Julkaistu 2007
Luokka: muistelmat
Sivuja: 158
Luettu: 12/2017
Mistä: ystävältä
lainattua
Miksi: kiinnostava aihe
Vuosi 2017: 123. luettu kirja
Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi v. 1995. Jo valmistumistaan ennen Kaarina oli toiminut hoitotyössä. Hän jaksoi vuosia pätkätyön epävarmuudessa uskoen, että kunhan hän saisi vakituisen paikan, kaikki muuttuisi. Vaan ei muuttunut.
Kaarina Davis valmistui sairaanhoitajaksi v. 1995. Jo valmistumistaan ennen Kaarina oli toiminut hoitotyössä. Hän jaksoi vuosia pätkätyön epävarmuudessa uskoen, että kunhan hän saisi vakituisen paikan, kaikki muuttuisi. Vaan ei muuttunut.
Davis kuvaa hoitotyön raadollisuutta. Kustannuksia pitää leikata niin potilaiden hyvinvoinnin, kuin hoitajien jaksamisen ja työn laadun kustannuksella.
Ajatuksia: Kirja kuvaa mielestäni hyvin henkilöä, joka on keskellä totaalista työuupumusta. Päähenkilö ei näe enää mitään positiivista työssään, vaan kaikki tuntuu lisäkuormalta. Työssään uupuu erityisesti ne tunnolliset ja ”kiltit” uurastajat ja tämä sopii päähenkilöönkin. Tätä arki monille nykypäivänä. Kustannusten leikkaukset tuovat ongelmia, joita ei enää rahalla pysty ratkaisemaan. Henkilöt uupuvat niin, että heidän arvokas koulutuksensa jää käyttämättä, koska he eivät enää pysty tai halua tehdä hoitotyötä. Surullista luettaa. Ja luonnollisesti omakohtaista kokemustakin tuosta työssä väsymisestä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!