lauantai 19. tammikuuta 2019

AUSCHWITZIN SEITSEMÄN KÄÄPIÖTÄ: OVITZIN PERHEEN SELVIYTYMISTARINA – YEHUDA KOREN & EILAT NEGEV

Julkaistu: 2017
Luokka: 99.139
Sivuja: 316
Luettu: 03/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukuvinkki Facebookista
Vuosi 2018: 22. luettu kirja
Helmet 2018: 33. selviytymistarina
                        35: Entisen itäblokin maasta kertova kirja
                     
Erityislaatuinen tarina erityislaatuisista ihmisistä. Ovitzin kymmenlapsiseen perheeseen syntyi seitsemän lyhytkasvuista lasta. Perhe piti tiiviisti yhtä ja tekivät kovasti töitä menestymisen eteen. He muodostivat suositun varieteeryhmän ja ihmiset ympäri Eurooppaa tulivat katsomaan ainutlaatuista ”kääpiöshowta”. Kuitenkin Ovitzien kohtalona oli monien muiden juutalaisten tapaan keskitysleiri. Auschwitzin juna-asemalla erityislaatuinen perhe herätti leirin lääkärin Josef Mengelen huomion ja koko perhe siirrettiin Mengelen eläintarhaksi kutsuttuun ”tutkimusyksikköön”.

Ajatuksia: Onhan tämä tarina ainutlaatuinen. Leiriolot olivat äärettömän julmat ja kovat, ja vaikka Ovitzin perhe pääsi monissa asioissa ns. ”helpommalla”, ei heillä missään nimessä ollut helppoa. Hämmästyttävintä mielestäni oli, että kaikki "seitsemän kääpiötä" selviytyi leirin koettelemuksista. Tuntuu aina yhtä käsittämättömältä, että tuollaisia asioita on voinut oikeasti tapahtua, eikä edes niin kovin kauan aikaa sitten. Totuus on paljon karmeampaa kuin mikään kauhukirjallisuuden tuote.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Äänet – Ursula Poznanski


Julkaistu     2016
                   Luokka:       84.20 jännitys
                   Sivuja:        426
                   Luettu:        03/2017
Mistä:         Lainattu kirjastosta
Miksi:          TBR2
Vuosi 2017: 36 luettu kirja

Pohjois-Salzburgin psykiatrisesta sairaalasta löydetään ruumis. Mies on surmattu ja hänen ympärilleen on ripoteltu erikoisia esineitä, joiden sanomasta poliisi on ymmällään. Rikospoliisi Beatrice Kaspary kollegoineen yrittää kuulustella niin potilaita kuin henkilökuntaakin, mutta tulokset jäävät heikoiksi. Potilaista osa on harhojen vallassa ja henkilökunta halutonta keskustelemaan asioista. Kuitenkin on selvää, että laitoksessa tapahtuu outoja. Uhriluku lisääntyy ja poliisit yrittävät kiivaasti päästä murhaajan jäljille.

Ajatuksia:Tarina oli ihan kelpo jännäri, mutta ensimmäisen lukemani osan (Viisi) tasolle se ei yltänyt. Jopa tapauksessa Poznanski on vakuuttanut minut taidoillaan, ja jatkan hänen kirjojen parissa tulevaisuudessakin.

Tiukassa otteessa – Harlan Coben

Nimi: Tiukassa otteessa
Tekijä: Coben Harlan
Julkaistu: 2010
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 369
Luettu: 07/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Kirjavuosi 2017: 75. luettu kirja

Kuusitoistavuotias Adam viettää aikansa tietokoneella ja on sulkeutunut perheen toimintojen ulkopuolelle. Kun Adamin ystävä tekee itsemurhan ja pojan käytös muuttuu entisestään, alkaa vanhemmatkin huolestua. Lopulta he laittavat Adamin koneelle vakoiluohjelman, joka kertoo mitä poika koneellaan oikein tekee ja missä hän oleilee. Kaikki sujuu hyvin eikä mitään erityisen hälyttävää tule ilmi, kunnes silmiin osuu yksi hieman oudompi viesti, jonka jälkeen poika katoaa.

Ajatuksia: Viihdyin tämän parissa ihan hyvin, vaikka kirjailijan parhaimmistoon tämä ei minun luokituksessa pääse. Murrosikäisten vanhemmilla ei todellakaan ole helppoa, ja tämä herättää pohtimaan, minkä verran vanhemmilla on oikeus tietää jälkikasvunsa tekemisistä. Missä kulkee yksityisyyden raja? Ei ole muuten mikään ihan helppo kysymys.

lauantai 12. tammikuuta 2019

LEIPURI – ARTTU TUOMINEN

Julkaistu: 2018
Luokka: 84.2 jännitys
Sivuja: 350
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Paljon kehuttu kirja, joka sopi haasteeseen
Helmet 2019: 32: Kirjan nimessä on ammatti
 Kävisi haasteeseen myös mm. kohtaan 
1. Kirjan kannessa on kasvot
Vuosi 2019: 2. luettu kirja

Porin poliisin väkivaltayksikön entinen esimies Eero Kataja löytyy kotoaan julmasti surmattuna. Tekotapa on valitettavan tuttu. Eeron kodin seinältä löytyy myös kollegoille tuttu lastenloru, joka ei lupaa hyvää jatkoonkaan. Koska Eeron murhalla on selvä yhteys erääseen aiempaan murhasarjaan, kutsutaan paikalle Janne Rautakorpi, joka toimi edeltävän kauhusarjan tutkinnanjohtajana.
Pian selviää, että tällä kertaa sarjamurhaajan kohteena todella on aiempien Leipuri-murhien tutkintaan osallistuneet poliisit. Murhaaja tuntuu tietävän poliisien toimesta vähän turhankin paljon, ja herää epäily, onko murhaaja omien joukossa.
Rautakorpi kollegoineen kohtaavat kukin myös päänsisäisisä demoneita, ja yhdellä jos toisellakinmeinaa psyyke pettää kesken tutkinnan.

Ajatuksia: Todella mielenkiintoinen tarina, mutta paikoin hirvittävän raaka, joten herkille lukijoille en todellakaan voi suositella. Vaikka itselläkin teki ajoittain pahaa, niin ei tätä voinut lopettaakaan. Tarina on punottu ovelasti ja hyvin. Tämä tarina saattaa aiheuttaa muutaman painajaisen, mutta ehkäpä se oli sen arvoinen.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Valintojen vuosi - Cecelia Ahern

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 romantiikka
Sivuja: 426
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä
Vuosi 2019: 1. luettu kirja

Jasmine on aina ollut jonkin sortin työnarkomaani ja menestynyt hyvin. Hän perustaa firmoja, saa ne menestymään ja myy ne pois. Yllättäen Jasmine irtisanotaan ja hän joutuu työsopimuksensa mukaiselle vuoden mittaiselle ”puutarhavapaalle”. Tähän asti Jasminea on kiinnostanut lähinnä vain työ ja sisarensa, mutta nyt hän joutuu haluamattaan kohtaamaan muitakin ihmisiä. Etenkin naapurissa asuvan juopporentun ja radiojuontaja Mattin sietäminen osoittautuu vaikeaksi. Elämä osaa yllättää ja rakkautta sekä kaiken sietävää ystävyyttä voi löytyä yllättäviltä tahoilta.

Ajatuksia: Tälle tarinalle lämpenin vähän hitaasti mutta olihan tässä kokonaisuutena ihan kelvollinen tarina. Kirjailijan parhaimmistoon tämä ei minun kokemuksella kuitenkaan yltänyt.

Muuta höpinää: Tällä hetkellä kirjoitukseni ovat äärettömän paljon jäljessä, joten päätin, että jatkossa kirjoittelen sekaisin 2017, 2018 ja 2019 luetuista kirjoista. Pääasia, että valtaosa lukemistani tarinoista päätyy tähän lukupäiväkirjaani.

Mies joka kuoli – Antti Tuomainen

Julkaistu 2016
Luokka: 84.20 / jännitys
Sivuja: 301
Luettu: 07/2017
Mistä: kirjastosta lainattua
Miksi: sattumalöydös kirjastosta
Kirjavuosi 2017: 76. luettu kirja

”Kuolema tulee vain kerran elämässä, tajuan sen, ja siihen olisi ehkä pitänyt panostaa enemmän.”

Jaakko Kaunismaa on keski-iän kynnyksellä oleva, varsin menestyvä sieniyrittäjä. Vaikka Jaakolla onkin runsas ylipaino ja kohtuullisen epäterveelliset elämäntavat, pamauttaa lääkäri hänelle todellisen murskauutisen. Jaakon sisuskalut vetävät viimeisiään ja mies on kuolemassa. Vieläpä niin mystiseen syyhyn, kuin myrkytykseen. Kuka haluaa miehen hengiltä ja minkä ihmeen takia? Tämän päättää Jaakko viimeisinä päivinään selvittää.

Ajatuksia: Tämä on ensimmäinen lukemani Tuomaisen kirja, ja viihdyin todella hyvin tarinan parissa. Musta huumori toimi minulle loistavasti, kirja sai jopa naurahtamaan ääneen. Teksti oli sujuvaa ja kirja nopealukuinen. Todella mielenkiintoinen tuttavuus!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Vanhojen tie – Aija Kuparinen & Olga Poppius

Helme-haaste 2017: 10: Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Julkaistu 2017
Luokka: 32.2 muistelmat
Sivuja: 172
Luettu: 06/2017
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Facebookissa nähty, ja kiinnostuin
Vuosi 2017: 72. luettu kirja

Kirjan takakannesta
”Vanhojen tie kertoo neljäntoista suomalaisen romanivanhuksen elämäntarinan. Koskettavat kertomukset vievät lukijan matkalle menneeseen aikaan ja kiehtovaan kulttuuriiin. Romanien tie oli vaikea, mutta täynnä toivot, lämpöä ja yhteisöllisyyttä.”

Ajatuksia: Minulla on jatkuva kiinnostus erilaisiin kulttuureihin ja tapoihin, ja suorastaan ahmin kirjoja joista saan lisää tietoa. Tässä mielenkiintoni herätti aihe romanivanhukset, joista en ole aiemmin lukenut, ja tietysti tuo suunnattoman kaunis kansi.

Vaikka tarinat ovat mielenkiintoisia, olisin toivonut jotain vielä enemmän. Ja tämä ihan sen takia, että romanikulttuuri on täynnä monimutkaiselta tuntuvia tapoja ja sääntöjä. Tarinat ja muistelmat ovat kuitenkin aina arvokkaita.
 Eräs vanhus kertoo, että terveyskeskuksessa hänelle ei uskallettu kunnolla koskea, kun olisi pitänyt verenpainetta mitata. Henkilö oli kokenut sen loukkaavaksi ja sanonut, ” ettei tämä mustuus tartu”. Epäilen kuitenkin, että tuossa voi olla taustalla juuri tietämättömyys. Valtaväestö tietää, että romaneilla on erilaisia tapoja ja vanhuksia kunnioitetaan suuresti. Voisiko olla kyse, että verenpaineenmittaaja on pelännyt loukkaavansa asiakasta. Surullista, että niin tai näin, asiakas koki arvottomuutta. Tämä kertonee siitä, että tietoa pitäisi olla lisää. Toisaalta romanikulttuuriin ei avoimuus välttämättä kuulu, eli haasteita riittää puolin jos toisin.

Itse ajattelen, että ihmisiä olemme ihan kaikki ihonväristä ja kulttuurista riippumatta. Rasismia on valitettavan paljon myös puolin ja toisin kaikissa kulttuureissa. Vieläkin taitaa ihmisiä erilaisuus pelottaa. Toivottavasti se joskus muuttuu.