Ole niin kiltti, älä rakasta häntä – Jojo Moyes

Nimi: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Tekijä Moyes Jojo
Julkaistu 2015, alkuperäisteos 2010
Luokka: 84.2
Sivuja 532
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma pokkari

Tarina kulkee kahdella tasolla.
Lontoossa 1960 auto-onnettomuudessa muistinsa menettänyt Jennifer Stirling herää sairaalassa. Jenniferille selviää, että hänellä on värikäs ystäväpiiri ja rakastava aviomies. Samalla hän löytää salaperäisiä rakkauskirjeitä tuntemattomalta mieheltä ja kirjeet ovat ilmiselvästi osoitettu hänelle.

Vuosi 2003 ja Lontoo. Nuori toimittaja Ellie  Haworth löytää toimituksen arkistosta vanhoja kirjeitä, jotka herättävät hänessä paljon tunteita. Ellie päättää selvittää rakastavaisten tarinan. Samalla hän miettii omaa elämäänsä. Onko onnellisia loppuja olemassa?

Ajatuksia: Tarina oli ihan ok, mutta mitään huippuhehkutusta ei täältä ole luvassa. Pidin Jenniferin tarinasta, mutta Ellie itse ei herättänyt sympatioita juurikaan, no ehkä vähän lopussa. Kokonaisuus parani loppua kohden, tai sitten itse vaan lämpenin kylmässä juhannussäässä todella hitaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen tarina vaikka itselleni Moyesin ensimmäinen kirja oli huomattavasti voimakkaampi lukukokemus. Tuota kirjan suomalaista nimeä kritisoin. Mielestäni se ei vaan sovi tarinaan, mutta makuasioita, joista lienee turha kiistellä.

Kuiskaus tuulessa - Robyn Carr

Virgin River –romaani
Harlequin

Nimi: Kuiskaus tuulessa
Tekijä: Carr Robyn
Julkaistu 2015, alkuperäinen teos 2007
Sivuja 379
Luokka romantiikka 84.2 CAR
Luettu: 06/2015
Mistä: saatu pokkari

Syyttäjä Brie Sheridan on viime aikoina saanut kokea kovia. Petollinen aviomies jätti, ja sen lisäksi Brie raiskataan. Kovia kokenut nainen lähtee toipumaan veljensä luokse pieneen Virgin Riverin kaupunkiin. Vaikka Brie haluaa olla rauhassa, herättää Brien isoveljen hyvä ystävä ja ex-poliisi Mike Valdenzuela naisessa hämmentäviä tunteita.

Ajatuksia: Argghh, voi ei! 
Ei siinä mitään, että taustalla on perinteisen kliseinen tarina, jos homma toimii. Mutta tässä tapauksessa, kun kerronta ja toteutus on vähintäänkin raivostuttavan kömpelöä ja kaikkea muuta kuin sujuvaa, konaisuus on kerrassaan surkea. Luen ajoittain tällaista ns. ”hömppäpokkaria” lomalukemistona, mutta tämä ei sovi mihinkään tilanteeseen. Jos vertaan tätä esim. Nora Robertsiin vastaaviin kirjoihin (romantiikkaa maustettuna hitusella jännitystä) niin Nora vie kyllä pisteet kirkkaasti 100 – 0. Tarinan idea periaatteessa ok, mutta toteutus niin heikkoa, että paikoin oikeasti nolotti  kirjailijan puolesta. Pahoittelut kirjailijalle, mutta en todellakaan suosittele tätä.

Pitkät päiväunet – Katariina Romppainen

Nimi: Pitkät päiväunet
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2012, 2. painos (1. painos v. 2010)
Sivuja 268
Luokka: 84.2 ROM
Luettu: 06/2015
Mistä: mummolta lainattu

Nuori toimittaja Rita (Carita) Törönen pestautuu kotihoitajaksi hitusen väärennetyin paperein ja  suurin suunnitelmin. Ritan aikomus on tehdä valtaisa paljastus vanhustenhoidon tilasta ja päätyä telkkariin toimittajaksi.  Se mitä Rita ei osannut ajatella, oli kotihoitoon tarvittava ammattitaito on muutakin kuin pepun pesua ja vaipan vaihtoa. Kotihoitajan pitää tietää muun muassa mitä eroa on dosetilla ja dosentilla.

Oli ammattiosaaminen sitten niin tai näin, vanhukset pitävät nuoresta naisesta, joka kohtelee heitä kuin ihmistä pitääkin. Kun Ritan tietämättömyyden seurauksena eräs asiakas alkaa yllättäen muuttua kuolaavasta vaippahousuisesta papparaisesta ihan järki-ihmiseksi, herää kysymys mitä nykysuomen vanhustenhoidossa oikein tapahtuu.  Miksei Arvo Kaski voisi edelleenkin olla arvokaski?

Ajatuksia: Mitä pidin tästä. Mukana oli ajankohtaista asiaa joka on, tai voi olla myös surullista ja pelottavaa todellisuutta. Jotta homma ei menisi liian raskaaksi koko paketti tarjoillaan mukavasti hurtilla huumorilla höystettynä. Kirjailija ottaa selvästi kantaa asioihin, mutta tekee sen taitavasti. On päivänselvää, ettei kukaan saa toimia hoitajan ammatissa väärennetyillä papereilla, ja vaarantaa ihmisen turvallisuutta, mutta sallittakoon tämä fiktiiviseen kertomukseen sopivana tehokeinona. Tarinan vanhukset ovat loistotyyppejä ja saivat minut puolelleen. Muutenkin kerronta on lennokasta ja tarina eteni vauhdikkaan kepeästi. Nautin lukukokemuksesta kovasti. Tämän lukeminen saa myös ajattelemaan, että mitä sitten, kun itse olen vanhus, kuka ajaa minun asioitani, vai unohdetaanko minutkin tarpeettomana. Silloin hoitajana toimii jo varmaankin jokin talousrobotti... hui.

Toukokuun yhteenveto

                                  

Toukokuussa lukeminen oli maltillista mutta tasaista ja saldona  7 kirjaa. Sivuja näistä kirjoista löytyi yhteensä 2370 ja keskimäärin sivuja / kirja oli n. 339

Toukokuun kirjojen keskiarvoksi tuli 2,68 (asteikolla 0-5), mutta kokonaishajonta oli aika suurta. Kotimaisia kirjoja luin 2 ja ulkomaisia 5. 

Toukokuun kirjoista parhaimmistoon ja omiksi lemppereiksi nousivat  ehdottomasti upeat Ready Player One sekä Vettä elefanteille. Pahin floppi taisi olla Illallinen vampyyrille. 

Koko vuoden 2015 osalta osalta tilanne on seuraava: 

• Luettuja kirjoja 81, joista 41kotimaista ja 39 ulkomaista
• 1 sarjakuva.
• sivuja yhteensää 27 343
• kaikkien luettujen kirjojen keskiarvo 2,92 (asteikolla 0-5)

Kirjahyllyni karttui toukokuussa neljällä kirjalla tai pokkarilla kun innostuin shoppailemaan ihan tulevaa kesälomaa ajatellen.  Eli toukokuussa kotiutui Lisa Genovan - Edelleen Alice, Catharina Ingelman-Sundbergin  - Kakkua, kiitos, Sophie Kinsellan - Muistatko minut,  sekä viimeisin ostos lentokentältä Jojo Moyesin - Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. 

Näihin hankintoihin on tarkoitus tutustua viimeistään heinäkuussa, kun pidän loppulomaani. Kirjastosta minulla ei ole tällä hetkellä lainassa YHTÄÄN KIRJAA. Ja syynä on se, että tarkoitukseni on lukea omia lukemattomia kirjoja, sekä äidiltä lainassa olevia + poistoon meneviä kirjoja kesäkuukausina. Kesällä mökkeillään paljon, niin on helpompaa kun  ei tarvitse huolehtia lainakirjoista. Ja toisaalta hyvä välillä kartoittaa omia kirjojakin ja valkata kiertoon meneviä.  

Nyt on aika lähteä viettämään laatuaikaa ystävien ja grillipartyjen merkeissä. Hyvää  ja aurinkoista viikonloppua!

Rakkausromaanin resepti – Nicholas Barreau

Nimi: Rakkausromaanin resepti
Tekijä Barreau Nicholas
Julkaistu Tammi 2013, alkuperäinen v. 2010
Sivuja 291
Luokka: Romantiikka 84.24 BAR
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma (pokkari)

32-vuotias Aurélia omistaa pienen ravintolan Pariisin keskustassa. Eräänä päivänä hän alkaa lukea jotain satuunaista kirjaa jonka tapahtumat sijoittuvatkin yllättäen hänen ravintolaansa ja päähenkilö muistuttaa Auréliaa itseään.  Luonnollisesti naista alkaa kiinnostamaan kuka hänestä ja hänen ravintolastaan kirjoittaa. Aurélia alkaa etsimään salaperäistä englantilaista kirjailijaa.

Ajatuksia: Tämä kirja toimi lomalukemisena Italian matkalla. Odotin tältä kirjalta sellaista mukavan leppoisaa ja mukaansa tempaavaa tunnelmaa. Valitettavasti tarina ei täyttänyt odotuksiani, vaikka olikin kevyen viihdyttävä. Tarinan alussa pystyi jo päättelemään jutun juonen, mutta  jostain syystä en päässyt mukaan tunnelmaan ihan täysillä ja hahmot jäivät jotenkin etäisiksi.  Olisin halunnut pitää enemmän, mutta minkäs teet. Enemmänkin mielenkiintoa on herättänyt tämän tarinan kirjoittaja, josta liikkuu erilaisia huhuja. Ihan varmuudella en tiedä myöskään, että onko kirjailija todellakin saksalainen, koska vihjeitä löytyy ilmeisesti raskalaisesta alkuperästäkin.

Tämä pokkari lähtee omasta hyllystä kiertoon.

Siinä olikin toukokuun viimeinen luettu kirja ja seuraavana luvassa yhteenveto.

Taisit narrata, Stella – Niina With

Nimi: Taisit narrata, Stella
Tekijä With Niina
Julkaisuv. Myllylahti 2013
Sivuja 198
Luokka: Romantiikka 84.24 WIT
Luettu: 05/2015
Mistä: Kirjastosta lainattua

Stella Kaarnisto on hiukan vajaa kolmikymppinen sihteerikkö, jota voisi lienee tituleerata suomen Bridget Jonesiksi. Esikuvansa mukaan Myös Stella yrittää tähyillä komean esimiehensä silmien pilkettä, vaikka vastakaikua ei heti tulekaan. Samalla Stella nykyaikaisena naisena virittää verkot useammalle taholle ja seuraa aikaansa kokeillen nettideittailua. Turvallisen oloinen naapurinpoika Markuskin saa naisen hämmennyksiin ja sehän kostautuu villeinä tarinoina.

Ajatuksia: En tunnustaudu mitenkään erityisesti chic litin ystäväksi, itse asiassa olen ehkä ennakkoluuloisena pyrkinyt jopa välttämään kyseistä genreetä. Bridget Jonesit olen toki elokuvana nähnyt, mutta lukenut en ole. Tämä kirja tuli minulle luettavaksi äidiltäni joka ei tarinasta oikein innostunut. Minulle tämä sattui kuitenkin juuri oikeaan saumaan ja huomasin, että tarina sai kaikessa tuttuudessaan minut rentoutumisen lisäksi myös hymyilemään. Tässä ei edes yritetä peitellä yhtäläisyyksiä Bridget Jonesiin ja se toimii! Tarina on myös juuri sopivan mittainen. No juu, onhan tässä silmitöntä kohellusta, mutta sellaista tarvitsinkin juuri tähän hetkeen. Sitä, minkä takia Stella on kiinnostunut yrmeästä pomostaan, en oikein ymmärtänyt, mutta ehkäpä hän halusi vain toimia idolinsa tavoin. Ei minusta edelleenkään tullut tämän lajin vannoutunut ihailija, mutta sopivassa hetkessä ja sopivin annoksin toimii oikein mukavasti.

Sarjan toinen osa odottelee vielä lukemista, mutta en tiedä tuleeko sitten makeaa liiaksi. Täytynee sulatella tämä ensin.

Yhteenvetona sanoisin, että tämä oli mukava pieni välipala joka piristi päivääni osuessaan juuri oikeaan hetkeen.

Illallinen vampyyrin kanssa – Abigail Gibbs

Ihan alkuun, terveiset ihanan lämpimästä ja kauniista Riva del Gardasta. Palasimme juuri kotiin mukavalta Italian lomalta ja sen takia blogissa on ollut pieni tauko. Toukokuun yhteenvedon luetuista kirjoista yritän saada kasaan lähipäivinä.

HAASTE 4: Kirja, joka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin

Nimi: Illallinen vampyyrin kanssa
Tekijä Gibbs Abigail
Julkaistu 2013
Sivuja 542
Luokka: nuoret/kauhu / 84.2 GIB
Luettu: 05/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Abigail Gibbs (s. 1994) alkoi kirjoittaa romaaniaan 14-vuotiaana ja julkaisi sen netissä pala palalta, aivan loppua lukuun ottamatta. 18-vuotiaana hän teki kahdesta kirjasta sopimuksen HarperCollins –kustantamon kanssa ja kirjan oikeuden on jo myyty moneen maahan. Jatko-osa on jo tekeillä.

Tarina alkaa kun teinityttö Violet Lee sattuu olemaan väärässä paikassa, väärään aikaan. Hän joutuu keskelle hirvittävää verilöylyä, missä vampyyrit tuhoavat metsästäjänsä. Jostain kumman syystä vampyyrit päättävät säästää tapahtumien todistajana toimineen Violetin hengen ja ottavat hänet sen sijaan  vangikseen. Jotta Violetin vankeus ei osoittautuisi liian tylsäksi ja kurjaksi, on vampyyrien loistelias asumus täynnä (yllätys, yllätys) toinen toistaan kuumemman näköisiä vampyyripoikia, joista kaikki tietysti ihastuvat Violetiin.

Ajatuksia: Tämän kirjan tuli lukulistalleni ihan kirjavuoden lukuhaasteen takia. Haaste osoittautuikin ennakoitua vaikeammaksi ja lähellä piti (usemmankin kerran) etten jättänyt kirjaa kesken.

Hatunnosto nuorelle kirjailijalle kirjoitustyöstään, siitäkin huolimatta, että minä en lämmennyt tarinalle yhtään.  Olen varmasti liian vanha tälle tarinalle tai vähintään tarinan kerronnalle. Tässä on jotain todella kömpelöä kautta koko tarinan, mikä on ehkä luonnollisista jos ajattelee minkä ikäinen kirjailija on tarinan takana. Silti minä lukijana haluan nyt ajatella tarinaa, en kirjailijan nuoruutta. Tarina on mielestäni vielä keskeneräinen raakile joka on julkaistu yksinkertaisesti liian aikaisin.  Aineksethan oli vaikka mihin.

Plussaa siitä, ettei vampyyreita ole kuvattu vain siirappimaisen komeina ja hyvinä tyyppeinä, mutta muuta hyvää en tästä oikein löytänytkään. Kuumiksi tarkoitetut seksikohtauksetkin vaikuttivat  lähinnä surkuhupaisilta. Violetista saa myös hyvin erikoisen kuvan, tyttö on nuoresta iästään huolimatta ilmiselvä masokisti. Tyttöä sattui todella pahasti vähän väliä ja silti hän suorastaan kerjäsi lisää. Itse en pysty näkemään mitään romanttista esimerkiksi kohdassa, jossa Violet ja Kaspar pääsevät lemmenleikkeihin ensi kerran. Violet kuvaa tapahtumaa mm. näin

                ” Halusin niin kovasti voihkia, mutten suostunut – en voinut – ja sitten huusin järjettömästä kivusta kun torahampaat pureutuivat jänteen läpi” 

- siis jänteen läpi, häh ja yöks, pitäisikö tämän olla seksikästä ??    Ihan nyt vain noin henkilökohtaisena mielipiteenä ilmoitan, ettei mielikuvitukseni pysty tuottamaan niin hottista vampyyria , etten kaivaisi vaarnaa esille, jos torahammas kävisi pureskelemaan reiden/nivusalueen jänteiden läpi.

Olen äärettömän pahoillani, olisin halunnut pitää tästä oikeasti, mutta en pidä. Ja minä sentään myönnän häpeilemättä, että pidin paljon parjatusta Twilight –saagasta, ja ahmin kirjat kaikesta siirappimaisuudesta huolimatta.

Vaikka tästä en pitänytkään, uskon, että Abigail Gibbs on kuitenkin tulevaisuuden kirjailijoita, ja kuulemme hänestä vielä paljon.