keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

HAASTE  44: Kirjassa joku kuolee


Pelkääjän paikallaNimi: Pelkäjän paikalla
Tekijä Lehtola Laura
Julkaistu Otava 2015
Sivuja: 238
Luokka:  84.2 LEH
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


”Kun äidille tuli se miniminibakteeri, sen tukasta tuli paljon pienempi kuin mulla ja isillä. Ihan miniminitukka. Sen tukka lähti ihan kokonaan irti. Vaikka eka sillä oli paljon isompi, koska käytti aina vidal sassuunia.

Jos karhu tai orava käyttää vidal sassuunia, sen koko turkista tulee tosi pitkä. niin pitkä, että naamaa ei voi nähdä. Paitsi että siilille ei voi ikinä tulla tukkaa, vaan tosi pitkät piikit.


Jos ihmisen keuhkot menee epäkuntoon, sen tukka ei voi kasvaa.


Nyt äidin vidal sassuun on vessassa yläkaapissa, me ei käytetä sitä isin kanssa. Paitsi että isi on kerran laittanut sitä sen mahaan, koska sillä on navassa vähän karvoja.”



Aapo, Anna ja Elsa, nuori ja onnellinen perhe.

Perheidylli kuitenkin särkyy kun kutsumaton vieras niemeltään syöpä tunkeutuu luvatta heidän maaperälleen ja ottaa salakavalan selkävoiton jo ennen kuin kukaan ehtii edes tajuamaan tilannetta. Hetken päästä on vain rikkinäinen Aapo ja äiditön Elsa.  Aapo kipuilee ja on vihainen Annalle, miten nainen voi jättää hänet yksin lapsen kanssa. Elsa suhtautuu asioihin kuten lapset yleensä suhtautuvat. Elämä jatkuu ja päiväkodin pihalla on monta tärkeää projektia jotka pitää saada valmiiksi, vaikka äidistä ei ole jäljellä kuin jalkaproteesi vaatekaapin perällä.

Ajatuksia: Tämä tarina on täynnä kielikuvia, jotka aluksi tuntuivat hitusen vierailta. Sitten ihastuin niihin todella paljon. Minä tiedän mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat ilman että niitä tarkennetaan.  Tämä tarina sai minut samalla itkemään ja nauramaan. Tarina kosketti niin että se tuntui päästä varpaisiin. Olen niin äärettömän onnellinen, että minä sain lukea Aapon, Annan ja Elsan tarinan.  Ja kyllä se Veerankin tarina mahtui mukaan, vaikka en tiedä olisinko jäänyt häntä kaipaamaan jos olisi puuttunut.

Minä koin tämän kirjan vahvasti ja tunneskaala oli varsin laaja. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, oma elämänkokemus vaikuttaa valtavasti miten tarinan kokee ja mikä koskettaa tai mikä ärsyttää. Minä liikutuin ja vaikutuin.

Kiitos tästä  Laura Lehtola. 

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Vihan aika - Tegenfalk Stefen

Vihan aika
Nimi:            Vihan aika, trilogian osa 1
Tekijä           Tegenfalk Stefen
Julkaistu      2013
Sivuja:          500
Luokka:        84.20 TEG
Luettu:         02/2016
Mistä:           Lainattu kirjastosta

Tukholmassa tapahtuu sarja murhia joiden tekijät ovat kunnioitettuja ja jollain tapaan oikeudenpalvelijoita. Mukaan mahtuu tuomareita ja lautamiehiä. Syylliset eivät itsekään ymmärrä tekoaan ja kaikkia yhdistää hetkellinen järjetön viha, jonka seuraukset ovat kohtalokkaat.  Rikoskomisario ja vanha konkari Walter Gröhn alkaa tutkimaan asiaan nuoren kollegansa Jonna de Bruggen kanssa. Tapahtumiin on sekoittunut monta eri tahoa ja tutkijoiden työt tehdään todella vaikeaksi.

Ajatuksia: Tämä on kirja joka valikoitui matkaani aivan sattumalta. Olin jo palauttamassa sitä takaisin kirjastoon lukematta, kunnes päätin ”vähän kurkata”. Hyvä, että kurkkasin. Omaksi yllätykseksi pidin tästä. Etenkin päähenkilöt osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Jännitystä ja tapahtumia riittää ja luen sarjan seuraavatkin osat, sekin kertonee jotain.

Taas yksi hyvä ruotsalaisdekkari, mistä näitä oikein riittää?

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Hylynryöstäjä – Anna Jansson

HAASTE 32: Kirjassa on myrsky

Nimi: Hylynryöstäjä
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu 2010
Sivuja: 348
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 02/2016
Mistä: Oma

Rikoskomisario Maria Wernin pitäisi todistaa tärkeässä oikeudenkäynnissä. Todistajana olon nurja puoli näyttäytyy kuitenkin tappauhkauksien merkeissä. Tämän takia Maria soluttautuu väljemmille vesille ja osallistuu salanimen turvin Gotsa Sandönin saarella pidettävälle egologisen energiatasapainon kurssille. Kurssi ei lienee vastaa odotuksia kenenkään mielestä, koska tasapaino kurssiporukan sisällä on varsin hukassa. Myrsky katkaisee sähköt ja vähätkin yhteydet ulkomaailmaan. Seuraavaksi Maria törmää ruumiiseen joka on jätetty ekologisesti metsään näkyville.  Ruumiita tulee lisää ja naiset kyräilevät toisiaan. Selvää on , että tappaja on heidän joukossaan, mutta kuka ja miksi ihmeessä.

Ajatuksia: Viihdyin tarinan parissa oikein hyvin. Tunnelma oli hyytävä ja tarina edistyi mukavasti. Pientä miinusta kuitenkin tuohon paikalliseen legendaan liittyen. En nyt paljasta siitä enempää, mutta lopussa oli kohtia, joita ei selitetty ja jotka eivät liittyneet kokonaisuuteen juuri mitenkään, tai niin löyhästi etten niistä saanut oikein otetta. Odotin tältä kohdalta hieman enemmän, koska paikallisesta legendasta olisi voinut syntyä mielenkiintoista tarinaa vähän enemmänkin.

Minulla oli luettavana pokkariversio ja sitä en suosittele ainakaan omalle ikäluokalleni. Luulin, ettei ikänäkö vielä tässä vaiheessa vaivaa, mutta pokkarin minimaalinen fonttikoko yritti pilata muuten hyvän lukukokemuksen.

Janssonilta olen lukenut ennestään vain kevyempää viihdettä edustavan Amorin kiehkurat. Sen verran vakuuttavasti Jansson punoi näitä jännärin juonenkäänteitä, että kirjailin tuotantoon tutustuminen jatkuu takuuvarmasti. Mutta nuo pokkarit jätän kiltisti hyllyyn… ja siis minä en tarvitse vielä lukulaseja…..uskottehan....en tarvitse...