Näytetään tekstit, joissa on tunniste Palokaski -sarja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Palokaski -sarja. Näytä kaikki tekstit

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Noora, Palokaski osa 2 – J.K. Johansson

Nimi: Noora, Palokaski osa 2
Tekijä J.K. Johansson
Julkaistu 2014
Sivuja: 270
Luokka: jännitys 84.20 JOH
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Palokaski sarjan toinen osa keskittyy Nooraan, ensimmäisen osan (oletettuun) Lauran kaveriin. Tosiasiassa Noora ei kuulu koulun suosikkityttöjen joukkoon kuten Laura aikoinaan. Jokin yhteys näillä kahdella kuitenkin selvästi oli. Lauran kohtalo askarruttaa monia ja Noorakin pelkää kohtaavansa samanlaisen lopun.

Tarinassa seikkailevat edelleen tutut nettipoliisi/erityistyisopettaja Miia, hänen koulupsykologi veljensä Nikke perheineen sekä rikosskomisario Korhonen sukulaisineen.

Ajatuksia: Nyt ei tämä tarina innostanut minua lainkaan. Varmaan toisessa hetkessä voisin luokitella ihan ok tarinaksi, mutta tällä kertaa lukeminen oli aika tuskallista. Tarina jäi kuitenkin sellaiseen vaiheeseen, että varmaan se kolmaskin osa on luettava.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Laura – J.K. Johansson

Nimi: Laura (Palokaski 1)
Tekijä: Johansson J.K.
Julkaistu Tammi 2013
Sivuja 221
Luokka jännitys 84.2 JOH
Luettu: 04/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Miia Pohjavirta palaa kotiseudulleen erityisopettajan virkaan erottuaan nettipoliisin työstä. Työpaikkana on sama koulu missä hän itsekin opiskeli ja työkaverina oma koulupsykologina toimiva pikkuveli Nikke.

Uusi erityisopettaja ei kuitenkaan ole koulun suurin puheenaihe, vaan kadonnut 16-vuotias Laura. Laurasta liikkuu epämääräisiä huhuja somessa ja juttuihin sekoitetaan myös Nikke. Miian on suorastaan pakko alkaa penkomaan juttujen todenperäisyyttä. Mikä rooli Nikellä on Lauran katoamisessa?

Ajatuksia:  Kirjoitustyylissä on jotain tuttua ja turvallista, mutta en osaa määritellä sen tarkemmin mitä. Teksti on kotoisen sujuvaa ja miellyttävää lukea, eikä tässä tarvitse hirveästi mietiskellä ja pohtia asioita. Tämä kirja kuuluu mielestäni leppoiseen/rentouttavaan pikkujännään lomalukemistoon, vähän niin kuin jännärihömppää. Ei tästä ainakaan minulle saa mitään huippudekkaria väännettyä, mutta ehdottomasti mukava lyhyt tarina jonka parissa rentouduin. Koska kyseessä on trilogia niin jatkoa on luvassa kirjojen Noora ja Venla muodossa. Toki minä nekin luen. Vaikka luulen jo tietäväni tarinan kulun ja jutun juonen, niin ainahan on mahdollista yllättyä.