maanantai 25. kesäkuuta 2018

Keskiyön ruusu – Lucinda Riley

Helmet-haaste v. 2017: Sukutarina

Julkaistu 2016
Luokka: 84.2 romantiikka
Sivuja: 671
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2017: 36. luettu kirja

Kirja kertoo köyhän intialaisperheen tyttären Anahita ”Anni” Chavalin huiman elämäntarinan. Anni pääsee omapäisen prinsessa Indiran seuraneidiksi ja sitä myötä opiskelemaan Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. 

Tarina avautuu pikkuhiljaa Annin kirjoituksista jotka hän jättää lapsenlapsenlapselleen Arille. Samalla seurataan amerikkalaisen filmitähden Rebecca Bradleyn kuvauksia Englannin maaseudulla Astburyn kartanossa, jonne myös Ari saapuu selvittämään sukunsa salaisuuksia.

Ajatuksia: Tämä oli nautinnollinen tarina. Kyseessähän on sivumäärältään varsinainen järkäle, mutta sivut kulkivat huomaamatta ja tarina piti otteessaan. Tässä oli sopiva määrä eksotiikkaa ja hitunen jännitystäkin mukana. Oikein hyvä kokonaisuus ja sopiva palautus edellisten jännäreiden maailmasta.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Viisi – Ursula Poznanski

Julkaistu 2013
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 426
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: TBR2
Vuosi 2017: 36 luettu kirja
,

”Onneksi olkoon, löysit kätkön!
Tämä rasia on osa eräänlaista peliä, nykyaikaista satelliittipaikannukseen perustuvaa aarteenmetsästystä. Jos löysit rasian sattumalta, peli on nyt sinun osaltasi ohi. Sulje rasia heti ja laita se takaisin samaan paikkaan, josta sen otitkin. Niin on parasta sinun kannaltasi, usko pois.
Jos löysit rasian tarkoituksella, et ehkä olekaan niin ryhmä kuin kaltaisillasi on tapana olla. Olen varman siitä, että ”aarrearkkuni” sisältö herättää mielenkiintosi. Toisin kuin tässä pelissä yleensä vaaditaan, sinun ei tarvitse palauttaa rasiaa piiloonsa. Ota se mukaan ja etsi siitä sormenjälkiä. Tietyssä mielessä niitä löytyy varmasti.”
Ote kirjasta

Geokätköily saa uuden merkityksen, kun löytyneen ruumiin jalkapohjista paljastuu koordinaatit, jotka johdattavat poliisit kaamean kätkön luo. Kätkö pitää sisällään paitsi kauheuksia, niin myös aina uuden vihjeen seuraavasta kätköstä. Murhattuja ihmisiä tulee lisää ja peli kiihtyy vihjeiden ollessa aina vain haastavampia.

Ajatuksia: Välillä osuu kohdalle sellainen kirja, ettei sitä pysty lopettamaan. Ei taukoja, vaan kirja on luettava kerralla loppuun. Tämä kirja vei minulta yöunet, eikä harmita yhtään. Minä pidin tästä valtavasti. Toki tarina oli paikoin hyvinkin raaka, enkä sen vuoksi pysty suosittelemaan sitä herkille lukijoille, mutta muuten jännityksen ystävät, tutustukaa tähän!

Pidän geokätköilystä, ja ehkä tämä senkin takia vetosi minuun. Nyt pitäisi ehdottomasti päästä Salzburgiin tutkimaan kirjailin mainitsemat paikat, niistä meinaan löytyy kätköjä, tosin vilpittömästi toivon ihan normikätköjä, eikä ruumiinkappaleita. En oikein tiedä miten tätä hehkuittaisin, mutta minulle tästä tuli ihan lemppari. Suosittelen!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Sisar – Rosamund Lupton

Julkaistu: 2012
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 404
Luettu: 03/2017 15.-16.3.2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Kirjavuosi 2017: 34. luettu kirja

”New yorkiin muuttanut Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrice matkustaa välittömästi Englantiin ja ryhtyy selvittämään, mitä Tessille on tapahtunut”.
Ote kirjan takakannesta.

Ajatuksia: Tästä ei voi oikein sanoa mitään, ilman että paljastaa asioita joita takakansi ei kerro. Sen takia sanon vaan, että minusta tämä oli hyvä. Taas vähän erilaisesta kulmasta kerrottu tarina. Suosittelen ehdottomasti kaikille, ei pelkästään jännityksen ystäville. Tässä on paljon sisarusten välisistä suhteista. Tunnetko todella ihmisen, jonka luulet tuntevasi läpikohtaisin ja mitä kaikkea olet valmis tekemään toisen puolesta.


Kolmas merkki – Yrsa Sigurdardottir

Julkaistu 2007
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 384
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Vuosi 2017: 33. luettu kirja

Reykjavikin yliopistolta löytyy saksalaismiehen ruumis. Ruumiiseen on viilletty mystinen merkki ja lisäksi häneltä on viety silmät. Oletettu murhaajakin on saatu kiinni. Uhrin varsin varakas perhe haluaa kuitenkin tietää tapahtumista enemmän ja he palkkaavat islantilaisen lakinaisen Thóran selvittämään tapahtumia yhdessä yrityksensä työntekjiän Matthewin kanssa.  Selviää, että murhattu mies oli tullut Islantiin selvittämään muinaisen käsikirjan Noitavasaran olinpaikkaa. Muutoinkin miehen taustoilta löytyy yltiöpäinen kiinnostus noitamenoihin.

Ajatuksia: Kyllä tämä oli ihan luettava, mutta jotenkin keskeneräinen tarina. Teksti oli sinänsä ihan sujuvaa mutta nuo islantilaiset nimihirvitykset häiritsivät kokonaisuutta. Pääosassa olevan lakinaisenkin sukunimi on sellainen, etten siihen tarvittavia kirjaimia ja merkkejä löydä edes näppäimistöltä, saati sitten tietäisin miten se pitäisi lausua. Tällaisia nimiä oli kirjassa runsaasti. Samaan probleemaan törmäsin toisenkin islantiin sijoittuneen jännärin osalta. Vikahan ei suinkaan ole kirjailijan, vaan taitamattoman lukijan.

Tarinassa kaksikko mies ja nainen selvittävät murhaajaa, ja toki he siitä selvisivät. Mutta jotenkin murhan syyt ja mystinen noituus jäivät vähän hataralle pohjalle. Toki tämä on vain minun näkemykseni.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Hautanummi – Belinda Bauer

Helmet-haaste 2017:  47:
Julkaistu: 2011
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 444
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2017: 32. luettu kirja


”12-vuotias Steven aikoo etsiä lapsena kadonneen enonsa ruumiin, jotta äiti ja isoäiti vihdoin uskoisivat, että eno oli yksi seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhreista, ja lakkaisivat turhaan odottamasta tämän paluuta. Steven uskoo, että enon ruumis on haudattu Exmoorin nummille, ja urkkiakseen tarkempia tietoja, hän kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle. Viattoman teinipojan ja viekkaan psykopaatin välillä alkaa niukkasanainen, salainen kirjeenvaihto, joka johtaa arvaamattomaan piinaan”

Samalla avautuu Stevenin elämästä vähän enemmänkin. Stevenillä on yksi ystävä. Lisäksi hän joutuu usein pakenemaan paikallisia kiusaajia, eli koviksia, jotka tyhjentävät taskut ja vievät jopa kengät jaloista. Äidillä vaihtuu miesystävät ja äiti on muutenkin varsin ailahtelevainen hahmo. Perheellä on tiukkaa taloudellisesti ja vaikutus näkyy kaikkeen.

Ajatuksia: Voi tätä oli ilo lukea, sillä tämä oli todella hyvä. Erilainen dekkari, mutta positiivisessa mielessä. Teksti oli miellyttävää lukea. Hahmoihin sai hyvin otetta ja kokonaisuus oli selkeä. Jännitystäkin riitti. Toki, hieman ihmettelin Stevenin äidin suurta huolta, että poika olisi pamauttanut jonkun paksuksi, ottaen huomioon Stevenin iän, ja kirjassa kuvatut poikien leikit (sotaa, legoja), mutta muutoin ihastuin Bauerin tyyliin kovasti ja odotan tutustumista hänen muihin kirjoihinsa. 

Yhteevetona: Wau, todella lupaava esikoisteos. Suosittelen lämpimästi. Itselleni tämä oli kirja, joka tuli ahmittua kerralla.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

Kolkko kaupunki: toinen romaani Neiti Peregrinen eriskummallisista lapsista– Ransom Riggs

Helmet lukuhaaste 2017: 31 Fantasiakirja

Julkaistu 2016
Luokka: 84.2 fantasia
Sivuja: 3393
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Ensimmäisen osan perusteella
Vuosi 2017:  luettu kirja


Sarjan kakkososassa etsitään edelleen keinoja neiti Peregrinen muuttamiseksi takaisin ihmishahmoon. Seikkailuun tulee mukaan uusia eriskummallisia, niin ihmisiä kuin eläimiäkin ja jopa muutama ”taviskin” mahtuu joukkoon. Kalmioita ja kuorioita vaanii joka nurkalla ja eriskummallisten joukko joutuu pakenemaan tosissaan.

Ajatuksia: Tämä on jotenkin hämmästyttävän kummallinen, vai pitäisikö sanoa eriskummallinen tarina. En edelleen tiedä pidänkö tästä vai en, mutta olen varma, että palaan seuraavan osan myötä, koska eihän tätä enää voi jättää kesken. Edelleen olen sitä mieltä, että tässä tarinassa on liikaa erilaisia asioita, tai sitten minun omaksumiskykyni on rajallinen. Hankalia sanoja ja olentoja. Jotain viehättävää tässä kuitenkin on.

Kuka sinut omistaa – Riitta Jalonen


Julkaistu 2013
Luokka: 84.2
Sivuja: 159
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2017: 30. luettu kirja

”Jeanin olisi kuulunut huutaa Mamia. Mamia sanotaan Mamiksi vaikka hän ei olekaan Jeanin isoäiti vaan äiti. Niin on sovittu heti alussa, ajat sitten.”

Tarina kertoo kasvattilapsesta Jeanista ja hänen kasvattisiskostaan Heidistä.

Ajatuksia: En päässyt tämän kirjan sisälle missään vaiheessa. Lukuhetki ei ollut tähän sopiva, ja täytynee kokeilla uudelleen paremmalla ajalla.

Edit: jostain syystä tästäkin on tarkemmat muistiinpanot hävinneet, ja pakko tunnustaa, etten minulla olen minkäänlaista mielikuvaa koko tarinasta. Vilpittömät pahoittelut tällaisesta tynkäpostauksesta.