Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus/ nuoret
Sivuja: 336
Luettu: 03/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2018: 29. luettu kirja
”En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta.”
August Pullamann on käynyt kotikoulua, mutta nyt hänen on aika siirtyä oikeaan kouluun viidennelle luokalle. Auggieta tilanne pelottaa ja kiinnostaa. Hän tietää kuinka erilaiselta näyttää ja kuinka ihmiset häneen reagoivat. Kuitenkin poika toivoo, että edes joku huomaisi kuinka tavallinen poika rujojen kasvojen takaa löytyy.
Ajatuksia: IHME on kertomus rohkeudesta, ystävyydestä ja erilaisuuden kohtaamisesta ja sen hyväksymisestä.
Äitinä tällaiset tarinat aina riipaisevat sydämestä, automaattisesti tulee päälle se ”äitileijona”, joka haluaisi suojella lasta kaikelta pahalta. Tosiasia kuitekin on, että maailma on julma paikka, jossa äidit eivät aina voi olla suojelemassa, eikä pidäkään olla. Välillä ihmiset sattuvat tarkoittamattaan ja välillä tarkoituksella. On täysin ymmärrettävää, että erilaisuus herättää huomiota, ehkä pelkoakin. Kysyminen ei sinänsä voi olla väärin. Katseille ei vaan voi mitään, se on inhimillistä, eikä aina välttämättä tarkoita pahaa. Mutta se, joka on katseiden kohteena, saa jatkuvan muistutuksen erilaisuudestaan ja siitä ettei "sulaudu massaan". Pahinta on, jos erilaisuutta pelätään niin paljon, ettei uskalleta katsoa sen taakse ja ottaa selvää minkälainen tyyppi on sen alla, vaan erilaisuuden pelko puretaan esim. kiusaamisena. Hyväksyntää kaipaavat meistä ihan kaikki.
Haluan nähdä tästä tehdyn elokuvankin.
Mitäpä tähän voi muuta sanoa kuin että suosittelen lämpimästi ja toivon, että tarina auttaa ihmisiä ajattelemaan vähän laajemmalla näkökulmalla.
Hieno kirja <3
VastaaPoistaNiin on ja tärkeä.
Poista