keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mustikkasoppaa – Katariina Romppainen

Nimi: Mustikkasoppaa
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2011
Sivuja 178
Luettu: 08/2015

Sini-Marja alias Mustikka on hiukan alle kolmekymppinen vauhdikas mimmi joka suhahtaa sukkelasta irtosuhteesta toiseen. Vaan luontoäiti laittaa biologisen kellon kilkattamaan ja kauhukseen Mustikka huomaa toivovansa perinteistä perhettä, vauvoineen ja vakaine miehineen. 

Ajatuksia: Mukava lukukokemus. Sähellystäkin on, mutta ei mitään yltiöpäistä. Jutun juonen arvaa aika nopeasti, mutta sekään ei haitannut. Tämä toimii mukavana rentouttajana. Pidin Romppaisen kirjasta  ”Pitkät päiväunet” tosin huomattavasti enemmän, mutta tämä onkin hyvin eri tyyppinen tarina. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan piristävä kokemus.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Jääkyynel – Max Manner

Nimi: Jääkyynel
Tekijä Manner Max
Julkaistu Crime Time 2015
Sivuja 389
Luokka: 84.2 MAN
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Lapissa katoaa kaksi nuorta keikkatyöläistä. Toinen tytöistä löytyy alastomana puuhun sidottuna, toisesta ei näy merkkiäkään. KRP kiinnostuu naisten kohtaloista ja lähettää tutkijan matkaan. Tehtävä kohdistetaan Stein Storesenille, jota ei tietenkään näy mailla eikä halmeilla. Tämän vuoksi matkaan lähtee huomattavasti kokemattomampi kollega Meeri Tarvainen. Juttu osoittautuu todella mutkikkaaksi ja Meerin sairastuttua vakavasti homma vaikuttaa jäävän paikallisten lainvalvojien omaan hoitoon.  Lopulta Stein Storesenkin löytää tiensä lapin perukoille ja pääseekin tutustumaan hotellin toimintaan hyvinkin henkilökohtaiselta näkökannalta. 

Ajatuksia: Max Manner oli minulle aivan uusi tuttavuus ja pienoisella varovaisuudella tartuin kirjaan. Mutta huoli oli turha, tarina vei mukanaan ja jännittää sai ihan loppuun asti. On aina hyvä merkki kun tulee valvottua yö, kun ei vaan voi mennä nukkumaan kun tarina on kesken. Mukana on kaikenlaista bisnestä ja aika hurjiakin juttuja, joista en nyt voi valitettaasti kertoa, etten pilaa ideaa. Vauhtia riittää. Suosittelen ehdottomasti jännityksen ystäville, itse pidin kokonaisuudesta yllättävänkin paljon. Yllättävän sen takia kun en välittänyt noista päähenkilöistä Steinistä ja Meeristä juurikaan, molemmat ovat mielestäni jotenkin vähemmän sympaattisia hahmoja. Paikallinen poliisi sen sijaan keräsi huomattavasti enemmän sympatiapisteitä. Tarinassa on henkilöitä, joita mielestäni ei olisi tarvinnut olla lainkaan, mutta ehkä epäiltyjen määrää ja sitä kautta jännitystä haluttiin kasvattaa lisää. Myöskin Astan velipojan tuominen esille oli mielestäni turhaa, kun kuitenkaan mitään selvää ei kerrottu.

Yhteevetona: Kirja piti otteessaan todella hyvin ja sai oikeasti pulssin nousemaan jännityksestä ja pisteet kiitoksineen siitä. Max Manner on kirjailija, jonka tuotantoon tutustuminen jatkuu. Tästä tarinasta saisi myös kelpo leffan, sitä odotellessa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Joka yksin kulkee – Mari Jungstedt

Nimi: Joka yksin kulkee
Tekijä Jungstedt Mari
Julkaistu Otava 2015, alkuperäisteos Du går inte ensam v.2013
Sivuja 265
Luokka: 84.2 JUN / jännitys
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eva Eliasson on tuore yksinhuoltajaäiti. Kun tytär on toipilaana flunssasta eikä voi mennä vielä hoitoon, Eva ottaa tyttärensä mukaan töihin. Pieni Vilma-tyttö menee aivan pieneksi hetkeksi leikkimään kauneussalongin edustalle ja katoaa. Jäljelle jäävät vain valkeat kengät. 

Ajatuksia: Tämä oli minun ensimmäinen tutustumiseni Mari Jungstedtin tuotantoon. Kirjan kappaleet olivat nerokkaan lyhyitä ja samalla hyvin koukuttavia. Oli suorastaan pakko lukaista mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin, pieni hengettömyys vaivasi. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että henkilöhahmot ovat minulle vieraita, koska en ole lukenut muita sarjan kirjoja.  Tarinan sisällä kukee useampi tarina, kohtalo ja salaisuus. Lopun tapahtumat etenevät jotenkin hyvin nopeasti ja tämä lukijan makuun vähän pidettiin vähän turhankin hoppua. Myös syyllisen arvaa vähän liian helposti. Ihan lopuksi  lukijalle oli viritetty vielä houkutus koukutus temppu, ja enköhän minäkin jäänyt jonkinasteiseen koukkuun.

Yhteenveto: Toisaalta koukuttava kirja,  mutta samalla jotain jäi puuttumaan, että tämä olisi valloittanut jännärisydäntäni ihan kokonaan. Tarinassa sinänsä ei ole mitään vikaa ja toki mielenkiinto kirjailin tuotoksia kohtaan heräsi. Lopputuloksena siis jotenkin hämmentävä, mutta positiivinen olo.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Morsiuskesä – Enni Mustonen

Nimi: Morsiuskesä
Tekijä Mustonen Enni
Julkaisuv. Otava 2009
Sivuja 352
Luettu: 08/2015

Lauralla on takanaan traumaattinen työkeikka jonka seurauksena hänen kumppaninsa kuoli ja Laura itse loukkaantui vakavasti. Laura kutsutaan yllättäen sairauslomalta kuvaamaan uutuussarjaa, missä maaseutujen miehille etsitään morsiamia. Nainen haluaa ajatukset pois menneisyyden traagisista tapahtumista ja lähtee kuvausryhmän matkaan tutustumaan kevyemmän viihteen pariin. Nainen on utelias; voiko joku löytää elämänkumppaninsa formaatin kautta.

Ajatuksia: Mukavan kepeää lomalukemista tai muuten vaan rentoutumiseen sopivaa tekemistä. Ei mikään mestariteos, eikä Mustosen parhaimmistoa, mutta taattua sujuvaa tekstiä mitä on mukava lukea.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rakkautta rappukäytävässä – Asta Ikonen

Nimi: Rakkautta rappukäytävässä
Tekijä Ikonen Asta
Julkaistu Reuna Oy 2015
Sivuja 143
Luokka: 84.24 IKO
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattua

Nuori maalaistyttö Mira muuttaa Helsinkiin odottelemaan syksyllä alkavaa koulua. Oma vuokrakämppä on vielä hakusessa. Kun ensimmäinen vaihtoehto, eli asuminen serkun nurkissa, päättyy nopeammin kuin oli tarkoitus, löytää Mira itsensä talkkarin hommista Käpylän pienkerrostaloalueelta. Tutustuminen talkkarin hommiin ei tietenkään käy kommelluksitta. Samalla tulee törmäilyä etenkin erään ikävän naapurin kanssa.

Ajatuksia: Ihan ensimmäisenä pakko kommentoida tuota kirjan nimeä. ”Rakkautta rappukäytävässä” sopisi mielestäni  paremmin johonkin aikuisviihteen elokuvaan kuin tähän kirjaan (hyi minua). Takakannessa sanotaan, että kirja tuo mieleen Anni Polvan ja Jane Austinin ihmissuhdedraamat. Voi hyvinkin olla mahdollista. Ehkä minun äärettömän vähäiset kokemukseni Polvan tuotannosta olisi pitänyt kertoa , ettei tämä ole minun juttuni. Pidän romanttisista tarinoista ja hömpästä, mutta rajansa kaikella. Tämä on aivan liian hömppää ja epäaitoa, enkä löytänyt edes huumoria, tai ainakaan sellaista mikä olisi uponnut minuun. Tarinan juoni on usein sama kuin tässäkin tarinassa. Tässä en vaan kokenut "Miran sydämen valinnassa" mitään tolkkua. Herra ei kerännyt sympatiapisteitä lainkaan. Olen ikävä ihminen, mutta pakko sanoa, ettei tämä vaan ollut minun mieleeni. Toivottavasti löytyy paljon ihmisiä jotka ovat eri mieltä.

Yhteevetona: Kevyttä kotimaista viihdettä, mutta omaan makuun liian kömpelöä höttöä. Pahoittelut.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Elokuun yhteeveto

Elokuun yhteenveto meinasi jäädä kokonaan unohduksiin.

Elokuussa jatkui varsin ahkera lukeminen ja saldona 13 luettua kirjaa.  Vietin paljon aikaa mökillä ja koska siellä ei mitkään sähkölaitteet ole häiritsemässä oleskelua, tulee luettua runsaasti. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa lukemaan oikein laiturillekin aurinkotuoliin...wau.

Elokuussa luin peräti yhdeksän kotimaista kirjaa ja ulkomaisia vain neljä.  Sivuja kirjoista löytyi yhteensä 3882 ja keskimäärin sivuja / kirja oli n. 299. Elokuussa en jättänyt yhtään kirjaa kesken, vaikka yhden  kohdalla lähellä oli. Arvostelussani luettujen kirjojen keskiarvoksi tuli 2,87 (asteikolla 0-5).

Kirjahyllyni karttui vain yhdellä Anna Janssonin ALE-pokkarilla  (Hylynryöstäjä).Kirjastosta sen sijaan olen lainannut edelleen tasaisesti  kirjoja. Tavoitteenahan on edelleen päästä vanhoista kirjoista eroon kierrättämällä ja ostaa harkiten uusia. Minun pitäisi lukea noita omia vanhoja kirjoja ja valkata sieltä sen jälkeen poistoon menevät. Nyt on vaan se ongelma, että kun menen kirjastoon palauttamaan kirjoja en pääse sieltä ilman täyttä kassillista ulos (siellä nyt vaan sattuu olemaan niin paljon kaikkea mielenkiintoista, kyllä te ymmärrätte) ja aika ei sitten riitä omien kirjojen lukemiseen. Mietin vielä tähän ongelmaan toimivaa ratkaisua. Ehkäpä laitan miehen palauttamaan kirjaston kirjat, niin ei tule uusia.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Iso – Pekka Hiltunen

Nimi: Iso
Tekijä Hiltunen Pekka
Julkaistu WSOY 2013
Sivuja 414
Luokka: 84.2 HIL
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Anni Kantto on 37 v, 168 cm ja 138 kg. Nainen joka on iso ja tietää sen. Anni kamppailee kärkevien kommenttien maailmassa ja toivoisi hyväksyntää omana itsenään, ilman että hänen tarvitsee laihduttaa itseään yhteiskunnallisesti hyväksyttäviin mittoihin. Anni on terve ja hän haluaa, että hänet hyväksytään sellaisena kuin on; lihava terve nainen. Nainen joka on kiloistaan huolimatta ammatillisesti pätevä. Nainen joka ei halua työskennellä  takahuoneessa  kokonsa takia.

Ajatuksia: Minulla ei ole oikein sanoja, millä kuvata tätä kirjaa. Kokonaisuus oli ajatuksia herättävä, kuten varmasti oli tarkoituskin. Maailmassa kaikki erilainen saa aikaan reaktioita. On erilaisuutta jota palvotaan ja sitten se suurempi osuus erilaisuudesta, joka saa ihmisissä aikaan vähemmän mukavia reaktioita. On jonkin sortin holhousyhteiskunta tai "muottiyheiskunta". Ihmisten pitäisi sopia tiettyihin raameihin, eikä hän voi olla terve ja onnellinen jos näin ei käy. Eikä tämä koske vain sitä, että joku on  iso, vaan ihan muutenkin erilaisuutta. Surullista mutta totta. Uskon kirjaan aivan täysin ja toivon, että me kaikki jaksaisimme ajatella hieman pintaa syvemmälle. Itse olen äärettömän onnellinen siitä, että olemme kaikki erilaisia. Minun ystäväpiiriin mahtuu mukaan  kaiken kokoisia, näköisiä ja luontoisia ihmisiä, ja juuri näin se pitääkin olla.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja! – Aino Kontula

Oppilaan päiväkirja

Nimi: Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja!
Tekijä: Kontula Aino
Julkaistu: Ajatus Kirjat /Gummerus 2007
Sivuja 222
Luokka: 84.2 KON
Luettu: 08/2015

Niko Nyyssönen , 12 v 315 päivää, 145 cm ja 40 kiloa. Alkoholisoitunut äiti ja ongelmateinin mainetta kantava isoveli. Siinä lähtökohdat lähteä seiskalle pelottavaan ja valtavan kokoiseen kouluun joka kantaa lempinimeä Tyrannosaurus rex. 

Ajatuksia: Tarina kerrotaan päiväkirjamerkintöinä. Teksi on sujuvaa ja monin paikoin hauskaa sanailua. Niko kerää sympatiapisteitä. Isovelikään ei ole ihan niin tunteeton tapaus kun etukäteen näyttää. Äiti taas huomattavasti pahempi. Kokonaisuudessa mukana ronskin ja huumoripitoisen kerron lisäksi todella koskettavaa ja surullista tarinaa. Herää kysymys, johon valitettavasti tiedän vastauksen. Tällaisessa maailmassako me nykyään elämme?

Aino Kontula vakuutti minut kirjoittajan taidoillaan ja jatkan hänen tuotantoonsa tutustumista. Tsempit ja jaksamista kaikille tämän maailman Nikoille ja veli Roberteille.

torstai 3. syyskuuta 2015

Vadelmavenepakolainen – Miika Nousiainen

Haaste 15: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut pitkään

Nimi: Vadelmavenepakolainen
Tekijä Nousiainen Miika
Julkaistu Otava 2007
Sivuja 270
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Sain opiskella sitä (ruotsia) järjestelmällisesti vasta seitsemännellä luokalla. Olin alusta alkaen valtavasti muita edellä, ruotsintaitoni oli jo kuusivuotiaana Kouvolan eliittiä. Olin kahminut käsiini kaikki mahdolliset ruotsinkieliset lehdet ja esitteen. Kukaan ei puhunut ruotsia Kouvolassa. Kaupungin kaikki kolme suomenruotsalaista pysyttelivät kotioloissa, etteivät saisi turpaan. Kun vaadin Sokoksella palvelua ruotsiksi, sain osakseni vain häijyn mulkaisun.”

Mikko Virtanen on kansallisuustransvestiitti. Hän on suomalainen mies joka sydämeltään tuntee olevansa pesunkestävä ruotsalainen. Tällainen erilaisuus ei ole helppoa, etenkään kun on lähtöisin Kouvolasta. Myöskään aikuinen Mikko ei saa osakseen ymmärrystä.  Kasvava ahdistuneisuus suomalaisuudesta saa lopulta aikaan erikoisen tapahtumaketjun, joka vie Mikonkin viimein kohti onnellista ruotsalaista elämää. Ruotsalaisuuden hinta on kuitenkin kova, eikä siitä ihan kaikki voi selvitä siitä hengissä.

Ajatuksia: Minuun Nousiaisen huumori upposi oikein mukavasti. Tarina oli varsin viihdyttävä, tosin jos olisin itse suomenruotsalainen voisin olla ihan toista mieltä. Päähenkilö Mikko osoittautui ennakoitua huomattavasti "sairaammaksi" tapaukseksi, ja tarinaan sisältyi muutonkin elementtejä, joita en todellakaan osannut odottaa. Seuraavaksi lienee etsittävä tästä tehty elokuva käsiin.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Kaikki oikein – Anna-Leena Härkönen

Nimi: Kaikki oikein
Tekijä Härkönen Anna-Leena
Julkaisu: Otava 2015
Sivuja 317
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eevi tekee yhden rivin lottoa ja menee voittamaan päävoiton 7 miljoonaa euroa. Puttosen perhe kokee äkkirikastumisen huumaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Ajatuksia: Odotin tältä kirjalta todella paljon (ja odotin sitä kirjastosta todella kauan)  ja ehkä sen takia se ei ihan yltänyt kohtuuttomiin odotuksiini. Tämähän on luonnollisesti täysin oma mokani. Ei tarinassa varmasti ole mitään vikaa. Jostain syystä en vaan tykästynyt noihin tarinan henkilöhahmoihin ollenkaan. Tuli enemmänkin surullinen olo vähän kaikkien puolesta, vaikka odotin, että pääsisin hymyilemään ja tyrskähtelemään Härkösen napakan huumorin seurauksena.

Yhteenvetona: Aina ei voi voittaa, tai pitää kaikesta lukemastaan suunnattomasti – ei edes joka kerta. Ja kaikki tämä vain sen takia, että odotin jotain yltiöpäisen hauskaa, eli omat ennakko-odotukset torpedoivat lopulta koko lukukokemuksen. Tässä kohtaa olisin kaivannut enemmän kepeyttä ja hauskuutta. Härkönen on taitava kirjoittaja edelleen, nyt tarina itsessään ei vaan iskenyt.