Tammi- ja helmikuun luetut

Alkuvuodesta olen lukenut todella paljon. Olen nopea lukija, mutta ihan näin hirvittävää tahtia en normaalisti pidä. Lukemisten taustalla on pitkä sairausloma, ja kunhan pääsen takaisin töihin, palaa myös lukeminen normaalimpaan tahtiin. Nyt elämä kuitenkin  pyörii hetken vielä lukemisen, Netflixin, kuntouttavan fysioterapian ja kevyen jumpan, kuntopyörän, sekä sään salliessa ulkoilun merkeissä. 


Minussa asuu pieni tilastotieteilijä, jolle en voi kerrassaan mitään.  Tämän takia pieni tilastollinen katsaus alkuvuoteen. 


Tammikuussa tuli luettua 21 kirjaa ja 8221 sivua. Keskimääräinen sivumäärä per kirja  oli 391. Omiin tilastoihini pisteytän kirjat välille 
0-5, mutta blogiini en näitä arvioita yksittäisten kirjojen kohdalle tuo. Tammikuun kirjoista olin näemmä pitänyt varsin paljon, koska keskiarvo oli 3,07.

 Helmikuussa luin vielä enemmän, eli saldona 28 kirjaa, joista yksi oli sarjakuvakirja. Sivuja 8351 ja näin keskimäärin sivuja / kirja oli 298. Kirjojen keskiarvoksi tuli 2,96. Helmikuussa tuli luettua aika paljon nuorisokirjallisuuteen kuuluvia teoksia. Helmikuussa löytyi myös oikeita kirjallisia helmiä ja upeita uusia tuttavuuksia. Oikein hyvä kirjakuukausi. Myös kirjahyllyni sai hieman uutta sisältöä ja toisaalta laitoin kirjahyllystä myös poistoon/kierrätykseen vanhoja kirjoja.

Helmikuun osalta kirjoja on vielä blogaamatta. Periaatteessa yritän kaikista kirjoittaa edes jotain, jotta jäävät muistiin luettuina, tämän on kuitenkin tarkoitus olla  lukupäiväkirjani. Blogi kulkee siis vähän jälkijunassa, mutta eiköhän se joskus  pikkuhiljaa tasoitu. Tarkemmat tiedot lukemistani kirjoista löytyy tuolta Luetut 2015 välilehdeltä.

Ilokseni olen huomioinut, etten hengaile täällä  ihan yksin. Lämmin kiitos kaikille täällä käyneille, ja tervetuloa uudelleen! Pikkuhiljaa yritän opetella tätä kirjablogin pitoa ja muotoilla sen sisältöä teitäkin palvelevaksi. Kommentit ilahduttavat aina, ja otan aina mielelläni vastaan kirjavinkkejä tai keskustelen kirjoista. 

Tämän maailman hulluus eli Rakkautta rivitalossa – Ursula Pohjolan-Pirhonen

Nimi: Tämän maailman hulluus eli Rakkautta rivitalossa
Tekijä Pohjolan-Pirhonen Ursula
Julkaistu 1977
Sivuja 231
Luettu: 02/2015
Kirjastosta lainattua

Aika paljon tulee luettua suhteellisen uusia kirjoja.  Onneksi on olemassa rakas äitini joka tuo minulle aika ajoin luettavaksi näitä vanhempia kotimaisia. Näihin pitäisi tutustua enemmänkin.

35-vuotias kirjastonhoitaja Riitta Järvinen on vannoutunut vanhapiika. On Riitta toki kerran erehtynyt ihan kihloihin asti, mutta siitä kokemuksesta viisastuneena hän haluaa elää itsenäisen naisen elämää, mennä ja tulla kuten haluaa. Kaiken kaikkiaan Riitta on varsin tyytyväinen elämäänsä omassa rivitalon pätkässä. Uudet tuulet alkavat kuitenkin puhaltamaan ja pian Riitan elämää sekoittaa entisen sulhasen lisäksi varsin sinnikäs papparainen, joka on päättänyt valloittaa Riitan omaksi vaimokseen. 

”Tämän maailman hulluus on railakkaan humoristinen rakkausromaani tämän päivän Helsingistä, uutta kotimaista viihdettä parhaimmillaan."

Tuo takakannen teksti herättää lievää hilpeyttä, kun luen kirjaa nyt lähes neljäkymmentä vuotta sen kirjoittamisesta. Kirjassa on kohta missä Riitan naapurissa asuvat nuoret ehdottavat isälleen väri-TV:n hankkimista. Kyllähän tuo on ihan kohtuutonta ja isän mielestä jo valmiiksi veltto nuoriso velttoutuu lopullisesti ja kököttäisi vaan sisällä telkkaa tuijottamassa.  

Mitenköhän tuosta tulee mieleen jotain tuttua, kun vaihdetaan vain tuo väritelkka vaikkapa uuteen tietokoneeseen... hmmm J

Tarinassa on huumoria ja Riitta on varsin sanavalmis nainen. Teksti on hauskaa, oman aikakautensa tekstiä, mitä on mukavaa lukea. Tulee vähän mieleen Suomisen Olli –tyyppinen genre, harmitonta, mukavaa ja viihdyttävää sanailua. MUTTA voi tuota tarinan loppuosaa, minun päähäni ei mitenkään mahdu tarinan loppu. Ehkä siinä näkyy tuon ajan ja nykypäivän ajattelun erot, tai sitten pieni feministi minussa ei vaan kestä tuollaista ajattelutapaa. Olen pettynyt, kun tarina muuten oli virkistävä ja Riitta oikein hauskan tomera persoona, niin miksi hänestä pitää tehdä lopussa ”lammas”? Tietysti joku voi olla ihan eri mieltä ja pitää loppua vain onnellisena, sellaiseksihan se kai on tarkoitettu. Myös tarinan loppua kohti kiihtyvissä määrin käytetyt ”ruustinnan kuolemattomat sanonnat” alkoivat ärsyttämään. Tuli mieleen, että kirjailijalla tuli kiire saada tuupattua tähän tarinaan kaikki mahdolliset ikinä keksityt sanonnat ja loppu onkin niitä tulvillaan. Aargh!  Kuitenkin tästä purnauksesta  huolimatta, lukukokemus oli ihan virkistävä. 

Rakas Mikael – Marja-Leena Tiainen

HAASTE 28: Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja

Nimi: Rakas Mikael
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaisuv. 1999
Luokka: Nuoret 84.2 TIA
Sivuja 263
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

”Minun nimeni oli Mikael. Sanon oli, koska nythän minua ei ole enää olemassa. Minä kuolin muutama sekunti sitten.”

Poika ja tyttö rakastuvat, poika kuolee ja tyttö huomaa olevansa raskaana.

Tarinan kertoja on 16-vuotias Mikael, poika jonka kuolemasta kirja alkaa. 15-vuotias Roosa oli Mikaelin tyttöystävä, tyttö joka odottaa Mikaelin lasta.

Tarina on kipeä ja surullinen. Samalla se on toiveikas kasvutarina. Se tuntuu todelta.  Asioita ei kaunistella, nuorista tai vanhemmista ei tehdä muuta kuin mitä he ovat, hyvine ja huonoine puolineen. Pidän Mikaelista tarinan kertojana hyvin paljon, asetelma on sopivasti erilainen, ja samalla jotenkin lohduttava ja kaunis. Pidin tästä koko kirjasta yllättävän paljon, se kosketti, hymyilytti ja se sai jopa kyyneleet silmiini.  Minulle tämä oli paras lukemani Tiaisen kirja. Kirja löytyy kirjastosta nuorten puolelta, mutta mielestäni tämä sopii yhtä  hyvin aikuiselle. Suosittelen, tämä on hieno tarina. 

Nörtti New game – Aleksi Delikouras

                      Nimi: Nörtti, New game

                      Tekijä: Delikouras Aleksi

                      Julkaistu 2012

                      Sivuja 206
                      Luokka: Nuoret  84.2 DEL

                      Luettu: 02/2015

                      Lainattu kirjastosta

New game on ote DragonSlayer666:n päiväkirjasta ja elämästä noin puolen vuoden ajalta. Drago elää 24/7 virtuaalimaailmassa, tai eläisi, jos äiti ei diktaattorimaisin ottein yrittäisi rajoittaa poikansa elämää. Dragon äiti ei ymmärrä pilaavansa samalla Dragon mahdollisuudet tulla maailman parhaaksi pelaajaksi, puhumattakaan mahdollisuuksista kuuman punapään Fetasalaatin suhteen.

”Ihme diktaattori toi mutsi”.

7. lokakuuta

”Peruspäivä. Tosin mä myöhästyin koulusta kuusi tuntia ja ehdin vain kahdelle viimeiselle tunnille.”

DragonSlayer666 on varsin suorasanainen kaveri, hänellä on mielipide kaikesta ja kaikista. Näin aikuisen näkökulmasta asioiden mustavalkoisuus ja nuoren varmat mielipiteet kieltämättä hieman hymyilyttää. Kirja ei ole missään nimessä pelkää "huttua" vaan siinä käsitellään myös vakavia, pelottavia ja surullisiakin asioita, vaikkakin aika roisin sanoin, voi rivien välistä lukea paljon. Koulumaailma voi olla todella julma ja pelottava. 

Ihastuin tämän kirjan riemastuttavaan huumoriin ja varsin värikkäisiin kielikuviin. Tarina sai minut nauramaan myös ääneen, mikä kertoo paljon. Puhekieli kuulostaa aidolta, sanon näin, vaikka inhoan kiroilua.  Oli mielenkiintoista lukea näin suoraa tekstiä nuoren ajatuksista/näkökulmasta. Monikin asia kuulostaa parin (pelaavan) teinin äitinä tutulta. Ymmärrän miksi kirja suosittu ja kehuttu. Mielestäni tämä kirja on kirjoitettu nuorelta nuorille, ja Aleksi Delikouras selvästi tietää mistä kirjoittaa. Mutta aikuisellekaan ei tee pahaa vähän avartaa maailmaansa ja lukea tämä. Ihan silmiä avaava lukukokemus nykypäivän nuorten maailmasta. Omalta osaltani haluan kiittää kirjailijaa kirjasta, joka tarjoaa lukemista niillekin nuorille jotka eivät sitä yleensä harrasta. Loistotyötä.

Samalla tunnustan kaikella rakkaudella ja omasta pelottavan aktiivisesta pelinuoruudestani huolimatta (asia josta ei puhuta), olevani nykyään myös ”ihme diktaattori mutsi”, ja vieläpä ylpeä sellainen, olen pahoillani lapset, aina ei vaan voi voittaa... 

Kevyttä kotimaista

Morsiuskamari– Tuija Lehtinen 

Nimi: Morsiuskamari
Tekijä Lehtinen Tuija
Julkaistu:2013
Sivuja 268
Luettu: 02/2015

Lainattu kirjastosta

Tarina sijoittuu Lehtisen aiemman kirjan Nappikaupan naisten kulmille, pääosassa tällä kertaa uusi tuttavuus Neela Naakka. 

Pidin aikanaan Nappikaupan naisista. Jostain syystä tämä kirja ei nyt uponnut ollenkaan.  Neela on Lehtisen tyyliin vahva ja rempseä nainen, mutta minulle tarinasta jäi uupumaan jotain. Vähän kaikkea,  vähän turhan sekava, mutta ei tarpeeksi ”sitä jotain”. Luin kyllä loppuun, mutta tämä ei minun mielestäni todellakaan kuulu Lehtisen parhaimmistoon. Olisin kyllä halunnut pitää kirjasta, mutta minkäs teet, aina ei vaan osu eikä uppoa.

Lalalandia – Jaana Taponen

                     Nimi:          Lalalandia

                     Tekijä        Taponen Jaana

                     Julkaistu    2009

                     Sivuja         327

                     Luettu:       02/2015

                     Lainattu kirjastosta

Parisuhdekiemuroita . Yhtä petetään, yksi pettää. 

Taposen teksti on ihan hauskaa ja ironista, mutta jostain syystä tämä ei tällä kertaa riemastuttanut minua niin paljon kuin olisin toivonut. 

Minulla taisi näiden kotimaisten kirjojen kohdalla olla jonkinlainen känkkäränkkä, tai odotukset vaan turhan korkealla, koska kumpikaan kirja ei nyt saa hehkutusta. Onneksi tiedän, että moni on pitänyt näistä kovasti, hyvä niin.

Taivaslaulu – Pauliina Rauhala

Nimi: Taivaslaulu
Tekijä Rauhala Pauliina
Julkaistu:2013 
Sivuja: 284
Luettu: 02/2015

Taivaslaulu on Viljan ja Aleksin rakkaustarina.
Taivaslaulu on tarina ihmisistä, uskosta, rakkaudesta, haasteista, epätoivosta, väsymyksestä, masennuksesta, ja toivosta.

Taivaslaulun kieli on kaunista ja ajoittain runollistakin. 

Kirja on aiheuttanut jonkinlaista kohua lestadiolaisteeman takia. Totta, että se on yksi asia, mutta minulle jäi päällimmäisenä mieleen Viljan ja Aleksin kaunis ja vahva suhde toisiinsa, sekä heidän tapansa ajatella. 

Äitinä Vilja tuntee kipua ja pelkoa, että miten muiden käy jos hän ei enää jaksa, jos häntä ei enää ole. Kasvavan lapsimäärän takia Viljaa huolettaa, ettei aikaa riitä jokaiselle lapselle tarpeeksi, pelko ettei jokaista pientä päätä ehdi silittää tarpeeksi. Riittämättömyys.  Vilja haluaa olla ennen kaikkea hyvä jaksava äiti, eikä aina väsynyt suurperheen äiti. Aleksi tuntee syyllisyyttä siitä, että haluaa Viljan lähelle, haluaa rakastaa, haluaa että Vilja jaksaisi taas hymyillä, ja olla välillä se sama tyttö johon hän ihastui. Aleksi tietää oman osansa Viljan kasvavaan uupumukseen. Usko yhdistää, usko lujittaa, usko luo elämän raamit ja turvan, mutta usko tuo myös vastuun ja velvollisuudet. Ei ole helppoja ratkaisuja, niin tai näin, johonkin sattuu aina.

Vaikka tilanne onkin välillä lähes epätoivoinen, missään vaiheessa ei tulisi mieleenikään epäille, etteivätkö Vilja ja Aleksi rakastaisi syvästi lapsiaan tai toisiaan. Vaikeuksista huolimatta vahva, rakastava ja yhtenäinen perhe.  

Kirja herättelee ajattelemaan moniakin asioita.  

Khao Lakin sydämet – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Khao Lakin sydämet
Tekijä: Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2013
Sivuja: 237
Luokka: Nuoret 84.2 TIA
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Jatketaan Marja-Leena Tiaisen tuotannolla.  

Kuusivuotias Emma menetti tapaninpäivänä 2004 perheensä ja isovanhempansa koko maailmaa järkyttäneessä luonnonkatastrofissa. Emma on yksi Khao Lakin tsunamista selvinneistä lapsista. 

Viisitoistavuotiaana Emma palaa Khao Lakiin. Hän haluaa löytää pelastajansa, miehen jonka avulla Emma selviytyi. Matka ei ole helppo vaan se on täynnä kipeitä muistoja. Samalla elämä voi yllättää mukavallakin tavalla. 

Ajatuksia: Emman tarina on surullinen, mutta ilman muuta selviytymistarina. Takaumina kerrottu tarina toimii tässä mielestäni oikein hyvin. Aiheella ei ole mässäilty turhia, mutta tunteet , ne pelottavat ja kipeätkin, välittyvät hyvin. Koskettavaa ja kaunista on myös nuoren ihmisen ihastuminen, usko tulevaan. Kyseessä on nuorten kirja mutta suosittelen tätä ehdottomasti myös aikuisille. 

Kirjaostoksia ja muuta höpinää

Vaikka kovasti yritän olla ostamatta kirjoja, päädyin poikkeuksellisesti tilamaan Adlibriksestä muutaman.  Kunhan kerron taustaa, olette varmasti samaa mieltä, että saan palkita itseäni ihan syystä.

Väinö Linna - Tuntematon sotilas, Kristiina Hanhirova - Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia, Nicolas Barreau - Rakkausromaanin reseptit ja Veera Nieminen - Avioliittosimulaattori, ja juu lauantai eli  karkkipäiväni Kismet MINULLE!

Minulla on ollut pahe jota inhosin ja häpesin,  eli tupakoin vuosikausia.  En ole koskaan polttanut  paljon, mutta yhtä kaikki olin henkisesti täysin koukussa. Nyt kun olen joutunut olemaan pitkään sairauslomalla ja on ottanut päähän ajoittain tosi rankasti, myös sauhuttelu lisääntyi. Kunnes päätin toisin. Vaikka olen hyvin skeptinen hypnoosin  suhteen, niin minulta loppui tupakointi Sami Minkkisen videon kuunteluun. Minulle on ihan sama miksi homma toimi, kunhan se toimii. Nyt haluan kuitenkin korostaa, että ei tuo mikään ihmelääke ole, itse pitää haluta olla polttamatta, mutta jotenkin se vain helpotti tai antoi mahdollisuuden valita poltanko vai en. Vaikea selittää, mutta aiemminkin lopettamista kokeilleena kokemus oli hyvin erilainen. Nyt olen ollut kuukauden polttamatta ja ylpeä itsestäni, haluan jatkaa näin. 

Kirjaostoksista vielä. Teen hankintoja nykyään tosi vähän, lähinnä ostan jotain käden taitoihin tms. liittyviä kirjoja. Muuten käytän loistavia kirjastopalveluita. Omien vanhojen kirjojen suhteen minun täytyy kyllä tehdä jotain. Otan tämän vuoden tavoitteeksi lukea myös omia vanhoja kirjoja ja laittaa sen jälkeen osan kiertoon. Mielenkiinnolla odotan, miltä tuntuu lukea esimerkiksi Robin Cookia tai Sidney Sheldonia näin kahdenkymmenen vuoden jälkeen??  Tai miltä kuulostaa teinivuosien "tietokirja" Ufojen kosminen viesti. Hmmm.

Kahden maailman tyttö – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Kahden maailman tyttö
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaistu 2011
Sivuja 261
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tara on 17-vuotias tyttö Kurdistanista. Hän muutti perheensä kanssa Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Tara on sopeutunut suomalaiseen kulttuuriin hyvin ja hänellä on ystäviä. 

Kotona noudatetaan kuitenkin vanhoja perinteitä. Isä ja veli vahtivat, että tyttö pysyy siveänä ja puhtaana. Suomalaisten kanssa voi olla ystävä koulussa, mutta ei koskaan kotona. Poikien kanssa Tara ei saa luonnollisesti olla missään tekemisissä. Vanhemmat valitsevat tulevan puolison. On kunniakkaampaa että tytär kuolee, kuin häpäisee sukunsa. 

Ajatuksia:  Rakkautta, läheisyyttä, hyväksyntää, mutta millä hinnalla? Perhe on tärkeä, mutta pelko on läsnä. Nuori haluaa sopeutua, olla yksi muiden joukossa, olla tavallinen suomalainen nuori, tehdä tavallisia nuorten asioita. Toisella puolella on rakas perhe, kunnia, tavat ja perinteet.

Jos ajattelen kirjaa ihan puhtaasti romaanina, ei tämä ollut minulle lajinsa parhaimmistoa. En saanut henkilöistä otetta tarpeeksi tai jotenkin jäi pinnallinen tuntu. Tarina itsessään on kuitenkin tärkeä.

Olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista, tavoista ja uskonnoista. En sillä tavalla, että haluaisin ”kauhistella” erilaisia asioita, vaan ihan puhtaasti olen kiinnostunut ihmisten tavasta olla, elää ja toimia. Olen ehdottomasti niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa vastaan, ja ajattelen naisen oikeuksista hyvin ”suomalaisittain”. Olen myös sitä mieltä, että maan lakeja tulee kaikkien täällä asuvien noudattaa. Silti ymmärrän kuinka paljon haasteita täysin erilaisesta kulttuurista tulleilla on. Etenkin vanhemmilla, jotka ovat olleet täällä vain pienen osan elämästään, heille tärkeät arvot on omaksuttu jo aiemmin erilaisessa kulttuurissa. Riippumatta siitä mitä mieltä tietyistä kulttuurisista tavoista olen, niin ymmärrän ettei tapojen muuttaminen ole yksinkertaista tai helppoa.  Nuoret ja lapset omaksuvat asuinmaan kulttuurin, kielen ja tavat nopeastikin, osittain myös riippumatta niistä arvoista mitä kotona noudatetaan. On ihan luonnollista, että vanhempien asettamien rajojen noudattaminen ja hyväksyminen voi olla vaikeaa, etenkin jos ne poikkeavat paljon valtaväestön tavoista, ristiriitoja tulee varmasti. Täällä nuoret usein kyseenalaistavat asioita, usein siihen kannustetaankin, mutta kaikissa kulttuureissa tällainen ei ole sallittua. Pitäisin ehkä suurempana ihmeenä jos hyvin erilaisesta kulttuurista tulleilla perheille ei tulisi mitään haasteita ja ristiriitoja muuttaessaan tänne, kuin että haasteita tulee. Tietävätkö he  minkälaisen kulttuurin keskelle  tulevat? Saavatko he minkä verran tietoa tavoista,  ja ihan puhtaasi laista, mikä on täällä sallittua ja mikä ei? Vaikeita asioita jotka varmasti koskettavat monia.

Kakin maku - Kirsti Kaija

Nimi: Kakin maku
Tekijä Kaija Kirsti
Julkaistu 2013
Sivuja 333
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta

Kirja kertoo vanhemmista joiden lapset on huostaanotettu. Taustoja asioista jotka ovat johtaneet lasten menettämiseen. Biologisten vanhempien suhteesta lapsiinsa, elämään, sosiaalihuoltoon ja sijaisvanhempiin. Kakin maku käsittelee vaikeita asioita monelta kantilta. Kirjassa on omat lukunsa sijoitettujen lapsien omille kokemuksille ja tunteille, eikä unohdeta myöskään sijaisperheen kokemuksia. 

Anneli on 53-vuotias tutkimusten mukaan keskimääräistä älykkäämpi nainen. Anneli on myös alkoholisti ja 13-vuotiaan Madsin ylpeä äiti. Mads on huostaanotettu yli 10 vuotta sitten. 

Anneli: ”Minä ryhdyn ikään kuin valmistamaan itseäni sen ensimmäisen ryypyn ottamiseen. Kun ensimmäinen ryyppy on otettu lupa on jo saatu. Samalla lailla toimii ensimmäinen kalja. Koko ajan sitä etsii aistit avoinna syytä ottaa se ensimmäinen kalja tai ryyppy.  Ja syitähän löytyy. Ellei löydy, keksitähän.”

”Olin antanut lapselleni luvan asettua Lindholmien lapseksi. Olin myös antanut hänelle luvan kutsua perheen vanhempia isäksi ja äidiksi. Kumpikaan ei ollut minulle itselleni OK. Ei lähellekään sitä. Vaikka oma sydämeni oli pakahtua, tiesin sen olevan parasta siinä tilanteessa. Ylitin silloin omat rajani, josta olen ylpeä.” 
(otteita kirjan osasta 1: Anneli)

Mika ja Minna ovat sisarukset. Lapsilla on kokemusta elämästä väkivaltaisessa kodissa,  lastenkodissa ja sijaisperheissä. Piia on Mikan ja Minnan äiti. 

Kaisu ja Eerik toimivat sijaisperheenä. 

Ajatuksia: Tämä kirja sai todella ajattelemaan. Ajattelemaan myös sitä, kuinka helppoa ihmisiä on ”tuomita” ja lokeroida, unohtaa, että kaikki me olemme tuntevia ajattelevia ihmisiä.  Minusta on hienoa, että kirjassa tuodaan rohkeasti ilmi myös se, ettei sijaisperheen biologiset lapset välttämättä ole innostuneita ”uusista sisaruksista”, ei ole olemassa yli-inhimillisiä sijaisvanhempia perheineen, vaan ihan tavallisia perheitä iloineen ja suruineen. Uskon myös, että todellisuudessakin tieto, etenkin teini-ikäiselle nuorelle siitä, että sijaisperhe saa hänen hoidostansa rahaa, herättää paljon kysymyksiä, epäluuloja, epävarmuutta rakastetaanko häntä vain rahasta?? Monia muitakin asioita pyörii mielessäni.

Itselleni jäi hieman kysymysmerkiksi onko osa henkilöistä ja tarinoista todellisia, tapahtuiko asiat kuten kirjassa kerrottiin, vai onko niitä muokattu? Etenkin kun kirjassa oli kuva Annelista ja myös tieto hänen kuolemastaan. Tämä hieman hämmensi, koska aluksi ajattelin automaattisesti, että kyse on kuitenkin täysin fiktiivisestä tarinasta, joka on luotu kirjailijan omien kokemuksien perusteella. 

Suosittelen tätä sosiaalialaa opiskelevalle tai alalle aikovalle, sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneille ja kaikille muillekin jotka haluavat saada laajempaa näkökulmaa asioihin. Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin helposti ajattelemme. Mielestäni teos on enemmän oppikirjamainen kuin romaani, mutta kaikkinensa mielenkiintoinen. 

Ryppyjä– Paco Roca

HAASTE 31: Sarjakuva-albumi tai -romaani

Nimi: Ryppyjä
Tekijä Roca Paco, suomentanut Anu Partanen
Julkaistu 2010, alkuperäinen teos 2007
Sivuja 100
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta
Luokka: 85.32

Kirjavuoden lukuhaasteen ansiosta löysin itseni kirjaston sarjakuvakirjojen parista. Täytyy kiittää haasteen laatijaa, minulle se on tuonut aivan uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Ryppyjä on sarkakuvakirja joka kertoo Alzheimeriin sairastuneesta Emiliosta. Emilion perhe ei jaksa hoitaa isäänsä, ja kun hän ei enää pärjää yksin, lapset laittavat Emilion vanhainkotiin. Onneksi Emiliolla on varsin toimelias huonekaveri Miguel, joka järjestää jos jonkinmoista ohjelmaa ystävilleen. 

Emilion on vaikea hyväksyä sairauttaan, ja hän yrittää peitellä sairauden etenemisen.  Miguel auttaa parhaansa mukaan ystäväänsä peittelytehtävässä, mutta sairaus etenee, ja yhä useammin Emilio palaa lapsuuteen, nimet ja sanat häviävät, pian uusien ystävien kasvotkin haalistuvat.

”Lapset hoidattavat meillä asioitaan ja pyytävät hakemaan omia lapsiaan koulusta. kun se ei enää suju, meidät kärrätään tänne ja unohdetaan!"

Ajatuksia: Kirjan tekijä on espanjalainen, mutta tämä tarina käy yhtä hyvin tähän päivään ja tänne meille. Mielestäni tässä on kuvattu asiat juuri niin kuin ne ovat. Niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.  Piirrokset kuvaavat mielestäni hyvin myös sairauden etenemistä, alussa hämmennystä ja pelkoa kun pienempiä asoita/tilanteita/nykyhetki katoaa ja unohtuu, lopulta jäljellä ei ole kuin kasvottomia ihmisiä, myöhemmin ei sitäkään. Surullinen ja jossain vaiheessa äärettömän julma sairaus. 

En ole koskaan aiemmin lukenut tämäntyyppistä sarjakuvaa, vaan sitä ns. perinteistä, hauskaa tai jännittää. Tämä pääsi yllättämään. Samalla voin nuhdella itseäni, kun olen luokitellut kaikki sarjakuvat samaan muottiin. Tämä kirja on koskettava, samalla siinä on mukana lempeää huumoria ja teräviä kannanottoja.

Nostradamuksen aikakirjat– Mario Reading

Trilogian 1 osa.

Nimi: Nostradamuksen aikakirjat
Tekijä Reading Mario
Julkaistu Karisto 2010, alkuperäinen teos 2009
Sivuja 434
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta

Ikiaikainen salaisuus. Vaarallinen salaliitto

Kun kirjan kannessa löytyy yllä olevat mainoslauseet tulee väkisinkin mieleen Dan Brownin tyylinen teos. Ennen kirjan aloittamista tutkin hieman kirjailijan taustoja ja selvisi, että Reading on tuottanut myös teoksen Nostradamus 100 ennustusta, joten oletan, että häneltä löytyy varmasti paljon tietoa fiktiiviseen seikkailukertomukseen. Näillä odotuksilla tutustumaan tarjontaan.

”Rahaa tarvitaan. Minulla jotakin myytävää. Notre Damen (sic!) kadonneet säkeet. Kaikki kirjoitettuna. Myydään käteisellä ensimmäiselle kiinnostuneelle. Aitoja”

Babel Samana niminen mustalainen laittaa pienen ja harmittoman oloisen ilmoituksen ilmaisjakelulehteen. Kaksi hyvin erityyppistä miestä kiinnostuu ilmoituksesta. Toinen on rahan ja maineen tarpeessa oleva ”B-luokan” kirjailija Adam Sabir, ja toinen salaperäinen ”silmämies” Achor Bale. Kumpikin mies haluaa tietää onko kyseessä todella aidot Nostradamuksen kadonneet säkeet. Kaupankäynti ei suju lainkaan Babelin odotusten ja toiveiden mukaisesti.

Epäonnistuneen kaupankäynnin  jälkiseurauksena Adam Sabir joutuu tahtomattaan tapahtumien vyöryyn. Mustalaisleirissä punnitaan hänen kohtaloaan, samaan aikaan kintereillä ovat poliisit sekä kammottava Achor Bale. Seuraa tiivistä kilpajuoksua ympäri Ranskaa. Bale ei kaihda raaimpiakaan keinoja saadakseen mitä haluaa.  Onneksi  Sabirilla on apunaan mustalaisserkukset Yola ja Alexi. 

Ajatuksia: Kirja piti kiitettävästi hereillä, vauhtia riitti ja mielenkiinto säilyi. Erityisesti minua miellytti kuvaukset romanikulttuurista, pitää ne sitten paikkansa tai ei. Oli mukavaa kun pääsi tutustumaan henkilöihin vähän pintaa syvemmältä. Oikeastaan minulle jäi tarkempi mielikuva romaniserkuksista kuin itse päähenkilöstä Sabirista. Sen verran mukava lukukokemus, että taidan lainata trilogian seuraavatkin osat (Maya-ennustus ja Kolmas antikristus). 

Taas pääsen sanomaan, että jos pidät Da Vinci –tyyppisistä seikkailuista, suosittelen lukemaan myös tämän. 

Ystävänpäivän lukumaraton

Elämäni ensimmäinen lukumaraton päättyi juuri äsken. Ihan mukava haaste, tosin toteuttaminen ei ihan mutkatonta. Tällaista haastetta varten pitäisi varmaan infota läheisiä vähän etukäteen ja sulkeutua johonkin yksinäiseen paikkaan.

Martonilla luetuista kirjoista teen esittelyn vielä erikseen, kunhan ehdin. Mutta tässä jotain tietoa.

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Rebecca Alexanderin Elämän ja kuoleman salaisuudet. Ihan sen takia, että olin ehtinyt aloittaa lukemisen jo aiemmin, enkä halunnut jättää sitä kesken. Sinänsä tuo kirja ei minua vakuuttanut, mutta en vain pysty aloittamaan uutta ennen kuin edellinen on luettu. Tästä kirjasta kertyi haasteeseen sivuja siis 175 (kokonaissivumäärä kirjassa 416) . 

Seuraavana vuorossa oli David Safierin Huono Karma, mikä osoittautui aivan ihastuttavaksi kirjaksi. Valitsin kirjan pelkästään kannen perusteella, mutta sain kokea ihanan yllätyksen koska ihastuin koko pakettiin. Hauskaa hyvänmielen lukemista, tykkäsin tosi paljon. Sivuja kirjassa on 280.

Ennen nukkumaan menoa lukaisin vielä elämäni ensimmäisen Tiina kirjan!! Eli Anni Polvan Älä itke Tiina. Kirjassa oli sivuja vain 139. Tästä lukukokemuksesta enemmän sitten myöhemmässä postauksessa. 

Sunnuntaina lukuvuoroon pääsi Tuija Lehtisen kirja Miss Seinäruusu, ja sivuja karttui lisää 301. Ja myöhemmin vielä aloittelin parinkymmen sivun verran kirjaa Kuumetta, kipinää ja rumosooloja /Jordan Sonneblick.  Kirjan luen varmasti vielä tänään loppuunkin, mutta noihin haasteen sivumääriin en laske sitä lainkaan. 

Kaiken kaikkiaan luettuja sivuja kertyi 895. 

Nukkumatti – Lars Kepler

Ihan ensimmäiseksi haluan toivottaa kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa ystävänpäivää.  Ystävänpäivän teemaan sopien valitsin kirjavuoden lukuhaasteeksi

HAASTE 12: Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle

Nimi: Nukkumatti
Tekijä Kepler Lars
Julkaistu 2013, alkuperäinen teos 2012
Sivuja 529
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta

”Vaatteet lepattavat miehen yllä. Silta tärisee rajusti hänen jalkojensa alla. Hän seisoo liikkumattomana silmät ammollaan ja puristaa kaidetta. 
Ilma on pelkkää kieppuvaa lunta ja vastaan syöksyvää pimeyttä. Verinen käsi on alkanut jäätyä kiinni kaiteeseen, kun hän lähtee taas kävelemään. 
Hän nimensä on Mikael Kohler-Frost. Hän on ollut kateissa kolmetoista vuotta, ja hänet on julistettu kuolleeksi seitsemän vuotta sitten. ”

Mikael Kohler-Frostin paluu elävien kirjoihin ei herätä vain hämmennystä ja riemua, vaan myös pelkoa. Komisario Joona Linna oli henkilö joka nappasi Jurekin kiinni kolmetoista vuotta, ja hän sai maksaa siitä kovan hinnan. Kun Linnan epäilykset siitä, että sarjamurhaaja Jurek Walter ei toiminut yksin, osoittautuvat todennäköisiksi, on komisario syystäkin huolissaan. 

Mikael ei tiedä missä häntä pidettiin vankina, hän ei tiedä miltä vangitsija näyttää, hän tietää vain sen, että hän oli Nukkumatin vankina, eikä hän ollut siellä yksin.

Jurek Walter on viettänyt viimeiset kolmetoista vuotta tarkasti vartioituna oikeuspsykiatrille osastolla. Mies herättää pelkoa myös henkilökunnassa, eikä hänen kanssaan saa kommunikoida. Walterilla on ihmeellinen taito saada ihmiset tekemään tekoja, mitä he eivät haluaisi. Nyt poliisien pitäisi saada Walter paljastamaan jotain apuristaan soluttautujan avulla, mutta murhaaja on pelottavan älykäs. 

” Jurek tekee kaikkensa päästäkseen pakoon, Joona sanoo painokkaasti. Et saa antaa sen tapahtua. Olet minulle kuin sisko, mutta on parempi että kuolet kuin päästät Jurekin pakoon.”

Ajatuksia: Päädyin lukemaan Kepleriä ystävän suosituksesta. Ja voi miten kiitollinen olenkaan tästä kirjavinkistä. Tämä kirja otti minut vangikseen, sitoi nojatuoliin ja piti tiukasti otteessaan. Suosittelen ehdottomasti kaikille jännityksen ystäville. Itse kävin jo lainaamassa toisen Keplerin kirjan!

Jääkylmä - Tess Gerritsen

HAASTE 11, Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Nimi: Jääkylmä
Tekijä Gerritsen Tess
Julkaistu 2010
Sivuja 351
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

”- Malja seikkailullemme!. 
Maurakin nosti lasinsa ja siemaisivat virnistäen toisilleen. Doug näytti cocktailbaarin imartelevassa hämärässä siltä opiskelijalta, jonka Maura muisti, rämäpäiseltä nuorelta mieheltä, joka oli kiivennyt ninjapuvussa talojen katoille. Maura tunsi itsensäkin jälkeen nuoreksi. Uskaliaaksi ja pelottamaksi ja valmiina osallistumaan tähän seikkailuun. 
- Minä lupaan, Doug sanoi, että tästä tulee hauskaa.”

Maura Isles toteaa, ettei hän pysty kilpailemaan Danielin suurimman rakkauden, katolisen kirkon kanssa. Hän epäilee että heidän suhteensa on tullut tiensä päähän. Näissä aatoksissa Maura matkustaa patologien konferenssiin hyisen kylmään Wyomingiin. 

Paikan päällä hän törmää vanhaan kurssikaveriinsa Dougiin. Doug haluaa piristää Mauraa ja saa houkuteltua tämän lähtemään konferenssin jälkeen pienelle mukavalle retkelle muutaman ystävänsä, sekä Dougin tyttären kanssa.  Dougin lupaukset rennosta matkasta kaatuvat heti alkuun, kun Dougin 13-vuotias tytär osoittaa selvästi ettei hyväksy Mauran mukana oloa.  Kun he kaiken lisäksi eksyvät keskelle lumista korpea auton suistuttua ojaan, eikä alueella löydy minkäänlaista kenttää, joten puhelimitse apua ei ole saatavilla, valkenee kaikille minkälaisessa pulassa he ovat. Ulkona riehuu lumimyrsky, ja epätoivoinen viisikko kaipaa kipeästi suojaa. He päätyvät laaksoon ”Taivasten valtakuntaan”,  mistä löytyy useita asumattomia taloja. Paikassa on jotain outoa. Talot ovat askeettisia, vailla mitään mukavuuksia, mutta kummallisempaa on se, että näyttäisi kuin kaikki asukkaat olisi vain kadonneet ilman ennakkovaroituksia. Yhdestä talosta löytyi valmiiksi katettu ruokapöytä, mutta ihmisistä ei löytynyt mitään merkkejä. Minne kaikki olivat kadonneet? Kuka oli mies, jonka kuva löytyi jokaisesta talosta? Mauralla on epämiellyttävä tunne, että joku tarkkailee heitä.  Aika käy vähiin.

Toisaalla Daniel ottaa yhteyttä Jane Rizzoliin koska ei saa Mauraan yhteyttä. Jane on yksi harvoista joka tietää Danielin ja Mauran suhteesta sekä heidän ongelmistaan, joten hän ei ihmettele vaikkei Maura haluaisikaan vastata Danielille. Päivät kuluvat, eikä Janekaan saa ystäväänsä yhteyttä. Huoli kasvaa. Jane, Daniel sekä Gabriel (Janen mies) päättävät lähteä itse Wyomingiin selvittämään tilannetta ja he saavat karmaisevia uutisia. 

Ajatuksia: Jääkylmää jännitystä, sitä tämä on. Pidin kirjasta ihan valtavasti, mielestäni parasta Gerritseniä, mitä olen lukenut.  Taas tulen sen hankaluuden eteen, etten voi analysoida itse tarinaa enempää paljastamatta jutun ideaa. Mutta minulle tämä oli lukukokemuksena todella lähellä täydellistä jännäriä. Viihdyttävää, pelottavaa, mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja yllättävää. Tämä lunasti paikan lempikirjojeni listalla. Ei varmaankaan yllätys, että suosittelen kaikille jännityksen ystäville!

Miniä – Tuomas Kyrö

                                                        

Julkaistu 2012
Sivuja 122
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Sen piti olla täydellisen rentouttava viikonloppu, viiniä, sisustuslehtiä, kaukosäädin omassa käytössä ja aamulla saisi nukkua pitkään. Muu perhe oli appiukon luona Sysi-Suomessa 300 km:n päässä. Vihdoinkin Liisa rentoutuisi kunnolla.

Liisa eli tarinan miniä, on nelikymppinen kolmen lapsen äiti sekä uraohjus. Mies toimii "kotiäitinä" ja on työssään hyvä. Anoppi on vaikeasti dementoitunut ja joutunut sairaalaan. Kun iäkäs appiukko loukkaa nilkkansa eikä pärjää kotona, hänet lykätään taksiin ja miniän hoiviin . Mies ja lapset jäävät vielä appilaan hoitamaan asioista. Liisa yrittää saada kodin appiukkoa vastaavaksi, eli pois hus pois hienosteluruuat ja espressot. Tilalle HK:n sinistä. Maidon pitää olla punaista ja kahvin tavallista. Ja ei pidä unohtaa PERUNAA, tuota maailman kaikkeuden tärkeintä ravinnon osaa.  

Tietysti tähän viikonloppuidylliin sopii loistavasti vielä venäläinen delekaatio jonka piti saapua vasta maanantaina. Tärkeät kaupat on tärkeät kaupat, joten Liisan ei auta muu kuin ottaa appiukko mukaan neuvotteluihin. Kun mies pistää lapset junalla kotiin, on varsin erikoinen kauppaneuvottelukunta valmis. 

Ajatuksia: Pidin kovasti Kyrön tarjoamasta huumorista. Tarina ei hauskuudestaan huolimatta ollut todellakaan mitään höttöä. Minuun tämä tyyli uppoaa täysillä. Vähän nolottaa myöntää, että tämä oli ensimmäinen lukemani Tuomas Kyrön kirja, mutta ei todellakaan viimeinen.         

Armon aika – Tuija Lehtinen

Nimi: Armon aika
Tekijä: Lehtinen Tuija
Julkaistu:2014
Sivuja: 335
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Mona Meri on kolmekymppinen melkein eronnut nainen. Taakse on jääneet Berliini, vauvahaaveet ja avioliitto epärehelliseksi osoittautuneen muusikkomiehen kanssa. 

Mona aloittaa uuden elämän ja työt enonsa Armo Partion apteekin farmaseuttina. Uusi koti löytyy Armon omistamasta Kivitalosta enemmän tai vähemmän ”kajahtaneiden” sukulaisten parista. Monan äidin mukaan Partion suvun naisväki on ”natkua” ja riitaisaa porukkaa joista kannattaa pysyä erossa. Salaisuuksia suvulla ainakin riittää, koska luurankoja tuntuu löytyvän useammankin sukulaisen kaapista.

Uusi kasvo kaupungissa herättää myös miespuolisten kiinnostusta. Mona saa salaperäisen ihailijan. Samalla naisen sielun sopukoita koskettaa erään radiojuontajan samettinen ääni.

Ajatuksia: Tuija Lehtisen kirja on miellyttävää luettavaa, ja tarinasta jää hyvä mieli. Pidin kovasti tarinan päähenkilöstä; huumorintajuinen, sujuvasanainen ja vahva nainen. Virkistävää, että tarinasta löytyy myös jonkin verran dekkarimaista juonen tynkää, eikä teksti ole liian siirappimaista. 

Suosittelen kotimaisen romanttisen viihteen ystäville. 

Varistyttö – Erik Sund, Trilogian osa 1

HAASTE 6: Kirja, jonka nimi on yksi sana

Nimi: Varistyttö
Tekijä Sund Erik (eli Jerker Eriksson ja Håkan Axlander                     Sundquist)
Julkaistu 2014
Sivuja 415
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Murhattuja lapsia ja aikuisia, törkeää lasten hyväksikäyttöä, erilaisia mielen sairauksia, avioliitto-ongelmia, lapsisotilaita, kauhua, pelkoa, ahdistusta. Siinä tämän kirjan teemoja. 

Kyseessä on siis todella synkkä dekkari.  Itse pidin kirjaa paikoin myös  sekavana. Muutenkin mietin lukemisen välillä, että miksi ihmeessä luen tätä, tai miksi kukaan lukee tällaista, johtuen kirjan teemoista, ja osaltaan siitä synkkyydestä missä ei näy minkäänlaista valon pilkahdusta. 

Kaikki kunnia kirjailijoille, teksti kulkee hyvin ja kyllä tämä osaa koukuttaa. Etenkin tuo kirjan loppu on katkaistu sellaiseksi, että juu, toki kiinnostaisi tietää miten tarina päättyy koska haluaa toivoa parasta,  mutta kokonaisuus on niin synkkä, kylmä ja ahdistava , että luulen tämän osan riittävän. Ehkä nuo lapsiin kohdistuvat teot ovat  minulle liikaa, enkä halua tuollaisista asioista ns. ”viihdemielessä” lukea. Ehkä kirjan hahmot eivät vaan toimineet minulle. Ehkä minun makuni on vain rajoittunut.  Toisaalta on mielenkiintoista huomata, missä omat rajat lukemisen suhteen tulee vastaan. Tositapahtumiin perustuvissa kirjoissa (esim. Pimeän poika) on tullut vastaan todella hurjia lapsiin kohdistuvia juttuja, mutta niihin suhtaudun eri tavalla – luen jonkun henkilön todellista elämää, tietynlaista selviytymistarinaa, en pelkästään viihdemielellä kirjoitettua tekstiä. Voi kuulostaa tekopyhältä, mutta näin minä ajattelen. 

Kokonaisuudessaan mielestäni ihan sujuvasti luettava kirja, mutta ei sellainen, mitä haluaisin itse lukea lisää. Tämän jälkeen on pakko lukea jotain hyvin kepeää.

Tiedän, että moni on pitänyt kirjasta kovasti. Itse en tätä pysty vilpittömästi suosittelemaan, liika on liikaa. 

Kuin lempeää sadetta – Deborah Smith

Nimi: Kuin lempeää sadetta
Tekijä: Smith Deborah
Julkaistu Karisto 2009, alkuperäisteos 2007
Sivuja 438
Luettu: 01/2015
Kirjastosta lainattu

Kara Whittenbrook on kirjastonhoitaja, punapää, luonnonsuojelija, kielinero, taitava harpunsoittaja ja miljoonaperijätär.


Kara on tuntenut itsensä aina erilaiseksi kuin häikäisevät vanhempansa. Lapsena hän änkytti pahasti, oli ylipainoinen ja koulukiusattu. Kun Karan vanhemmat kuolevat lento-onnettomuudessa selviää, että Kara on adoptoitu. Kara haluaa selvittää alkuperänsä ja tutustua biologisiin vanhempiinsa. Monet kysymykset odottavat vastauksia. Kara pakkaa tavaransa, ja suuntaa kohti Floridan syrjäseutuja esiintyen kiertävänä musikanttina Karen Johnsonina. 

Ajatuksia: Kirja on nimensä mukainen, mukavan lämminhenkinen lukuhetki romanttisen viihteen parissa. Samalla tarinassa on myös syvempiä ulottuvuuksia erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, ihmisten arvomaailmasta ja ennakkoluuloista. Miellyttävä välipala juuri tähän hetkeen. 

YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN – John Ajvide Lindqvist

HAASTE 46; Kirja, joka pelottaa sinua.

Nimi: Ystävä hämärän jälkeen
Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu 2008 ( alkuperäinen teos  Låt den rätte komma in, 2004)
Sivuja 607
Luettu: 01/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Oskar kiljui kuin porsas. Se kuului pelin henkeen. Jos hän röhki, he saattoivat toisinaan jättää rangaistuksen väliin. Hän ponnistelu erityisen paljon peläten että he rangaistuksen aikana muuten pakottaisivat hänen kohottamaan kätensä ja löytäisivät hänen inhottavan salaisuutensa.
Hän rypisti nenänsä siankärsäksi ja röhki ja kiljui, röhki ja kiljui. Jonny ja Micke nauroivat. Hyi helvetti, Possu. Jatka. ” 


Oskar on hieman pullea koulukiusattu poika, joka asuu äitinsä kanssa ihan tavallisessa ruotsalaisessa lähiössä. Mutta Oskar ei ole ihan tavallinen melkein 13-vuotias poika .

”Oskar haaveili sähkötuolissa tapahtuvan teloituksen näkemisestä. Hän oli lukenut miten veri alkoi kiehua, ruumis vääntyi luonnottomiin asentoihin. Hän kuvitteli myös hiusten syttyvän palamaan mutta siitä hänellä ei ollut kirjallista todistusaineistoa. Siis ihan mahtavaa. 

Hän selasi sivuja eteenpäin. Seuraava leike oli Aftonbladetista ja käsitteli ruotsalaista paloittelusurmaajaa. Melko kurja passikuva. Olisi voinut olla kuka tahansa. Kuitenkin mies oli murhannut kaksi homoseksuaalista prostituoitua omassa saunassaan, paloitellut heidät sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kaivanut heidät maahan saunan taakse. Oskar otti viimeisen suupalan Dajmista ja katseli tarkkaan miehen kasvoja. Kuka tahansa.

     Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua."

Oskarin seinänaapuriksi muuttaa samanikäinen Eli tyttö, omituisen miehen, Håkanin kanssa. Elikin on outo ja hän haisee pahalta. Hän tulee ulos vain illalla, kun on tarpeeksi hämärää. Kuitenkin Elistä tulee Oskarin paras ystävä. 

Rauhallinen lähiöelämä saa särön kun Blackebergin metsästä löytyy murhattu teinipoika. Pojan kurkku on vedetty julmasti auki. Poliiseja hämmästyttää, että murhatavasta huolimatta pojasta ei löydy pisaraakaan verta. Murhia tapahtuu lisää ja poliisit etsivät psykopaattista sarjamurhaajaa. Lehdistö puhuu rituaalimurhista. Ulkona vaanii jokin. 

Håkan ja Eli ovat outoja, lisäksi heillä on salaisuus, mikä ei kestä päivänvaloa.

Ajatuksia: Olen lukenut kauhukirjoja joskus todella paljon, ja luulin ettei minua enää hetkauta tai yllätä juuri mikään. Jos kirjoissa vilisee yliluonnollisia kammotuksia tms. , niissä ei mielestäni ole mitään pelottavaa. Kirja voi olla sävyltään pelottava, mutta jotenkin niin kaukana tavallisesta, että ne eivät kosketa eivätkä jää mieleen pyörimään sen kummemmin. Tämä tarina on kuitenkin erilainen.

Tämä kirja on vaikuttava, hämmentävä, paikoin äärettömän vastenmielinen, pelottava, oksettava, jännittävä, kauhea, surullinen, lumoava ja taatusti ajatuksia herättävä, hyvin erilainen kauhukirja.

Tarina herätti monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi, kun samaan tarinaan laitetaan valtava määrä erilaista pahuuden ilmentymää, niin jossain vaiheessa huomaa, että jokin kauheita tekoja tehnyt hahmo herättää empatiaa. Tämä on oikeastaan aika pelottavaa. Jos näiden hahmojen teot olisivat toisenlaisessa ympäristössä, tai yksittäisissä kertomuksissa, pitäisin varmasti kaikkia yksinkertaisesti kammottavina ja kauheina. Asiat eivät ole kuitenkaan noin yksiselitteisiä. Monenkin hahmon kohdalla tulee mieleen sanat syy ja seuraus. Ei hyväksy tekoa, mutta käsittää miksi teko on tapahtunut. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kirjan lukeneet saattavat ymmärtää mitä tarkoitan. 

Joitain kohtia Eliin liittyen olisi mielestäni voinut jättää pois, hahmo on tarpeeksi mystinen ilman näitä ylimääräisiä kikkailuja (tarkoitan taustatarinaa). 

Kirja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvä. Rankka lukukokemus, jota vilpittömästi suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Herkille lukijoille en tätä suosittele, ja mielestäni lukijan tulee olla aikuinen, sen verran rankkaa tarinaa luvassa. Tämä ei ole mikään tavallinen kauhutarina, vaan jotain muuta.

YÖN HUNTU - Linda Howard

Tammikuussa olen "sattuneesta syystä" lukenut todella paljon.  Olen nopea lukija, mutta ihan yhtä sukkelasti en nyt pysty tuottamaan tekstiä. Helmikuun alku kuluukin varmasti tammikuussa luettujen kirjojen parissa. 

Jo tässä vaiheessa kiitän lämpimästi teitä, jotka olette tulleet mukaan tarkastelemaan lukupäiväkirjaani,  tervetuloa! Kiitän myös kaikkia inspiroivia kirjablogeja lukuisista kirjavinkeistä. Upeaa että olette olemassa. Minun kirjamaailmani on laajentunut huomattavasti. 

Mutta sitten asiaan.

                                                    
Nimi: Yön huntu
Tekijä Howard Linda
Julkaistu 2012 WSOY
Sivuja 332
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta.

Odotukset: ”Aivot narikkaan ja viihtymään”

Hääsuunnittelija Jaclyn Wildella on monta rautaa tulessa. Ja vaikka hän on nähnyt kaikenlaisia hirviömorsiamia, tällä kertaa eteen sattuu kaikkien hirviömorsiamien äiti, oikea bitch. Yrittäjän on kuitenkin tehtävä, mitä yrittäjän on tehtävä ja Jaclyn yrittää kestää. Ilmeisesti hirviömorsian ottaa muitakin päähän koska hänet surmataan, vieläpä varsin erikoisella tavalla. Jaclynilla on juuri ollut yhteen otto kyseisen morsmaikun kanssa ja näin hän huomaa olevansa murhaepäilty numero yksi. Tilannetta ei helpota yhtään, että murhan tutkinnasta vastaava herra on viettänyt kiihkeän edellisyön Jaclynin vuoteessa. Luonnollisesti mukaan mahtuu kuumia tunteita sekä kiperiä ja vaarallisia tilanteita. 

Ajatuksia: Howardin kirjat ovat varsin vaivattomia lukea ja ne käyvät hyvin kepeästä ja rentouttavasta viihteestä. Kirjoissa on aina mukana ripaus varsin korneja lemmenleikkihetkiä, jotka enemmänkin naurattavat kuin saavat punastumaan, mutta en anna niiden häiritä. Pidän näitä mukavina välipalakirjoina tai ns. kesälukemisena, ja tämä tarkoitus toteutuu hyvin. Pakko todeta, ettei murhaajan selvittäminen vaadi todellakaan mitään ihmeempää pohdintaa, ja joka kirjan runko sama, eli siinä mielessä aika huttua, mutta ihan viihdyttävää sellaista.

Suosittelen tätä kevyeksi välipalaksi, jota ei kannata liian ryppyotsaisena lukea.