torstai 27. huhtikuuta 2017

Kotkansilmä, trilogian osa 1 – Eeva Vuorenpää

Nimi: Kotkansilmä, trilogian osa 1
Tekijä Eeva Vuorenpää
Julkaistu 2007
Sivuja: 480
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eletään 1950-lukua. Jokisen Unto saa puusepän paikan Kotkansilmän kartanosta. Vaimo Helka ihastuu paikkaan kovasti. Pariskunnan teräväpäinen tytär Riitta pääsee oppikouluun, ja se ei olekaan mikä pieni asia.

Kartanon asukkaat Munsterin perhe elää omanlaistaan elämään. Tuomarinna Margot Muster on kaunis ja työläisväelleen etäinen. Rouvan luonne on ailahtelevainen ja menneisyyttä varjostaa salaisuus. Isäntä Robert hoitaa asioita isännän otteella. Nuori-isäntä Karl-Johan eli Kaju on sen sijaan kaikkien rakastama. Häneltä riittää kauniita sanoja ihan jokaiselle, muutenkin reilu, reipas ja työtäpelkäämätön nuori mies. Perheen tytär Theadore eli Thea on vaatimaton ja ujon sorttinen. Thea eli täytä äitinsä vaatimuksia miltään osin, vaan on kauniille Margotille suuri pettymys.

Tarina kulkee kartanon arjessa. Tapahtumien keskiössä ovat Jokisen Helka tyttärensä Riitan kanssa ja toisaalta tuomarinna Margot Muster.

Mukaan mahtuu iloa ja onnea sekä surua, pettymystä ja pelkoa. Elämän monikerroksisuus näyttäytyy kokonaisuudessaan.

Ajatuksia: Minusta tällaiset tarinat ovat lumoavia, ihan kuin pääsisin tekemään aikahypyn ja kurkkimaan kartanolaisten elämään niin kartanonrouvan kuin työläisnaisen arkeen. Tämän parissa minä rentouduin ja jätin kaikki ikävät ajatukset pois. Ei tarvitse jännittää tai pettyä – olla vaan ja nauttia.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Pimeässä kasvaneet – Essi Aro

Nimi: Pimeässä kasvaneet
Tekijä Essi Aro
Julkaistu 2007
Sivuja: 352
Luokka: 84.20 ARO
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Unholahden sukutilan rantakaislikosta löytyy kaikkien kyläläisten tunteman naisen ruumis. Tapausta pidetään itsemurhana, mutta kirjastonhoitaja Immi aavistaa, että johtopäätös on liian hätäinen, ja alkaa selvittää asiaa.”

Immin apuna häärää hänen iäkäs palvelutalossa asuva isänsä. Isä toimi muinoin rikostoimittajana ja vaistot ovat edelleen tallella vaikka muuten kunto onkin heikon sorttinen. Kaikki kyläläiset ei innostu Immin kyselyistä ja pian naiselle satelee erilaisia uhkauksia.

Ajatuksia: Jotenkin tämä ei nyt kolahtanut. Kyllähän tässä oli yritetty punoa kunnon soppaa, mutta kerronta ei ollut minulle mieluisinta, joten tarina jäi vähän etäiseksi. Yhdessä päivässä tämän kuitenkin luin, eli siinä mielessä kait ihan sujuvaa tekstiä. Mitään suurempaa ihastusta teos ei valitettavasti herättänyt.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Pahan koodi – Tom Knox

Nimi: Pahan koodi
Tekijä Knox Tom
Julkaistu 2010
Sivuja: 414
Luokka: 84.20 jännitys
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Toimittaja Rob Luttrell toipuu edellisestä rankasta jutustaan kun päätoimittaja komentaa hänet ”helpolle” keikalle Kakkois-Turkin Kurdistaniaan tekemään juttua arkeologisesta kaivauksesta. Göbekli Tepen temppeli osoittautuu kaikkea muuta kun simppeliksi kaivaukseksi kun kaivauksen vetäjä kokee karmean kohtalon.  

Rob joutuu keskelle hengenvaarallista mysteeriä yhdessä ranskalaisantropoli Christine Meyrin kanssa. Joku taho haluaa suojella  Göbekli tepen ikiaikaista salaisuutta hinnalla millä hyvänsä.

Ajatuksia: Tämä kirja osui käteeni sattumalta palautettujen kirjojen joukosta. Otin sen vähän sillä asenteella, että luen jos ehdin. Kansi oli sen verran tylsä, ettei kirja herättänyt hirveää mielenkiintoa. Vaan miten kävikään. Kun aloitin lukemaan, luin kertalukaisuulla lähes 300 sivua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ja kirja onkin aikamoista tapahtumien tykitystä. Herkille lukijoille ne tätä suosittele, sen verran hurjia ja raakoja tapahtumia on luvassa. Itse pidin vauhdista, ja koska historialliset mysteerit kiinnostavat minua aina, oli kirja paljon ennakkoitua parempi. Sujuvaa tekstiä ja vauhtia tässä ainakin riittää. Oivaa, tosin paikoin todella brutaalia raakutta sisältävää seikkailua.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Havukka-ahon ajattelija – Veikko Huovinen


Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Tekijä: Veikko Huovinen
Julkaistu alkuperäinen 1952, lukemani WSOY 24. painos 1996
Sivuja: 212
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Mutta pallolla on jänkää ja murahautoja! Ja on jänkää… Saharassa sellainen urheilukenttä, että sopii perät tehä. Mie lienevät hakeneet tiktaattorit sieltä viime kahakassa? Löytää kai tuo soranottopaikan lähempääkin… Vaikka siellä voi olla kyllä hyvänlaatuiset hiekat mökin kivijalkaan….

Korpifilosofi Konsta Pylkkänen on erikoinen persoona ja selvästi oman tiensä kulkija. Miekkonen viihdyttää itseään ja muita kertomalla huimia tarinoita. Välillä Havukka-ahon ajattelija lisää vettä myllyyn nille jotka miettivät hänen menneisyyttään. Ompahan sitten taas kyllä mistä puhua.

Omalaatuinen mies pestautuu kahden maisterismiehen apuriksi ja pääsee samalla tutustumaan mitä nuo oppineet miehet tekevät. Pylkkäsellä on luonnollisesti omat kommenttinsa kaksikon toimista ja tieteen ihmeellisyyksistä.

Ajatuksia: Kotimaisen kirjallisuuden klassikko, enkä enää ihmettele miksi. Tässä tarinassa on luonto lähellä koko ajan ja sen merkitys koko tarinassa on suuri. Pylkkänen tutkailee maailman ihmeitä lapsenomaisella innolla, mikä on ihailtavaa. Ja voi mitä kaikkea tuo veikkonen ajatteleekaan mielessään.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hiljaisuuteen hävinneet – Rosamund Lupton

Nimi: Hiljaisuuteen hävinneet
Tekijä Rosamund Lupton
Julkaistu 2016
Sivuja: 326
Luokka: 84.20
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Ruby lähtee äitinsä kanssa Alaskaan yllättämään isäänsä. Kun kaksikko saapuu perille, heitä odottaa huonot uutiset. Isän epäillään kuolleen onnettomuudessa. Kaksikko ei suostu uskomaan tragediaa, vaan päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lähteä etsimään kadonnutta miestä Alaskan loppumattoman erämaan hyisestä pimeydestä. Matka osoittautuu ennustettuakin haastavammaksi ja pian äiti ja tytär saavat epämieluisan seuraajan.

Ajatuksia: Tämä kirja piti otteessaan kiitettävästi. Tarina oli pelottava ja pelottavaksi sen teki etenkin tuon armoton luonto. Toki mukaan mahtui äärettömän epäuskottava rekkaosuus, mutta ajattelen, että kyseessä on fiktiivinen teos, joten annan olla. Lupton osaa kerronnan sai minut lukeman malttamattomana, joten olen kiitollinen siitä.