Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaistu 2010
Sivuja 130
Luokka: Novellit / 84.2
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta
Kun 80-kymppisellä Sysi-Suomalainen herralla riittää totuuksia, mielipiteitä ja ohjeita vähän kaikesta ja kaikille, voi ajatuksista muodostaa novellikokoelmankin. Siitähän mielensäpahoittajassa lienee kyse. Ei taida olla asiaa, mistä tällä herralla ei olisi vankkaa mielipidettä, ja taattua on ettei mielipidettä vaihdeta ihan tuosta vain. Eihän sitä miehen nyt sovi olla mikään tuuliviiri.
Eihän tuosta vanhasta herrasta voi oikein olla pitämättä, varsinkin kun itsekin tuntee useammankin samanlaisen sekä miehen, että naisen. Toisaalta myötätuntoani saavat omaisetkin, ei ole helppoa heilläkään. Tämä toimii loistavana välipalana ja hyvänmielen kirjana. Ainoa asia mistä vähän pahoitin mieleni, on se, etten tajunnut kuunnella tätä äänikirjana.
Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike - Tuomas Kyrö
Nimi: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Tekijä Kyrö Tuomas
Julkaisu: 2012
Sivuja: 130
Luokka: Novellit / 84.2
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta
"Kyllä minä niin mieleni
pahoitin , kun ruma ihminen vaihtui kauniiseen naiseen."
Mielensäpahoittajan tarina
jatkuu. Uuden kotiapulaisen kanssa menevät sukset ristiin ja mielensäpahoittaja
päättää kieltäytyä kotiavusta kokonaan. Sen sijaan mies päättää opetella
kokkauksen salat ihan itse. Mielensäpahoittaja ehtii pahoittaa mielensä monta
kertaa ennen kuin sopivat ohjeet ruuan laittoon löytyy ja ruskeasta
kastikkeesta tulee sitä aitoa ja oikeaa.
Edelleen pidän Mielensäpahoittajasta. Tämän kirjan jälkeen uskaltauduin jopa katsomaan elokuvan. Elokuvaversiosta en pitänyt ihan yhtä paljon kun kirjoista, mutta on silläkin omat hyvät puolensa.
Haluan kokea vielä nämä Mielensäpahoittajat äänikirjoina. Kesällä on varmasti sopivaa aikaa nauttia mökkeilyn lomassa Mielensäpahoittajaa äänikirjana.
Olen lukenut kaksi ensimmäistä ja kolmannen kuunnellut äänikirjana. Hyviä olivat kaikki mutta ykkönen oli paras. Se on yksi niistä harvoista kirjoista joita lukiessa olen nauranut ääneen :) Elokuvakin kiinnostaa.
VastaaPoistaKyllä se ensimmäinen kirja on minustakin yleensä paras, ja kirja on pääsääntöisesti parempi kuin elokuva. Mielensäpahoittaja oli elokuvana mielestäni kärjistetympi (etenkin miniä oli mielestäni elokuvassa kaamea) ja jotenkin surullisempi kuin kirja. Toki elokuvassakin oli omat nauruhermoa kutittelevat osionsa. Minä pidin kirjoista enemmän, mutta suosittelen kyllä katsomaan elokuvankin.
Poista