Julkaistu: 2011
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 444
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2017: 32. luettu kirja
”12-vuotias Steven aikoo etsiä lapsena kadonneen enonsa ruumiin, jotta äiti ja isoäiti vihdoin uskoisivat, että eno oli yksi seudulla liikkuneen sarjamurhaajan uhreista, ja lakkaisivat turhaan odottamasta tämän paluuta. Steven uskoo, että enon ruumis on haudattu Exmoorin nummille, ja urkkiakseen tarkempia tietoja, hän kirjoittaa vankilassa istuvalle murhaajalle. Viattoman teinipojan ja viekkaan psykopaatin välillä alkaa niukkasanainen, salainen kirjeenvaihto, joka johtaa arvaamattomaan piinaan”
Samalla avautuu Stevenin elämästä vähän enemmänkin. Stevenillä on yksi ystävä. Lisäksi hän joutuu usein pakenemaan paikallisia kiusaajia, eli koviksia, jotka tyhjentävät taskut ja vievät jopa kengät jaloista. Äidillä vaihtuu miesystävät ja äiti on muutenkin varsin ailahtelevainen hahmo. Perheellä on tiukkaa taloudellisesti ja vaikutus näkyy kaikkeen.
Ajatuksia: Voi tätä oli ilo lukea, sillä tämä oli todella hyvä. Erilainen dekkari, mutta positiivisessa mielessä. Teksti oli miellyttävää lukea. Hahmoihin sai hyvin otetta ja kokonaisuus oli selkeä. Jännitystäkin riitti. Toki, hieman ihmettelin Stevenin äidin suurta huolta, että poika olisi pamauttanut jonkun paksuksi, ottaen huomioon Stevenin iän, ja kirjassa kuvatut poikien leikit (sotaa, legoja), mutta muutoin ihastuin Bauerin tyyliin kovasti ja odotan tutustumista hänen muihin kirjoihinsa.
Yhteevetona: Wau, todella lupaava esikoisteos. Suosittelen lämpimästi. Itselleni tämä oli kirja, joka tuli ahmittua kerralla.
Tykkäsin tästä sarjasta kovasti :)
VastaaPoista