lauantai 15. toukokuuta 2021

6/2020: Valuvika - Soili Pohjalainen


Kuunneltu:   21.-24.1.2020
Lukija:          Ella Pyhältö
Kesto:          4 h 23 min  

Julkaistu:     2019
Luokka: 84.2 
Mistä: Storytel äänikirja

Joskus paras roolimalli on karvalakkimalli.
Kannipaali. Rinsessa Tesiree. Ne olivat Arttu-vaarin lempinimet ainoalle lapsenlapselleen Marialle, joka vietti lapsuudenkesiään mummon emännänjakkaralla ja vaarin puupinon varjossa.
Kun Pohjois-Karjalasta soitetaan, että Arttu on seikkaillut kalsareissaan pankissa, Maria patistetaan apuun. Ja niin Maria jättää miehensä espoolaisen ulkoilualueen parkkipaikalle ja kaasuttaa kohti itärajaa. Ruokkoamaton mökki on täynnä muistoja: vaari on tehnyt jääräpäisyydestä hyveen, ja mummo seurasi miehensä metkuja tyynenä kuin Englannin kuningatar mutta viihdytti itseään taidokkaalla piilo­vittuilulla. Isovanhempien avioliiton yksityiskohdat upposivat pienen Marian mieleen noustakseen nyt pintaan.
Kun raskaustestin näyttöön ilmestyy kaksi viivaa Joensuun Hesburgerin vessassa, Marian suunnitelmat menevät uusiksi. Artun luona asuessaan hän huomaa, että Pohjois-Karjalan kääntöpiiriltä katsottuna vatulointi vähenee. Jos avioliiton ongelmia ei osaa selittää niin, että pirtinpöydän toisella puolella kossuaan latkiva leskimies ne ymmärtää, ongelmia ei oikeasti ole.
Karhean humoristinen Valuvika asettaa vastakkain kaksi sukupolvea, joiden elämät törmäävät toisiinsa sukutilan ruohottuneella pihamaalla. Artun elämänviisauksista ei saa syvällisiä aforismeja, mutta joskus paras roolimalli onkin karvalakkimalli. https://atena.fi/kirjat/valuvika
Ajatuksia:  Ensimmäisenä kehuttava loistavaa lukijaa, Ella Pyhältö osaa työnsä hyvin. En usko, että olisin jaksanut lukea tätä kirjana, mutta äänikirjana tarina soljui huomaamatta, ja lukijalta murrekin taipui oikein mukavasti.

perjantai 14. toukokuuta 2021

71/2018: Alex, osa 2 - Pierre Lemaitre


Julkaistu: 2015, alkup. 2011
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 405
Luettu: 08/2018 
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 71. luettu kirja
Tunnisteet: Luetut 2018, Lainattua 2018, 2015, Ranska, jännitys, sarjamurhaaja, sieppaus,  trilogia

Nuori kaunis nainen siepataan ja ripustetaan ahtaaseen laatikkoon hylättyyn teollisuushalliin. Poliiseilla ei ole tietoa kuka siepattu nainen on tai minkä takia hänet on siepattu ja aika alkaa käymään vähiin. Samalla löytyy useita julmasti murhattuja henkilöitä, jotka kaikki on surmattu samalla tyylillä. Miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa?

Ajatuksia: Ensikosketus kirjailijan tuotantoon ja täytyy sanoa, että olen aika vaikuttunut. Juonenkäänteitä riitti ja tarina on kuin sipuli, eri kerroksia kuoriutui esiin pikku hiljaa. Tämä kirjailija osasi yllättää. Varmaa on, että palaan kirjailijan tuotantoon. Kun aloitin kirjan, en tiennyt lukevani trilogian keskimmäistä osaa, mutta toimi vallan hyvin omanaan.


keskiviikko 12. toukokuuta 2021

46/2021: Koira nimeltä Mutsi - Jukka Itkonen


Kuunneltu:   11.5.2021

Lukija:          Aku Laitinen
Kesto:            1 h 48 min
Julkaistu:     2019 Lasten Keskus
Luokka: L84.2 kertomakirjallisuus,  lasten- ja nuorten kirjat, sadut ja tarinat
Mistä: Storytel äänikirja
2021 Helmet-lukuhaaste 42: Satukirja

ESITTELYTEKSTI
Mutsi on ei ihan pieni, jos ei aivan isokaan koira, jolle tapahtuu joka päivä uutta ja ihmeellistä. Maailma kun on Mutsista kiinnostava ja kerrassaan jännittävä paikka. Täällä riittää seikkailtavaa ja vastaan voi tulla vaikka mitä.

Siksi ei ole yhtään kummallista, että Mutsi tekee keikkaa bändin solistina, joutuu merirosvojen kaappaamaksi ja ratkaisee kadonneen professorin tapauksen. Toki Mutsi käy ystävänsä Jäniksen kanssa omatekoisella raketilla myös avaruudessa - siellä asustelee ainakin yksi chiliä kavahtava ilkimys ja monta kurnuttavaa pituushyppääjää.

Jukka Itkosen Koira nimeltä Mutsi on riemukas ja vastustamaton seikkailukertomus, joka on yllätyksiä täynnä. Humaani teos puhuu kauniisti välittämisestä, ystävyydestä ja erilaisuuden kohtaamisesta sekä tietenkin mielikuvituksen mahtavasta voimasta. Virpi Pennan letkeä kuvitus on omiaan siivittämään mainion ja viisaan Mutsi-koiran seikkailuja.

Ajatuksia: Kun tarina kertoo sansibarin hilpeän laputtajan ja kerimäen leukavan metsänakin jälkeläisestä, ei se voi olla kuin loistava. Itse kuuntelin Aku Laitisen tarinointia hymyillen, koska tässä oli paljon aikuisillekin suunnattuja vitsejä ja kokonaisuudessaan loistavia oivalluksia ja sanaleikkejä, jotka saivat hyvälle tuulelle. Mutsi muutetaan välillä jopa jäähalliksi eli jääkautiseksi koiraksi ja samalla hän kohtaa vuokatin eli jäälakeuksien älykkäimmän kissalajin.

Uskon, että kuvitettu versiokin on ihastuttava, mutta Aku Laitinen tekee kyllä lukijana hurjan hyvää työtä. 
Tämä tarina sai lenkistäni iloisen.

Suosittelen lämpimästi. Uskon, että lapsetkin tykkäävät.

tiistai 11. toukokuuta 2021

40/2021: Rottien pyhimys - Anneli Kanto


Kuunneltu:   24.-29.4.2021
Lukija:          Erja Manto
Kesto:           12 h 06 min

Julkaistu:     Gummerus 2021 
Luokka: 84.2 
Mistä: Storytel äänikirja
2021 Helmet-lukuhaaste 20: Kirjassa on ammatti jota ei enää ole tai joka on harvinainen

ESITTELY
Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla

Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat?

Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän.

Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Ajatuksia: Tämä tarina jotenkin lumosi minut täysin ja vei mukanaan. Oli äärettömän mielenkiintoista siirtyä 1500-luvun maisemiin, tapoihin ja seurata harvinaisemman ammatin harjoittajien työskentelyä. Pelliina oli kaikessa erikoisuudessaan loistava ja juuri se henkilö, joka teki tarinasta erityisen. Tarinassa oli romantiikkaa, jännitystä ja tietysti hienoa ajankuvaa. Iso osa omaan kokemukseeni, oli myös äärettömän loistava lukija Erja Manto. Ihan korvakarkkia 💓.

Tuli myös pakottava tarve päästä ihailemaan Hattulan kirkon seinämaalauksia, ja kesällä pääsen toteuttamaan tuon.  Toki valmiiksi tutkin netistä kaikkea paikkaan ja aiheeseen liittyvää. Etukäteen vähän pelkäsin, että en tämän tyyppistä tarinaa välttämättä jaksa, mutta onneksi epäilykseni osoittautuivat vääriksi. 

Suosittelen, oman kokemukseni mukaan ainakin äänikirjana tämä toimii loistavasti. Älä säikähdä tarinan aihetta, tulet yllättymään mitä kokonaisuus pitää sisällään.

Kuinka moni muu meinaa lähteä kesällä Hattulaan kirkon seiniä ihailemaan? Tai onko moni jo käynytkin? Olisi kiva kuulla kokemuksia. Itse harrastan myös geokätköilyä, joten toivottavasti lähistölle on piilotettu etsittävää. 


70/2018: Revontulet - Nora Roberts


 Luettu: 4.-7.8.2018

Julkaistu:  2005, alkup. 2004
Suomentaja: Anna Salo
Luokka: 84.2 romanttinen viihde
Sivuja: 538
Mistä: omasta kirjahyllystä

Nate Burke menetti ampumavälikohtauksessa työparinsa ja syyllisyyden vainoamana mies päättää lähteä mahdollisimman kauas. Näin mies päätyy poliisipäällikön virkaan kauniiseen ja karuun Alaskaan. 

Uudessa kotikaupungissaan Nate kohtaa omalaatuisia ihmisiä ja ihmeellisen luonnon. Mutta siellä on myös upea nainen sekä mystinen selvittämätön murha.

Ajatuksia: Aika perus Robertsia, joka kyllä sopii lomalukemistoon, mutta mitään erityisiä yllätyksiä tämä ei tuo.

maanantai 10. toukokuuta 2021

23/2019: Kuiskaava tyttö - Marko Hautala


Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 kauhu 
Sivuja: 255
Luettu: 02/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2019: 23. luettu kirja

”Ei tarvitse olla hullu kuullakseen kuiskausta. Se on kuin tinnitus. Mutta tarttuu, jos vain olen kuullut tai lukenut kuiskaavasta tytöstä.”

Antonin työkaveri Unto löydetään kuolleena. Homma menee yhä oudommaksi, kun Anton saa eri ihmisiltä viestejä, joita Unto on halunnut jättää hänelle. Yksi tärkeimmistä on punainen potilaskansio, joka pitää sisällään jotain kipeää ja pelottavaa.

Ajatuksia: Paikoin viihdyin tarinan parissa ihan hyvin ja se piti otteessaan. Tämä lienee kolmas Hautalan kirja, jonka luen ja tässä vaiheessa on todettava, että minä en vaan ymmärrä kirjailijan tarinoita. Aiemmin olen törmännyt samaan ilmiöön kuin tässäkin, alku sujuu, mutta jossain vaiheessa näin yksinkertainen lukija putoaa kelkasta tai homma muuttuu minulle liian vaikeasti ymmärrettäväksi. Putoan kelkasta ja tunnelma samalla. En osaa pitää pelottavina liian outoja tarinoita, ne ovat sitten vain outoja. Ehkä minun pitää vaan luovuttaa tämän, sinänsä taitavan, mutta minulle liian vaikeasti ymmärrettävän kirjailijan tuotannosta.


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

22/2019: Kuokkavieraat - Jari Salonen


 KUOKKAVIERAAT – JARI SALONEN

Julkaistu:     2018
Kuunneltu:   02/2019
Lukija:          Antti Virmavirta
Kesto:            11 h 12 min
Mistä:     Storytel-äänikirja

Mahtihäät saavat odottamattoman käänteen, kun morsian ryöstetään oikeasti. Rouhean koukuttava rikossarjan avaus esittelee sympaattisen komisario Jukka Zettermanin.

Samaan aikaan kun poliisi jäljittää Lauttalan pikkukaupungissa kidnapattua miljonääriperijätärtä, seudulla tapahtuu kaksoismurha. Pellon laidasta löytyy traktori, jonka lähistölle on ammuttu vanhempi mies ja nuori nainen. Kolmas ampujan uhreista, nuorukainen, makaa henkihieverissä.
Keskusrikospoliisin komisario Jukka Zetterman tuntee jo ikääntymisen tuomat haasteet, mutta visaiset tapaukset hän ratkaisee vaikka hammasta purren. Kaiken nähneen poliisimiehen vaisto kertoo, että murhaaja suunnittelee jo seuraavaa iskuaan.
Lähde: https://otava.fi/kirjat/kuokkavieraat-3/

Ajatuksia: Ihan ensimmäiseksi on kehuttava tämän tarinan lukijaa Antti Virmavirtaa. Lukijan kerronta lumosi minut täysin ja sai mukaansa. Tarina sinänsä oli pitkä ja siinä olisi varmasti ollut paljonkin tiivistämisen varaa, mutta minä vaan nautin lukijan äänestä sukan neulomisen lomassa. Toisaalta täytyy nostaa kirjailijalle hattua juonikiemuroista. Juuri kun luulet, että homma on niin sanotusti "pulkassa", tuleekin joku uusi käänne.
Tarinan päähenkilö Zetterman tuli hyvin tutuksi ja ihan sympaattinen hahmo, samoin hänen kollegansa Harju vaikutti oikein mukavalta hahmolta. Kokonaisuudesta jäi hyvä kuuntelukokemus, joka tosin jonkun toisen lukemana olisi saattanut olla ihan jotain muuta. Jatkan Zetan seurassa varmaan myöhemminkin. 
Hyvää äitienpäivää!