Julkaistu 2013
Luokka: 84.2
Sivuja: 317
Luettu: 12/2017
Mistä: Omasta
hyllystä
Miksi: Omien
kirjojen inventaario
Kirjavuosi 2017: 127. luettu kirja
”Emman rintaan tunkee jääpuikkona jaatus, että mennyt
näyteltäisiin uudelleen hänen silmiensä edessä ja näytelmässä olisi onnellinen
lopu.
Mikael, arkkienkeli, prinssi. Rakas Miki. Rakas, mutta
ei hänen rakkaansa. Emmalle oli annettu Janne. Ei prinssiä, vaan talonpoika. ”
Emma ja Julia ovat sisaruksia, jotka olivat
erilaisuudestaan huolimatta lapsuudessa todella läheisiä. Julia on se, jota
kaikki kaipaavat ja odottavat. Julia on se joka lähti maailmalle. Emma on
kiltti ja luotettava, mutta samalla myös huomaamaton. Vaikka Emma on taitava
omalla alallaan, edes oma perhe ei tunnu sitä huomaavan.
Emma on naimisissa Jannen kanssa. Janne on luotettava
kumppani, mutta jokin heidän avioliitossaan on väljähtynyt.
Miki on kaikkien edellisten lapsuudenkaveri. Yhtä lailla
levoton ja menestynyt kuin Julia.
Tulee hetki jolloin nelikko kohtaa jälleen. Erilaiset
elämänvalinnat, välillä monia vuosia, mutta onko ystävyys edelleen jossain
piilossa.
Ajatuksia:
Tämän olen joskus saanut. En ole tietääkseni lukenut Hämeen-Anttilaa aiemmin ja
kirja ei ole aiemmin herättänyt minussa mitään lukuintoa. Nyt ”pakotin” itseni
tämän pariin. Vaikka tarina on erilainen, se piti minua otteessaan tiukasti.
Omaksi yllätyksekseni pidin tätä hyvänä. Yritin olla välittämättä, mutta silti
se sai minut puolelleen. Aika hämmentävää. Ehdottomasti positiivinen yllätys.
Tämän takia, minun pitää tutustua kirjailijan muuhunkin
tuotantoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!