lauantai 25. huhtikuuta 2015

Selviytymispeli – Markku Karpio

Nimi: Selviytymispeli
Tekijä Karpio Markku
Julkaisu:  Tammi 2014
Sivuja 265
Luokka: Nuoret / 84.2 KAR
Luettu: 04/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Selviytysmispeli kertoo 9-luokkalaisista poikien arjesta nykysuomessa. Minkälaista on elää  lama-aikana ja miten se vaikuttaa nuorten arkeen. Miten käy kun vanhemmat irtisanotaan eikä rahaa enää ole. Paineet kasaantuvat ja niistä seuraa traagisia kohtaloita. Joku menettää  ystävyyden, joku vielä paljon enemmän.  Syntyy uusia nuorisoryhmiä, luusereita ja menestyneitä. Kumpikin ryhmä halveksii toisiaan, eikä kummallakaan ryhmällä ole helppoa.

Tarinassa entiset parhaat kaverit kuuluvat nyt osittain eri ryhmiin ja heitä yhdistää vain partioharrastus. Haasteeksi tulee selviytymisvaellus mikä laittaa poikien yhteistyötaidot koetukselle. Kukaan ei pärjää yksin, mutta ryhmänä voidaan selvitä kaikesta.

Ajatuksia: Olisin vilpittömästi halunnut pitää tästä enemmän kuin pidin. Itse olen kaupungista, jossa tapahtui valtavia muutoksia muutamia vuosia sitten ja iso osa kaupunkilaisista menetti työpaikkansa pienen ajan sisällä. Siltä osin pidin tarinaa varsin realistisena ja mielenkiintoisena. Vaellus ja selviytyminen luonnon keskellä ovat myös aiheena todella kiinnostavia.

Sitten tulee se MUTTA,  kokonaisuus jäi  jotenkin hataraksi, enkä päässyt tunnetasolla maaliin. En ymmärtänyt kerronnan ideaa Oskun osalta. Ymmärrän, että hän on kertojana omien tuntemuksien tai takaumien osalta, mutta miten hän voi kuvailla parhaillaan meneillään olevaa vaellusretkeä tai tapahtumia?  Vaikka tarinassa oli aiheita ja osia joista pidin, yritys hyvä, kokonaisuus ei vain toiminut, jotenkin hajanaista ja epäaitoa. Harmittaa, etten loistavista aineksista kasattu tarina ei kokonaisuutena toiminut kuten olisin olettanut ja toivonut.  Toisaalta en ole kirjan kohderyhmää. Toivon vilpittömästi, että kohderyhmän lukija saa tästä enemmän irti. Kirjassa käsitellään  tärkeitä ja kipeitä nykypäivään kuuluvia asioita. Iso osa tämän päivän nuorista ovat joutuneet kokemaan miten lama vaikuttaa perheeseen ja normaali arkeen.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen siirtokunta – Justin Cronin

HAASTE 41: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

Nimi: Ensimmäinen siirtokunta
Tekijä: Cronin Justin
Julkaisu: WSOY 2010,  2010 alkuperäisteos The Passage
Sivuja: 845
Luokka: Scifi 84.22 CRO
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Yhdysvaltain armeija aloittaa 2010-luvulla vaarallisen kokeen. Joukko kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja viedään huippusalaiseen tutkimuskeskukseen Coloradossa, missä tutkijat tartuttavat vankeihin uuden viruksen. Vangit saavat pian odotetut oireet: viruksenkantajasta tulee räjähtävällä nopeudella liikkuva olento. Vangit tulevat valonaroiksi ja elimistön toiminta hidastuu tavalla, joka viittaa eliniän radikaaliin pidentymiseen.

Ajatuksia: Kirja on mielestäni kuitenkin jotain muuta kuin mitä tuo takakannen kuvaus. Tarinan alkua pohjustetaan varsin laajalti, mutta silti asiat jäävät pimentoon. Kerrotaan paljon, mutta toisaalta ei kerrota mitään selvää.  Kirjailijan kerronnan tyyli on mielestäni aika erikoinen ja omintakeinen.

Tarinan päähenkilö ja tapahtumien keskiössä on tarinan alussa vain 6-vuotias Amy Bellafonte, joka päätyy myös jostain syystä tutkimuskeskukseen. Ja kuten vangit, myös Amy saa annoksen virusta. Tyttö on viruksen jälkeen muuttunut, mutta kuitenkin erilainen kuin muut. Hän saa kirjan henkilöt ja varmasti lukijankin varauksetta puolelleen. Kuitenkin Amyn todelliset ajatukset jäävät pimentoon. Minulle jäi myös epäselväksi miksi juuri Amy valittiin koehenkilöksi. Tietyssä kohdassa vinkataan, että Amy oli jo valmiiksi erilainen (esimerkiksi kohtaus eläintarhassa), mutta sitten asia jää siihen? Tässäkin vika saattaa olla pelkästään lukijassa, ehkä minulta meni jotain ohi.

Osa asioista paljastuu tarinan edessä, osa jäänee odottamaan jatko-osia (?). Tämä kirja on valtava järkäle. Osittain tarina kulki mukavasti ja piti otteessaan, osin turhauduin. Olen aivan varma, että tästä olisi voinut nipistää sivuja aika tavalla pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Jotain jännää ja mielenkiinnon herättävää tarinassa varmasti oli, koska muuten tuollaisen liki  850 sivun läpikäyminen lienee mahdotonta. Pidin Amysta, mutta en tiedä palaanko tarinaan jatko-osaa lukemalla, vai jääkö tämä osaltani tähän.  Ehkä tämä ei ihan täyttänyt odotuksiani ja toisaalta tämän tyyppinen kirjallisuus ei ehkä ole minun juttuni. Osaan kyllä hyvin kuvitella tarinan elokuvaversiona.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kerjäläinen ja jänis– Tuomas Kyrö

Nimi: Kerjäläinen ja jänis
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu Siltala 2011 
Sivuja 328
Luokka: 84.2 KYR
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Kerjäläinen lähtee Romanian slummista, kani Töölön puskista.”

Vatanescu tarvitsee rahaa ja pojalleen jalkapallokengät. Siinä tärkeimmät syyt tarttua huume- ja ihmiskauppias Jegor Kugarin tarjoamaan vuoden työsopimukseen. Sopimuksen reiluudesta (Jegorille 75% ja Vatenesculle loput) voi olla montaa mieltä mutta köyhällä ei tunnetusti ole hirveästi varaa valita. Sopimukseen kuuluu matka Suomeen  täydellä ylläpidolla, joka käytännössä tarkoitti vuoden 1974 ydinsodan jälkeiseen selviytymiseen varastoitua purkkiruokaa eli tutummin nötköttiä  sekä epämääräisiä nukkumapaikkoja.

Työhön perehtymisenä Vatanescu saa mukaansa pahvinpalaan kirjoitetun kuvauksen kurjista elinolosuhteista ja muusta sääliä herättävästä materiaalista. Työpiste määritellään ja Vatanescu päätyy kerjäämään suurin piirtein Taidemuseon  risteyksen lähettyville. Työläisen elämä ei ole helppoa ja ura kerjäläisenä saa uuden käänteen kun poliisit hajottavat kerjäläisten leirialueen. Tässä vaiheessa uraansa, sekä työnantajaansa hyvin pettynyt, normaalisti varsin rauhallinen Vatanescu päätyy sietokykynsä rajoille, uhmaa Jegoria, varastaa häneltä rahaa ja pakenee paikalta. Pakomatkalla Vatanesculta hakee turvapaikkaa kaltoin kohdeltu citykani. Turvapaikka myönnetään ja kaksikko lähtee seikkailulle joka  kuljettaa heitä ympäri Suomea. Matkan varrella Vatanescu ja citykani saavat tietämättään valtavaa julkisuutta ja suosiota. Suosiosta seuraa yllättäviä asioita molemmille. 

Ajatuksia: Olen vasta viime aikoina tutustunut Kyrön tuotantoon ja on todettava, että kyllä mies on paikkansa ja palkkansa ansainnut. Vatanescu on varsin sympaattinen hahmo, vaikkakin sydämessä erityispaikan ja sankarin roolin saikin ihastuttava, urhea ja viisas citykani.

Suosittelen kaikkia tutustumaan Kyrön tuotantoon vähän  Mielensäpahoittajia pidemmälle, kannattaa!

torstai 16. huhtikuuta 2015

Hakekaa kätilö – Jennifer Worth

Nimi: Hakekaa kätilö
Tekijä Worth Jennifer
Julkaisu Otava 2012, alkuperäinen teos Call on Midwife A True Story of the East Ens in the 1950s julkaistu 2002.
Sivuja 415
Luokka: 99.15 WOR
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Hakekaa kätilö kertoo Jennifer Worthin kokemuksia kätilön ja aluesairaanhoitajan työstä 1950-luvun Lontoon East Endissä. Tarinan kertojana Jennifer Worth on kerrassaan verraton. Asioita käsitellään varsin suoraan jopa ronskisti, tyylien  pysyessä pääosin hauskana ja kepeänä. Tuntuu varsin uskomattomalta minkälaisissa olosuhteissa 1950-luvun kätilöt työskentelivät ja miten köyhempi väestö asui. Oli myös äärettömän mielenkiintoista kurkata Nonnatus Houseen ja siellä asuvien nunnien elämään. Kaiken kaikkiaan kirja oli mielenkiintoinen katsaus menneeseen ja muutenkin miellyttävää luettavaa.

Lopun liitteisiin cockneyn murteen osalta ei mielenkiintoni ihan riittänyt, mutta varmasti aiheesta kiinnostuneitakin löytyy.

Hakekaa kätilö on tullut myös tv-sarjana. Sarja on jostain syystä mennyt minulta täysin ohi, mutta onneksi löysin sen Netflixistä, eli tutustuminen jatkuu.

Näin on maaliskuun 2015 luetut kirjat saatu käsiteltyä ja seuraavaksi päästään jo kuluvaan kuukauteen!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kolibri – Kati Hiekkapelto

Nimi: Kolibri
Tekijä Hiekkapelto Kati
Julkaisu Otava 2013
Sivuja 381
Luokka: jännitys 84.20 HIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Anne Feketen ura tuoreena rikostutkijana uudessa työpaikassa saa varsin vauhdikkaan alun kahden hyvin erilaisen tapauksen johdosta.

Lenkkipolulta löytyy nuoren naisen ruumis. Uhria on ammuttu lähietäisyydeltä haulikolla päähän ja jälki on sen mukaista.

Toisena tapauksena Anna tutkii maahanmuuttajataustaisen  17-vuotiaan tytön hätäpuhelua. Tyttö löytyy kunnossa, mutta Annalla on omat epäilyksensä tapahtumien taustoista.

Ruumiita tulee lisää ja pian etsinnässä on sarjamurhaaja. Työpaineita ei helpota uusi työpari Esko, joka osoittaa selvästi mitä mieltä hän on maahanmuuttajataustaisesta naispoliisista.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen kesti pitkään, enkä oikein tiedä minkä takia. Teksti tuntui heti tutulta ja kotoisalta, mutta jotenkin ei tullut sellaista ”pakko lukea loppuun heti” –tunnetta. Tarina eteni ihan ok, tosin lopun juonenkäänteistä en hirveästi innostunut. Ehkä tapahtumasarjan mystiseltä vaikuttanut kokonaisuus, kaikkine uhreihin jätettyine koruineen ja atsteekkijumalineen, loi enemmän odotuksia kuin mihin tarina sitten lopulta ylsi.  Kokonaisuudesta pidin jonkin verran, mutta hullaantumista ei tällä kertaa päässyt tapahtumaan. Kirjan päähenkilöstä Annasta pidin kovasti ja mielestäni maahanmuuttajataustainen päähenkilö on loistava valinta. Pienestä kritiikistä huolimatta  Hiekkapelto vakuutti minut niin, että haluan tutustua tuotantoon ja etenkin Annaan lisää.

 Huomattavasti seikkaperäisemmän kuvan teoksesta ja positiivisemman arvion löydät vaikkapa Kirsin kirjanurkasta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Ennen päivänlaskua ei voi – Johanna Sinisalo

HAASTE 13: Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 

Nimi: Ennen päivänlaskua ei voi
Tekijä: Sinisalo Johanna
Julkaistu: Tammi 2000
Luokka: fantasia 84.2. SIN
Sivuja 268
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Odotukset: Kirja valikoitui luettavakseni koska se löytyi  sekä Keskisuomalaisen 100 luettavaa kirjaa –listalta, että HS:n lukijoiden 100 parasta kirjaa listalta.  Kirjailija ei ollut tuttu, enkä tiennyt kirjan aiheesta muuta kuin että kyseessä on fantasia kirja ja pääosissa on peikko .

Tarina: Matkalla baarista kotiin kohtuullisen juopunut Enkeli löytää nuoren ja sairaan peikonpoikasen. Hetkeäkään epäilemättä Enkeli vie olennon kotiinsa. Alkaa hyvin erikoinen suhde ihmisen ja peikon välillä. Kumpi lopulta tarvitsee ja hallitsee toista enemmän?

Ajatuksia: Luin tämän kirjan yhdeltä istumalta, ja nyt olo on äärettömän hämmentynyt. En tiedä mitä kuvittelin tämän kirjan olevan, mutta taatusti en odottanut tällaista. Tämä tarina on ehdottomasti outo ja kiehtova. Uskoakseni outo positiivisella tavalla, vaikka jotkut kohdat ja päähenkilön tuntemukset saivatkin aikaan pahan olon ja puistatuksen. Tunnelma on maaginen. Enkeli itse ja hänen lähipiirinsä, tapahtumat ja koko tarina tuottivat yllätyksen. En osannut odottaa. Paljastan tarinasta tarkoituksellisesti vähän. Ihan sen takia, että haluan että jos joku lähtee lukemaan tarinaa yhtä tietämättömänä kuin minä, hän saa yllättyä itse.  Jos jotain olisin toivonut niin olisin halunnut tietää naapurinrouvan kohtalosta vähän enemmän, sen verran sympaattinen hahmo oli kyseessä.

Myönnän, etten tiennyt lukevani Finlandia-palkittua teosta, ja hyvä niin. Olen hieman ”allerginen” palkituille kirjoille. Tai huomaan, että odotan niiltä liikaa ja yleensä aina petyn. Nyt en todellakaan pettynyt, koska minulla ei oikein ollut mitään odotuksia. Sain lukea jotain hämmentävää, erilaista ja odottamatonta. Tämä kirja pyörii mielessä varmasti vielä pitkään. Ihan herkille ihmisille en tätä uskalla suositella, jotenkin tunnelma on paikoin sen verran maagisen ahdistava, että saattaa tulla uniin. Olen iloinen, että luin tämän, hieno kokemus,  ja samalla olen varma etten halua lukea tätä koskaan uudelleen.

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Mama Mojo – Laura Paloheimo

Nimi: Mama Mojo
Tekijä Paloheimo Laura
Julkaistu Otava 2014
Sivuja 329
Luokka: 84.2 PAL
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Julia ja Timo ovat onnelliset potran tyttölapsen vanhemmat. Julia on yksityisyrittäjä joka ei äitiyslomallakaan malta pysyä poissa vintagevaatteita myyvästä liikkeestään. Timo on myös yrittäjä jolle tarjotaan uusia mahdollisuuksia ralliautojen parissa ja hän lähteekin kesken tuoreen vauva-arjen kuukaudeksi Dubaihin. Ensimmäinen kesä lapsen kanssa osoittautuu äärettömän haasteelliseksi ja parisuhdekin on uhattuna. Kun rallikisat ulottuvat omalta tontilta olkkariin asti ja uhkaavat mennä lapsen ristiäisten edelle, tuntuu Julian elämässä kaikki kaatuvan.

Ajatuksia: Kyllähän tätä lukee, ihan leppoisaa viihdettä, mutta suosikkeihini tämä ei yllä. Huumori ei puraissut, kuten odotin.  Enkä omien lapsien vauva-ajasta on jo sen verran aikaa, että en ole kohderyhmää. En voi mitään, mutta tuossa Timon ja Julian parisuhteessa on myös mielestäni jotain kömpelöä ja epäuskottavaa. Ja jos pitäisi veikata suhteen kestävyyden puolesta, niin en kyllä uskaltaisi.

Jälkeen päin sain selville että tarinan päähenkilö seikkailee myös Klaukkala nimisessä kirjassa. Teos eikä kirjailija ole entuudestaan tuttu, mutta taidan vielä jatkaa tutustumista. Saattaa hyvinkin olla, että ajattelen sen jälkeen eri tavalla. Mama mojosta ei tullut suosikkiani, mutta kirjailijan muita teoksia kohtaan syntyi jonkin sortin kiinnostus.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Koruton totuus – Jodi Picoult

Haaste 44: Kirja, jossa on yli 500 sivua



Nimi: Koruton totuus
Tekijä: Picoult Jodi
Julkaisu: Karisto 2007
Alkuperäisteos:  Plain Truth  julkaistu 2000
Sivuja: 511
Luokka: 84.2 PIC
Luettu: 03/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

Ellie Hathavay on puolustusasianajaja jolle ei ole väliä onko puolustettava syyllinen vai syytön, kunhan hän saa parhaan mahdollisen lopputuloksen aikaiseksi. Tai tällaisen kovapintaisen kuvan Ellie antaa ulospäin. Viimeinen voitettu työjuttu saa kuitenkin Ellien romahduksen partaalle ja tulee painajaisina hänen uniinsa. Samaan aikaan suhde pitkäaikaisen miesystävän kanssa tuntuu vetävän viimeisiään. Ellie tarvitsee irtioton ja matkustaa Pennsylvanian Paradisen rauhaan sukulaistensa Ledan ja Frankin luokse. 

Katie Fisher on 18-vuotias amish-tyttö jota syytetään vastasyntyneen lapsensa murhasta.

Lepo ja rauha tädin luona katkeaa kun Leda-täti joutuu pyytämään  Ellieltä ammatillista apua. Näin vastentahtoinen Ellie päätyy Katien asianajajaksi. Toimeksiantoon kuuluu, että Ellien tulee vahtia Katieta henkilökohtaisesti koko ajan. Tämän seurauksena kovapintainen asianajaja löytää itsensä amish-yhteisöstä. Ellie yrittää selvittää mitä on oikeasti tapahtunut, mutta Katiesta ei tunnu olevan mitään apua. Tyttö kieltää kaikkien lääketieteellisten todisteiden vastaisesti olleensa koskaan raskaana, eikä muista tapahtumista muutenkaan mitään. Alkaa monimutkaisen jutun perinpohjainen selvittely, samalla kun Ellie käy läpi omaa elämäänsä ja arvojaan. 

 Ajatuksia: Tarina vie lukijan amish-yhteisöön, sen tapoihin ja ihmisiin.  Itse en yleensä välitä lukea oikeustaisteluista, mutta onneksi tämä keskittyykin muuhun. Kirja pääsee yllättämään.  Juuri kun luulee, että tietää miten asiat menivät, huomaakin että suunta muuttuu. Picoult kirjoittaa taitavasti ja osaa pitää lukijan otteessaan.  Minulle herkkua oli etenkin amissikulttuurin kuvaus, voisin lukea aiheesta paljon lisääkin. 

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajia kaksin kappalein

Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Mielensäpahoittaja
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu 2010
Sivuja 130
Luokka: Novellit / 84.2
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kun 80-kymppisellä Sysi-Suomalainen herralla riittää totuuksia, mielipiteitä ja ohjeita vähän kaikesta  ja kaikille, voi ajatuksista muodostaa novellikokoelmankin. Siitähän mielensäpahoittajassa lienee kyse. Ei taida olla asiaa, mistä tällä herralla ei olisi vankkaa mielipidettä, ja taattua on ettei mielipidettä vaihdeta ihan tuosta vain. Eihän sitä miehen nyt sovi olla mikään tuuliviiri.

Eihän tuosta vanhasta herrasta voi oikein olla pitämättä, varsinkin kun itsekin tuntee useammankin samanlaisen sekä miehen, että naisen. Toisaalta myötätuntoani saavat omaisetkin, ei ole helppoa heilläkään. Tämä toimii loistavana välipalana ja hyvänmielen kirjana. Ainoa asia mistä vähän pahoitin mieleni, on se, etten  tajunnut kuunnella tätä äänikirjana.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike - Tuomas Kyrö

                                          Nimi: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike 
                    Tekijä   Kyrö Tuomas
                    Julkaisu: 2012
                    Sivuja:  130
                    Luokka: Novellit / 84.2
                    Luettu:   03/2015
                    Mistä:   Lainattu kirjastosta

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin , kun ruma ihminen vaihtui kauniiseen naiseen."

Mielensäpahoittajan tarina jatkuu. Uuden kotiapulaisen kanssa menevät sukset ristiin ja mielensäpahoittaja päättää kieltäytyä kotiavusta kokonaan. Sen sijaan mies päättää opetella kokkauksen salat ihan itse. Mielensäpahoittaja ehtii pahoittaa mielensä monta kertaa ennen kuin sopivat ohjeet ruuan laittoon löytyy ja ruskeasta kastikkeesta tulee sitä aitoa ja oikeaa. 

Edelleen pidän Mielensäpahoittajasta. Tämän kirjan jälkeen uskaltauduin jopa katsomaan elokuvan.  Elokuvaversiosta en  pitänyt ihan yhtä paljon kun kirjoista, mutta on silläkin omat hyvät puolensa.

Haluan kokea vielä nämä Mielensäpahoittajat äänikirjoina. Kesällä on varmasti sopivaa aikaa nauttia mökkeilyn lomassa Mielensäpahoittajaa äänikirjana. 

torstai 2. huhtikuuta 2015

Tuhon aalto – Marika Kataja ja Jani Holland

Suomalaisia Thaimaan tsunamialueella

HAASTE 14: Tositapahtumiin perustuva kirja


Nimi: Tuhon Aalto, suomalaisia Thaimaan tsunamialueella
Tekijä Kataja Marika ja Holland Jani
Julkaistu Tammi 2005
Sivuja 350
Luokka: 55.2 KAT
Luettu: 03/2015

Kirja kuvaa ennen kaikkea työnsä puolesta  Thaimaan tsunamin kokeneiden henkilöiden kokemuksia luonnonkatastrofista. Kirjassa sivutaan myös selviytyneiden,  uhrien ja uhrien omaisten tarinoita, mutta pääpainona kuuluu toimittajien, matkaoppaiden ja muiden työntekijöiden äänelle. 

Ajatuksia: Pelottavaa ja ahdistavaa. 
Tämä teos paljastaa toimittajien inhimillisyyden kaiken kauheuden keskellä, vaikka välillä tuntuikin, että jos jonkin sortin uutista aiheen tiimoilta julkaistiin, eikä ihmisten yksityisyyden suojalla ollut mitään väliä. Todellisuudessa monet toimittajat oireilivat vakavasti ja oireilu jatkuin myös pitkään jälkeenpäin. Töitä oli pakko tehdä ja uutisia oli saatava maailmalle, vaikka itse olisi kuinka järkyttynyt tahansa. Työpäivät olivat valtavan pitkiä ja raskaita. Monet toimittajat joutuivat näkemään aivan liian paljon.  Suru ja ihmisten hätä tuli vahvasti iholle. Miten pitkälle pystyy pitämään ammatillisuutensa ja missä raja tulee vastaan? Samat asiat tulevat vahvasti esille myös esimerkiksi matkaoppaiden kertomuksista. Vaikka kuinka olisi ammattilainen, sietokyvyn rajat tulevat vastaan. Miten paljon voidaan vaatia jaksamaan? Tällaisen katastrofin kohtaamiseen ei tuolloin ollut olemassa ohjesääntöjä ja koulutusta, kukaan ei voinut tähän valmistautua. 

Eri pelastustyöntekijät ovat varmasti saaneet kunnioitusta ja arvostusta jo aiemmin, mutta kyllä tämä vielä selventää myös heidän kokemiaan haasteita entisestään. Melkein kaikilla on joku läheinen, tuttu tai ystävä jota tuo Tapaninpäivän tsunami kosketti. Luonnonkatastrofi oli niin valtavan suuri, ettei sitä vaan voi käsittää. Aihe vetää hiljaiseksi ja nöyräksi.