu 2011
Sivuja: 295
Luokka: 84.20
Luettu: 09/2016
Mistä: Kirjastosta lainattua

Vuosi 1970: Kolmivuotias tyttö katoaa kotipihaltaan eikä häntä enää löydetä sinnikkäiden etsintöjenkään jälkeen.

Vuosi 1979: Perheenisä surmataan kirveellä ja nuori äiti saa tuomion.

Vuosi: 1994: nuori nainen surmataan julmasti keskellä päivää työpaikallaan, surmaajaa ei ikinä löydetä.

Yksityisetsivä Jackson Brodie saa kaikki kolme mystistä tapahtumaa tutkintaansa. Alkuun selvittäminen vaikuttaa mahdottomalta, mutta välillä mahdottomastikin voi tulla mahdollista.

Ajatuksia: Jostain syystä tämä oli minusta vain lievästi ok. Jotenkin en päässyt tarinan ytimeen, eikä se vaan kolahtanut. Luin tämän sairastaessa, eli ehkä en ollut ihan parhaassa vireessä mutkikkaisiin tapahtumiin. Täytynee kokeilla vielä kirjailijan jotain toista teosta, jos se aukeaisi paremmin. Vaikka tämä ei hehkutusta minulta saa, niin oli tälläkin tarinalla hetkensä.