maanantai 28. joulukuuta 2015

Kohtalon kirja – Parinoush Saniee

HAASTE 37:  Kirja joka on kielletty jossain päin maailmaa

Nimi: Kohtalon kirja
Tekijä: Saniee Parinous
Julkaistu: Tammi 2014, alkup. 2003
Sivuja 609
Luokka: 84.2 HIL
Luettu: 10/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

Kohtalon kirja kertoo iranilaisen Masumen elämäntarinan. Tarinan siitä, mitä on olla nainen ja äiti iranissa. Minkälaisessa yhteiskunnassa kirjan tapahtumat etenevät. 

Ajatuksia: Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja uskonnoista. Ja oli mielenkiintoista tutustua Masumen elämään. Kirja kertoi Masumen elämästä varsin pitkältä ajalta. Mukaan mahtuu nuoren tytön ensi rakastuminen ja samalla karvas pettymys. Pelkoa ja iloa. Ystävyys joka kantaa vuosikymmenten yli. Välillä Masume elää tiukassa kurissa ja välillä hän on täysin näkymätön, saa tehdä mitä vaan.

Minulle tämä ei ollut mikään nopealukuinen kirja, en muista koska olisin viimeksi näin hitaasti mitään lukenut, mutta jotenkin en vaan jaksanut pitkiä pätkiä kerrallaan. Kokonaisuus on toki mielenkiintoinen, mutta hitusen lyhyempikin tarina olisi voinut olla. Olen kuitenkin vipittömän iloinen, että tutustuin Masumen elämään.

Olen käyttänyt tätä lukuvuoden kirjahaasteeseen kohtaan 37, vaikka tämä kirja ei käsittääkseni enää ole kiellettyjen kirjojen listalla. Mutta tämä kirja on ollut kielletty ainakin Iranissa, joten loivasti tulkiten sopii haasteeseen ;).

lauantai 26. joulukuuta 2015

Yhdeksäntoista minuuttia – Jodi Picoult

Haaste 8: Kirja jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle

Nimi: Yhdeksäntoista minuuttia
Tekijä: Picoult Jodi
Julkaistu: Karisto 2008, alkuperäisteos 2007
Sivuja 628
Luokka: 84.2 PIC
Luettu: 10/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

”Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa, ja juuri niin 16-vuotias Peter Houghton päättää tehdä. Kukaan Sterlingissä ei tiedä miksi, mutta rajusti purkautuneen väkivallan jälkeen mikään ei ole entisellään. ”

Ajatuksia: Picoult on taitava nainen herättämään ja kyseenalaistamaan omia periaatteita ja ajatuksia. Kaikki ei ole niin mustavalkoisen selvää kun aluksi ajattelee. Kaikki lukemani Picoultin kirjat ovat omalla tavallaan herätelleet ajattelemaan asioista paljon laajemmin kuin ennen lukemista. Nämä tarinat todella herättävät keskustelua. Rohkeaa ja mielestäni hienon puolueetonta tekstiä. Jokainen voi itse päätellä mikä on oikein ja mikä on väärin, missä määrin ja miksi asioita tapahtuu. Kipeitä asioita käsitellään ja avataan, ketään ei aseteta jalustalle, ja toisaalta ei myöskään lytätä tai tuomita. Vaikka itsellä olisi etukäteen täysin selvä mielipide asioista, kirjailija saa näkemään asiat myös toiselta kantilta.

Tällä kertaa aavistukseni osui oikeaan, en tiedä miksi. Enempää en paljasta. Mutta jos kestät tämän rankan aiheen, niin suosittelen vilpittömästi lukemaan tämän tarinan. Picoultin tarinat herättävät aina ajattelemaan ja se on hyvä se. Picoultin kirjojen laatuun voi luottaa. Aina lopputulos ei itseä miellytä tai se voi järkyttää, tai  saa surulliseksi, mutta kokonaisuus on ollut kaikissa lukemissani kirjoissa hyvä.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kirjeitä San Franciscosta – Melissa Hill

Nimi: Kirjeitä San Franciscosta
Tekijä: Hill Melissa
Julkaistu: Tammi 2011, alkup. 2009
Sivuja 415
Luokka: 84.2 HIL
Luettu: 10/2015
Mistä Kirjastosta lainattu

Leonie kaipaa elämäänsä radikaalia muutosta ja jättää Irlannin taakseen ja suuntaa San Franciscoon. Elämä alkaa soljua mukavasti ja uusia ystäviäkin tulee. Leonien vuokra-asunnon kaapista löytämät kirjeet herättävät naisen sisäisen ällöromanttisen salapoliisin, ja hän alkaa selvittämään rakastavaisten tarinaa.

Ajatuksia: Tarina oli kieltämättä ihan viihdyttävä, mutta samalla jotenkin väkisin väännetty. Ehkä samalla kaavalla on tehty jo aiemminkin tarinoita jotka ovat osuneet eteeni ja nyt tämä oli kohdaltani niin nähty. Uskon/toivon silti, että moni kokee mukavia rentouttavia hetkiä tämän keveän viihteen parissa.

tiistai 15. joulukuuta 2015

Henkeäsalpaava – Joy Fielding

Nimi: Henkeäsalpaava
Tekijä: Fielding Joy
Julkaistu: WSOY 2012, alkuperäisteos Heartstopper v. 2007
Luokka: 84.20 FIE
Sivuja 410
Luettu: 10/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Pienen floridalaisen kaupungin rauha järkkyy kun teinityttö katoaa. Eikä kyse ole edes ensimmäisestä katoamisesta. Kun toinen tytöistä löytyy julmasti tapettuna alkaa huhut liikkumaan. Kaupunkilaiset ovat varmoja, että liikkeellä on sarjamurhaaja.  Kaupungista löytyy useitakin tyyppejä jotka sopisivat sarjamurhaajan profiiliin. Muutenkin kaikilla on enemmän tai vähemmän outoja luurankoja kaapeissaan. Poliiseilla on kiire, koska sarjamurhaaja on vasta päässyt vauhtiin. 

Ajatuksia:   Tarina on mielenkiintoinen jo ihan senkin takia, ettei tässä ole selvää päähenkilöä. Lukija pääsee alusta alkaen tutustumaan murhaajan ajatuksiin päiväkirjamerkintöjenkautta. Samalla tutustutaan Crosbien perheeseen tarkemmin. Samoin koulukiusattuun Delilahiin jonka äidin Kerrin silikonit ja muutenkin muokattu ulkonäkö on saanut Crosbien perheen isukin pauloihinsa.

 Naapurustossa asuu myös hyvin epäilyttävä Cal Hamilton joka tuntuu pitävän vaimoaan piilossa kuin vankia. Jotain hämärää on myös koulun nuorissa miehissä Victorissa ja Gregissä. Ylipäätään kaupunki on täynnä hyvinkin epäilyttäviä tyyppejä ja kirjailija sekoittaa pakkaa ihan kiitettävästi.

Ihme kyllä aavistin kuka pahis oli jo varsin varhaisessa vaiheessa, en tosin yhtään osaa sanoa minkä takia, koska tarina oli mielestäni taitavasti ja ovelasti punottu. Jostain tuli kuitenkin mutu-tuntuma ja tällä kertaa se osui ja upposi.

Kokonaisuudessa oikein hyvä dekkari, joka piti otteessaan kiitettävästi. Tällaista jännityksen pitääkin olla.

torstai 10. joulukuuta 2015

Emännöitsijä – Enni Mustonen

Syrjästäkatsojan tarinoita, osa 3

Nimi: Emännöitsijä
Tekijä Mustonen Enni
Julkaisuv. Otava 2015
Sivuja 447
Luettu: 10/2015

Ida on aloittanut emännöitsijänä Albert Edelfeltin ateljeessa. Nainen nauttii tehtävästään. Vihdoin on Idankin aika rakastua, vaikka kohde onkin kielletty, eikä lupaa ikuista onnea.

Ajatuksia: Edelleen lumous ja taika kestää. Koko sarja on tuottanut minulle paljon iloa ja rentouttavia hetkiä. Hetkiä, jolloin olen saanut tehdä aikahypyn menneeseen, rauhallisesti nauttien joka hetkestä. Minua ei sinänsä hetkauta sarjassa mukana olevat "kuuluisuudet" vaan väitän, että vetovoima on työteliäässä Idassa. Haastavista oloista kasvaa ahkera ja tunnollinen nainen, jonka työtä myös arvostetaan.

Tämä on sarja jota suosittelen todella vilpittömästi kaikille lukijoille jotka nauttivat historian havinasta ja haluavat tietää tavallisen naisen arkisesta elämästä 1900-luvun alkupuolella.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Rajoilla - Eva Wahlström

Nimi: Rajoilla
Tekijä: Wahlström Eva
Julkaistu: SKS (Suomalaisen kirjallisuuden seura) 2014
Sivuja 4281
Luokka: 79.183 WAH
Luettu: 10/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Tarina vahvasta naisesta joka ei anna sairauden ja vaikeuksien nujertaa. Nainen joka on vahva, mutta samalla tunnustaa olevansa epävarma, ja joskus jopa heikko. Nainen joka on armoton piiskuri itselleen. Uskomattoman rohkea ja sitkeä, taistelija, kaunis upea nainen ja ennen kaikkea äiti

Ajatuksia: Olen aina pitänyt Evan persoonasta, vaikkakin se on vain television ja haastattelujen antama mielikuva. Olen aina ajatellut, että wau miten sympaattisen oloinen ja ennen kaikkea täyspäinen nainen.

Tämä kirja paljastaa Evasta julkisuudessa ehkä harvemmin nähdyn herkemmän puolen. Ihailen suunnattomasti, että hän uskaltaa tuota haavoittuvuutensa ja vaikeat asiat esille. Nyt ihailen tätä upeaa naista entistä enemmän. En ole koskaan välittänyt nyrkkeilystä pätkääkään, mutta silti vuodatin jo aikoinaan kyyneleitä kun Eva voitti mestaruutensa. Se oli henkilö jonka upea saavutus herkisti, ei laji.  Hieno ja roheka kirja, kiitos Eva. Jos jotain toivon, niin sitä, että Eva oppisi olemaan itselleen hitusen armollisempi. Aika kova haaste sekin, eikö?

torstai 3. joulukuuta 2015

Minä, Ozzy – Ozzy Osbourne

Nimi: Minä, Ozzy
Tekijä Osbourne Ozzy, Ayres Chris
Julkaisuv. 2010
Sivuja 414
Luettu: 10/2015
Luokka 78.993 OSB
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Isä sanoi aina, että jotain päivän tekisin jotain merkittävää. Sinusta tulee vielä jotain, John Osbourne, faija hoki aina parin bissen jälkeen. Teet varmasti jotain ainutlaatuista. Tai sitten joudut vankilaan.

Oikeassahan isäukko oli. Olin linnassa ennen kuin täytin kahdeksantoista.”

Ajatuksia: Ozzy kirjoittaa tarinaansa varsin rennosti ja viihdyttävästi, tosin tässä on paljon sellaistakin mikä ei mene minulle läpi, mutta ei siinä mitään, pieni värikkyyshän kuuluu asiaan. Mielenkiintoinen tarina, ja käsittämätöntä, että kyseinen heppu vielä täällä hengailee, sen verran epäterveellisen sorttista elämää tuo rokkari on viettänyt.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Voitonmerkki - Tess Gerritsen

Nimi: Voitonmerkki
Tekijä Gerritsen Tess
Julkaistu 2009
Sivuja 319
Luokka: jännitys / 84.2 GER
Luettu: 10/2015

Museon ikivanhaksi luultu muumio, alias Rouva X,  osoittautuukin huomattavasti ennakoitua tuoreemmaksi tapaukseksi ja päätyy kuolinsyytutkija vitriinin asemasta Maura Islesin pöydälle. Museon karmaisevat kokoelmat eivät pääty tähän , vaan lisää yllätyksiä luvassa. 

Pian yksi museon työntekijöistä, nuori ja kaunis Josephine Pulcillo katoaa. Onko Josephinesta tullut uhri vai onko hänellä jotain tekemistä karmeiden löytöjen kanssa? Siinäpä tutulle kaksikollemme Isles&Rizzoli taas pientä pähkinää purtavaksi.

Ajatuksia: No juu, olihan tämä ihan luettava ja jännitystäkin löytyi.  Kokonaisuudessa Voitonmerkki ei mielestäni yllä silti lähellekään Gerritsenin parhaimmistoon. Joka tapauksessa tämäkin oli varsin viihdyttävää lukemista ja Gerritsen pysyy edelleen  luottokirjailijana. Suosittelen jännityksen ystäville.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Lapsenpiika – Enni Mustonen

Syrjästäkatsojan tarinoita, osa 2

Nimi: Lapsenpiika
Tekijä Mustonen Enni
Julkaisuv. Otava 2014
Sivuja 368
Luettu: 09/2015

Tarinan alussa eletään vuotta 1898 ja Ida Eriksson on jo nuori nainen. Maalaiselämään tottunut Ida aloittaa lapsenpiikana Aino ja Jean Sibeliuksen taloudessa Helsingissä. Kaupungissa kaikki on toisin kuin maalla. Haasteita tuo myös perheen epävakaa talous ja isännän taiteilijaluonteen mukainen ailahtelevaisuus. Helsingissä Ida kokee myös ensirakkauden. Muutto maalle on kuitenkin edessä ja sen mukana uudet haasteet niin työssä kuin rakkaudessakin.

Ajatuksia: Edelleen tämä lumoaa minut. Tässä on jokin taika jota en itsekään ymmärrä. Tarina pyörii pitkälti Idan arkiaskareissa ja siinä peruselämässä, mutta tarinassa on jotain mikä kantaa minut tuonne 1900-luvun maisemiin. Toivoisin, että voisin vierailla siellä vielä hetkisen pidempään. On toki ihan mielenkiintoista kun tarinaan on ujutettu näitä kulttuuripersoonia, mutta itse olen tykästynyt ihan tuohon Idan tarinaan.

Yhteenvetona: Nautinnollinen aikamatka. Tarina jota suosittelen kaikille historian havinasta nauttiville. Tätä luin hitaasti nautiskellen ja toivoin ettei se lopu liian pian.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Carrie – Stephen King

HAASTE 10: Suositun kirjailin ensimmäinen kirja

Nimi: Carrie
Tekijä King Stephen
Julkaistu 1974
Sivuja 206
Luokka: jännitys / 84.2 KIN
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Carrie White asuu syvästi uskonnollisen, mieleltään pahasti häiriintyneen äitinsä kanssa. Carrie on myös koulukiusattu hylkiö, joka ei tiedä nykymaailmanmenosta mitään. Carrie  haluaisi kuitenkin olla normaali ja hyväksytty. 

Carriella on taito jollaista kiusaajat eivät voi kuvitellakaan. Ja kun asiat menevät oikein pieleen, tämä ominaisuus vain vahvistuu. Lopulta kun asiat menevät äärilaitojen yli tapahtuu jotain pahaa kaikille.

Ajatuksia: Tämä on Kingin ensimmäinen kirja ja olen lukenut sen joskus todella kauan aikaa sitten. Silloin se vaikutti minuun enemmän, mutta olin itsekin teini. Nyt lukemisen jälkeen tuli enemmän tunne surullisesta tarinasta kuin varsinainen jännityskirjan aiheuttama fiilis. Näin ne vuodet muuttaa lukukokemusta aika paljonkin. Teinille tämä oli aikoinaan wau ja nyt äiti-ihmisenä ajatukset ihan toisenlaiset.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Paimentyttö – Enni Mustonen

Syrjästäkatsojan tarinoita, osa 1


Nimi: Paimentyttö
Tekijä Mustonen Enni
Julkaisuv. Otava 2013
Sivuja 363
Luettu: 09/2015

Ida jää 12-vuotiaana orvoksi ja päätyy Zachir (Sakari)Topeliuksen palvelukseen. Raskas työura  navettapiikana alkaa. Sattumien summana tarmokas Ida päätyy sisäpiiaksi ja perheen yleisapulaiseksi.

Tarina kulkee 1800-luvun lopulla, ajalle kun Ida on 12-17-vuotias. Sujuvasti etenevää tarinaa arjesta ja sen tapahtumista iloineen ja murheineen.

Ajatuksia: Tämä tarina jotenkin lumosi ja piti otteessaan hellästi mutta tiukasti. Mikä on hyvin yllättävää ottaen huomioon, että tarinassa puhutaan paljon ruotsia ja sehän ei kuulu minun suosikkeihini, tähän se jotenkin sopi. Jos Myrskyluoto –sarja sai minut haukottelemaan (ja siitäkin luettuna vasta ensimmäinen osa) niin tämä kulki sukkelaan. Hiukan jännityksellä odotan tuon toisen osan lukemista; jaksaako tunnelma ja mielenkiinto pysyä edelleen. En osaa määritellä mikä tästä teki itselleni niin mieluisan, mutta tämä jätti lämpimän muiston jonnekin hyvin syvälle.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Radleyn perhe - Matt Haig

Haaste 5: Kirja jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä

Nimi: Radleyn perhe
Tekijä: Haig Matt
Julkaistu: Atena Kustannus Oy 2011
Sivuja 413
Luokka: jännitys 84.2
Luettu: 09/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Radleyn perhe näyttää tavalliselta englantilaiselta perheeltä. Tosin tätä perhettä inhoaa ja välttelee kaikki eläimet, Jopa useimmat ihmisetkin tuntevat jonkinlaista vastenmielisyyttä, tai vähintäänkin varovaisuutta heitä kohtaan. Radleyn perheen isä ja äiti yrittävät kovasti olla normaaleja, jopa niin, että se on suorastaan epänormaalia. 

Myös perheen nuoret havaitsevat itsessään erikoisia ongelmia, sellaisia joita ei voi pistää edes teini-iän piikkiin. Erinäiset tapahtumat johtavat arvaamattomiin seurauksiin ja lopulta vanhempien on lopetettava teatteri ja paljastettava suuri salaisuus

Ajatuksia: Tämän kirjan on tullut lukulistalleni jostain, mutta en yhtään muista mistä. Pienellä,  tai jopa kohtuullisella varauksella aloitin tarinaan tutustumisen. Positiivisena yllätyksenä tarina kantoi ja vei mukanaan. Viihdyin sen parissa oikein hyvin. Tottakai tässä tulee tiettyjä kliseitä vastaan ja jotain tuttuakin tarinaan liittyy mutta kokonaisuus oli todella viihdyttävä. Teksti on sukkelan sujuvaa. Kiva lukea taas vähän erilainen tämän genreen satu. 

maanantai 2. marraskuuta 2015

Eksyneiden jumala – Stephen King

Nimi: Eksyneiden jumala
Tekijä King Stephen
Julkaistu 1999
Sivuja 299
Luokka: jännitys / 84.2 KIN
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

9-vuotias Trisha McFarland lähtee viettämään laatuaikaa äitinsä ja veljensä kanssa. Laatuaika heidän avioeroperheessään tarkoittaa metsässä vaeltelua teini-ikäisen veljen ja äidin kinastellessa ihan kaikesta. Kukaan ei huomaa, että Trisha vetäytyy asioilleen metsän uumeniin. Tytön oli sen jälkeen tarkoitus oikaista pieni mutka ja palata muun perheen luo. Jotenkin polku oli kuitenkin hävinnyt, samoin äiti ja veli. Alkaa pienen tytön selviytymistaistelu ypöyksin suuressa erämaassa. Aluksi Trisha pelkää yksinäisyyttä, mutta hetken päästä hän huomaa, että pelottavampaa on tieto ettei ehkä olekaan yksin. 

Ajatuksia: Minulla on tavoitteena käydä Kingin tuotantoa läpi uudelleen. Ison osan olen joskus lukenutkin, mutta tämä on jostain syystä jäänyt kokonaan huomioimatta.

Hyvä, että se on nyt luettu. Tarinan tunnelma oli huima. Mielestäni tämä ei kaipaa mitään ihmeempiä kummituksia, koska jännitystä riitti ihan muutoinkin. Kukin voi käsitellä ja tulkita tarinan miten vaan, mutta minusta tuo pieni pilkahdus yliluonnollisutta kuvaa pienen eksyneen tytön pelkoja ja väsyneen mielen tuomia tunnelmia. Homma toimi hyvin. No olihan Trisha 9-vuotiaaksi äärettömän järkevä ja urhea, ehkä sillä rajoilla, ettei ollut liiankin järkevä, jos näin voi sanoa.

Kun aloitin tämän tarinan, oli se pakko lukea kerralla loppuun. Vietin siis yön mökillä lukien tarinaa otsalampun avulla. Ei äiti-ihminen voi jättää 9-vuotiasta lasta metsään yksin, pakko oli selvittää ja jännittää miten käy.

Tätä uskallan suositella myös niille, jotka karsastavat Kingin kauhukertomuksia. Mielestäni tämä hurja on seikkailu, missä oikeasti jännittää lapsen puolesta. Pelkää pahinta ja toivoo parasta. 

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Paholaisen vasara – JP Koskinen

Nimi: Paholaisen vasara
Tekijä Koskinen JP
Julkaistu Helsinki-kirjat Oy 2011
Sivuja 239
Luokka: 84.2 KOS jännitys
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Nuori tutkija Matias Rakola päätyy Helsinkiläiseen mielisairaalaan tutkimaan erikoista miespotilasta. Potilas kertoo olevansa romanialainen prinssi Vladislaus, jonka suuri yleisö tietää paremmin nimellä kreivi Dracula. Pienenä ongelman tarinan uskottavuuteen tuo, että Vlad-seivästäjän aikakausi sijoittuu 1400-luvulle. Mies vaikuttaa kuitenkin varsin selväjärkiseltä ja hän kuvaa ”omaa aikakauttaan” täydellisesti.

Menneisyys ja nykyisyys sekoittuvat. Markuksella ja mielisairaalan johtajalla Petralla on yhteinen menneisyys ja yhteinen salaisuus. Markuksella on muitakin salaisuuksia jotka juontavat lapsuuteen. Pikku hiljaa tapahtumat alkavat purkautumaan, palat sopimaan paikoilleen ja yllätyksiä on luvassa.

”Ihmisen muisti toimi juuri niin, antoi ikävien muistojen vajota niin syvälle, ettei voinut olla varman olivatko ne oikeita tapahtumia vain unta. Ne vajosivat tajunnan kuultavan jään läpi mutta jättivät jälkeensä tummia avantoja. tiesin sen hyvin, sillä minun tehtäväni oli sukeltaa noihin avantoihin ja löytää se, minkä ihmiset luulivat iäksi kadottaneensa. Joskus avanto oli ehtinyt jäätyä umpeen ja se oli hakattava rikki. Tajunnan vesiin hukkuneita kalmoja ei voinut jättää nostamatta, sillä jos ne nousivat pintaan omia aikojaan, seuraukset olivat arvaamattomia. ” Lainaus sivulta 77

Ajatuksia: Tässä tarinassa oli jotain hyvin tuttua, mutta en saa päähäni mitä?? Ehkä hitusen kömpelöä paikoittain, mutta  silti mielenkiinto pysyi yllä ihan hyvin. Kokonaisuutena ihan ok.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Häät Venetsiassa – Elizabeth Adler

Nimi: Häät Venetsiassa
Tekijä Adler Elizabeth
Julkaistu 2009, alkuperäisteos 2007
Sivuja 360
Luettu: 09/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Precious ”Preshy” Raffertyllä on pieni antiikkikauppa Pariisissa. Muuta elämää täysin työlleen omistautuneella Preshyllä ei sitten juuri  tunnu olevankaan. Kunnes tämän lupaavan vanhanpiian alun elämä muuttuu kertaheitolla salaperäinen ja aaah niin ihanan hurmurimiehen johdosta. Ennen kuin ehditään kissaa sanomaan järjestetään oikein megaluokan häitä. Hääpaikaksi ei luonnollisesti kelpaa Pariisi, vaan suunnataan kohti Venetsiaa. No, valitettavasti Preshyllä ei ollut äitiä varoittamassa tietyn tyyppisistä miehistä ja tietäähän sen miten tässä käy. Vahva nainenhan selviää mistä vain, eli kaikista uhkailuista, jännityksestä, pettymyksistä yhdellä nyyhkäisyllä, ja ei kun nokka kohti uusia äkki-ihastumisia. Ja luonnollisesti sankarittaren täytyy ripustautua taas heti seuraavana vastaan tulleeseen mieheen.  Plaah.

Tässä nyt tuli sitten juonen tynkää ja turhautuneita ajatuksia kerralla. Tällä kertaa siirappimaisuus, päähenkilön äärettömän huono ihmistuntemus ja kokonaisuus tökki todella pahasti.

Olen lukenut tältä kirjailijalta varmasti jotain paljon parempaankin tai sitten aika on todella kullannut muistot.  Tästä en pitänyt mutta annan kirjailijalle vielä mahdollisuuden todistaa kykynsä.

torstai 22. lokakuuta 2015

Suomesta, rakkaudella – Roman Schatz

Nimi: Suomesta, rakkaudella
Tekijä Schatz Roman
Julkaisu Johnny Kniga 2005
Sivuja 133 + 133
Luokka: 84.2 SCH / Novellit
Luettu: 09/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Saksalaissyntyisen Roman Schatzin toi Suomeen rakkaus naiseen, mutta tänne hänet sai jäämään rakkaus Suomeen. Tässä pakinakokoelmassa Roman kuvailee näkemystään suomalaisuudesta, kielestä ja kulttuuristamme varsin moniulotteisesti ja osuvasti.  Monista asioista olen jopa itsekin samaa mieltä, toki en nyt ihan kaikista sentään. Minusta on valloittavan mielenkiintoista lukea miten meidät nähdään kulttuurillisesti ja kansalaisina. Selväksi tuli, että suomalainen sisu on käsitys, joka lienee aika haastavaa ulkomaalaisille.

Nauratti paikoin ihan ääneenkin. Mukavaa oli myös se, että kirjasta oli puolet suomeksi ja puolet englanniksi. Oli hauskaa lukea molemmat.

Suomen kielestä Roman heittää mm. seuraavan esimerkin.

”It looks as if she/he pretens to be asleep”. Kymmenen sanaa. Sama suomeksi kahdella: 
“ Lienee nukkuvinaan ( tai: Nukkuneeko tuo?)

Roman hyvä, juurikin tämän takia meillä on sananlasku ”Lyhyestä virsi kaunis”

Romanin tarjoaa myös ohjeita ulkomaalaisille:

”Yritä kehittää ainakin perustavaa laatua oleva rakkaus luontoon ja maaseutuun. Joudut viettämään siellä joka tapauksessa hyvän tovin, voit yhtä hyvin pitää siitä.”

”Opettele syömään jäätelöä talvella. "

"Opettele puhumaan sisään hengittäessäsi."
" Kun lasket sormillasi, aloita pikkurillistä”

What?? Tätä pikkurillistä aloittamista en kyllä allekirjoita!!

Ajatuksia: Mukava pieni piristys syksyiseen hetkeen. Tämä täytyy ostaa lahjaksi eräälle ihmiselle

lauantai 17. lokakuuta 2015

Täällä Pohjantähden alla, osa 1 – Väinö Linna

Nimi: Täällä Pohjantähden alla, osa 1
Tekijä Linna Väinö
Julkaistu WSOY 1959  (minun kappaleeni 13. painos vuodelta 1961)
Sivuja 460
Luokka: 84.2 LIN
Luettu: 09/2015

Alussa olivat suo, kuokka -  ja Jussi

Tämä tarina on monille tuttu, ainakin tuon kirjan ensimmäisen lauseen osalta. Minä olen nähnyt tarinan elokuvana ja taitaa joku teatteriversiokin katsottuna. Mutta kirjan olen aiemmin sujuvasti sivuuttanut.

Tarinan alussa pääosassa on Jussi. Mies jolla on sisua vaikka muille jakaa. Jussi on vakava ja hieman synkkämielinen mies joka pitää tarkasti huolta vähistä varoistaan. Silti miehellä on kunnianhimoa sekä sen ripaus ahneutta, että hän halua omistaa ja rakentaa vähän komeamman torpan kuin muilla oli. Helppoa ei elämä ollut kenellekään ja varpaillaan saivat olla myös pappilan torpparina toimiva Jussi perheineen. Ei ollut hyvä, jos torpparilla meni liian hyvin, saati sitten iso ja komea torppa,  se synnytti kateutta. Töitä oli tehtävä ja vähästään annettava. Yhteiskunnallinen asemansa tuli tietää ja siinä pysyä. Samalla sosialismi nosti päätään ja muutoksen tuulet alkoivat puhaltamaan.  Jossain vaiheessa tarinan pääosaan nousee Koskelan Akseli, ikääntyneen Jussi-isän jäädessä enemmän taka-alalle.

Tästä tarinasta on itse asiassa yllättävän vaikea kirjoittaa. Tarinassa on paljonkin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja historiallisesti tämän on todellakin kiinnostava. Silti minun on pakko tunnustaa, että muutamissa paikoin meinasi otteeni tarinasta herpaantua. Välillä oli hetkiä, jolloin lukeminen oli vähän väkisin puurtamista. Kokonaisuutena tämä on toki mielenkiintoinen kuvaus meidän historiamme eri vaiheista. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että kaikkien kannattaa lukea tämä jossain vaiheessa elämäänsä. Ymmärrän hyvin, ettei tämä nappaa välttämättä nuorison suosikkilistoille, mutta kun ikää tulee enemmän, kannattaa tutustua oman maansa historian vaiheisiin. Vaikka tarina itsessään on fiktiota on aikalaiskuvaus varmasti aika kohdillaan,  

perjantai 16. lokakuuta 2015

Stockan herkku – Jaana Taponen

Nimi: Stockan herkku
Tekijä Taponen Jaana
Julkaisu Karisto 2012
Sivuja 413
Luokka: 84.24/romantiikka
Luettu: 09/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Anna on eronnut elämänsä miehestä vuosi sitten. Tästä huolimatta sängyssä on edelleen samat lakanat kun miehen ilmoittaessa rakastumisestaan toiseen naiseen. Omien tunteiden myllertäessä Annaa koettelee myös  teini-ikäisen tyttären murheet, taloudellinen katastrofi ja paras ystävä Donna, joka haluaa Annan menevän elämässä eteenpäin. Jostain syystä upea ja upporikas Daniel Degeroth iskee silmänsä Annaan eikä hänen upeaan täydellisen vartalon omaavaan ystäväänsä Donnaan. Tästä häkeltyvät molemmat ystävykset. Naiset saavat huomata, että tässä kiiltokuvamaisessa prinssissä on kuitenkin monta eri puolta ja kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää.

Ajatuksia: Kuvittelin tämän olevan chic lit tyylistä hömppää ja yllätyin positiivisesti. Tarina on paikoin melko surullinen ja jopa traaginen. Anna on välillä äärettömän ärsyttävä saamattomuudessaan, ja Donnan persoonallisuus vähintäänkin erikoinen. Mutta pinnan alla oli paljon enemmän kuin odotin ja lopputuloksena tosiaan positiivinen yllätys.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Raskausjärkytys – Belinda Olsson

Nimi: Raskausjärkytys
Tekijä Olsson Belinda
Julkaistu 2007
Sivuja 331
Luokka: 84.24
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Hitusen alle kolmekymppinen Agata elää vauhdikasta elämää. Ura iltapäivälehden toimittajana on hyvällä mallilllaan ja kainalossa on unelmien avopuoliso. Sitten alkaa tapahtumaa niin työelämässä kuin kotonakin. Miten paljon kaksi sinänsä harmittoman oloista viivaa jossain tikussa voi muuttaa kaiken.

Ajatuksia: Ihan luettava, mutta olin väärää kohderyhmää. Yritän edelleen sitkeästi näiden chic lit –tyyppisten tarinoiden kanssa, mutta pääosin ne eivät oikein kolahda. Pitäisi kait tunnustautua liian vanhaksi, liian tylsäksi tai muuten vaan oudoksi.

Tämän jälkeen päästään vihdoin syyskuun luettuihin!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Danielle Steel - Sydämen asioita ja Torjuttu totuus

Kätilö oli kokonaisuutena niin rankka, että piti kokeilla jotain kevyempää. No ehkä olisin kuitenkin selvinnyt ilman näitä kokemuksia. Nyt siis Danielle Steelia oikein kaksin kappalein.

Sydämen asioita – Danielle Steel 

Nimi: Sydämen asioita
Tekijä Steel Danielle
Julkaisu WSOY 2013
Sivuja 294
Luokka: 84.2
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Valokuvaaja Hope Dunne saa kuvattavakseen irlantilaiskirjailija Finn O´Neillin. Elämässään kovia kokenut Hope huomaa Finnin herättävän hänessä kauan uinuneita tunteita ja elämä alkaa uudelleen. Tuoreen rakkauden huumassa Hope jättää vanhan ystäväpiirinsä ja muuttaa Irlantiin. Yllätys, yllätys tämäkään sadun prinssi ei  ole ihan sitä miltä näyttää…

Ajatuksia: En jaksanut innostua tästä. Tuskastuin Hopen sinisilmäisyyteen, ei noin helppoon voi mennä, paitsi että oikeastikin jotkut menee. Välillä tarina eteni ihan mukavasti, mutta pääosin lukeminen oli hieman tuskaista. Tällä kertaa Steelin tarina oli minulle liian höttöinen ja ennalta arvattava, eikä Hope päähenkilönä ollut tarpeeksi uskottava tai mielenkiintoinen. Pahoittelut, aina ei vaan nappaa.


Torjuttu totuus – Danielle Steel 

Nimi: Torjuttu totuus
Tekijä Steel Danielle
Julkaisu WSOY 1997
Sivuja 359
Luokka: 84.2
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Juuri äitinsä menettänyt 17-vuotias Grace Adams ottaa ja ampuu isänsä. Ampumista edeltäneet tapahtumat herättävät paljon keskustelua ja epäilyjä. Yhteisö ei tiedä mitä uskoa. Nuorta teiniä joka paljastaa järkyttävän tarinan vai kunnioitetun miehen mainetta ja kunniaa. Kukaan ei halua ajatella, että Gracen karmea tarina olisi totta, joten tyttö päätyy vankilaan ja edesmenneen isän maine ja kunnia hyväntekijänä säilyy. Helppoa ei kauniin nuoren naisen elämä ole jatkossakaan. Menneisyys ei jätä rauhaan vaikka Grace haluaisi vain unohtaa ja jatkaa elämäänsä.

Ajatuksia: No alku oli ihan varsin sujuvaa ja mielenkiintoistakin.  Mutta mielestäni kirjaa olisi pitänyt lyhentää lähes sadalla sivulla. Sivusta 269 alkaa minun mielestäni aivan turhanpäinen tarinaan väännetty jatko. Tiedän, että tällaisen tavallisen tallaajan on vähän uhkarohkeaa lähteä arvostelemaan tämän verran myyneen kirjailin tuotantoa, mutta toisaalta, minulla on oikeus mielipiteeseen. Alku oli siis ihan ok, mutta loppu koetteli kärsivällisyyttäni. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kätilö – Katja Kettu

Nimi: Kätilö
Tekijä: Kettu Katja
Julkaisu      WSOY 2011
Sivuja 348
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Kätilö kertoo lappilaisen kätilön ja SS-upseerin hyvin erikoisen rakkaustarinan. Samalla se kertoo tapahtumista Lapin sodan kynnyksellä ja siitä mihin kaikkeen ihminen pystyy jos on pakko.

Tämä kirja vetää melkein sanattomaksi. Lukemisen jälkeen on hämmentynyt ja jotenkin tyhjä olo. Kirja on myös rakkauskertomus jollaista en olisi voinut kuvitellakaan. Päähenkilöiden teot ovat järkyttäviä ja motiivit ajoittain hyvinkin hämmentäviä. Kieli on roisia, suorastaan brutaalia. ”Rumia sanoja” sanotaan suoraan ja paljon. Välillä koko tarina vain inhottaa. Samalla tekstissä on jotain mystisen kiehtovaa ja vangitsevaa. Tässä ei hienostella eikä puolustella, asiat sanotaan niin kuin se on. Tunne on tunne riippumatta pahoittaako joku siitä mielensä. Henkilöt ovat juurikin sellaisia kun kirjailija on halunnut, eikä heidän tarkoituksensa ole miellyttää lukijaa. Tässä kerrotaan tarina ja lukija jää sitten miettimään mitä siitä ajattelisi. Pakko ihailla Katja Ketun rohkeutta ja suoruutta. Teksti on haastavaa ja osa murresanoista täysin tuntemattomia. Samalla siinä on jotain runollista. Kielikuvat on äärettömän mielenkiintoisia.

Takakannen tekstistä huolimatta minulle jäi epäselväksi minkä verran tarinassa on oikeasti totta, mutta historiallisesti kyseinen ajankohta on kiinnostanut minua aina. Ketun kuvaus saksalaisten toimista Lapissa oli järkyttävää, mutta samalla mielenkiintoista. Tuollaista toimintaa oli muualla, joten hyvin sitä olisi voinut olla täälläkin, vaikka pahalta tuntuukin.  Tarina herätti uteliaisuuden etsiä lisää tietoa.

Yhteenveto: Hämmentävä tarina, joka jää pyörimään mielen sopukoihin. Eikä vain tarina, vaan kirjailijan tapa kertoa tarinaa, sanat. Herkille lukijoille en tätä suosittele. Aihe on rankka, eikä päähenkilöiden rakkaustarina ole todellakaan mikään kaunis satu. Murteen takia teksti on ajoittain hyvinkin haastavaa luettavaa ja joitakin murresanoja piti käydä erikseen tarkistamassa. Ei mikään kevyt ja rentouttava tarina vaan paikoin hyvinkin ahdistava. Silti lukukokemuksena arvokas.

Elokuvaa en ole vielä nähnyt, ja voi olla etten ihan vielä sitä haluakaan nähdä. Annetaan ajan kulua ja ajatusten tasoittua hetki.

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Mustikkasoppaa – Katariina Romppainen

Nimi: Mustikkasoppaa
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2011
Sivuja 178
Luettu: 08/2015

Sini-Marja alias Mustikka on hiukan alle kolmekymppinen vauhdikas mimmi joka suhahtaa sukkelasta irtosuhteesta toiseen. Vaan luontoäiti laittaa biologisen kellon kilkattamaan ja kauhukseen Mustikka huomaa toivovansa perinteistä perhettä, vauvoineen ja vakaine miehineen. 

Ajatuksia: Mukava lukukokemus. Sähellystäkin on, mutta ei mitään yltiöpäistä. Jutun juonen arvaa aika nopeasti, mutta sekään ei haitannut. Tämä toimii mukavana rentouttajana. Pidin Romppaisen kirjasta  ”Pitkät päiväunet” tosin huomattavasti enemmän, mutta tämä onkin hyvin eri tyyppinen tarina. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan piristävä kokemus.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Jääkyynel – Max Manner

Nimi: Jääkyynel
Tekijä Manner Max
Julkaistu Crime Time 2015
Sivuja 389
Luokka: 84.2 MAN
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Lapissa katoaa kaksi nuorta keikkatyöläistä. Toinen tytöistä löytyy alastomana puuhun sidottuna, toisesta ei näy merkkiäkään. KRP kiinnostuu naisten kohtaloista ja lähettää tutkijan matkaan. Tehtävä kohdistetaan Stein Storesenille, jota ei tietenkään näy mailla eikä halmeilla. Tämän vuoksi matkaan lähtee huomattavasti kokemattomampi kollega Meeri Tarvainen. Juttu osoittautuu todella mutkikkaaksi ja Meerin sairastuttua vakavasti homma vaikuttaa jäävän paikallisten lainvalvojien omaan hoitoon.  Lopulta Stein Storesenkin löytää tiensä lapin perukoille ja pääseekin tutustumaan hotellin toimintaan hyvinkin henkilökohtaiselta näkökannalta. 

Ajatuksia: Max Manner oli minulle aivan uusi tuttavuus ja pienoisella varovaisuudella tartuin kirjaan. Mutta huoli oli turha, tarina vei mukanaan ja jännittää sai ihan loppuun asti. On aina hyvä merkki kun tulee valvottua yö, kun ei vaan voi mennä nukkumaan kun tarina on kesken. Mukana on kaikenlaista bisnestä ja aika hurjiakin juttuja, joista en nyt voi valitettaasti kertoa, etten pilaa ideaa. Vauhtia riittää. Suosittelen ehdottomasti jännityksen ystäville, itse pidin kokonaisuudesta yllättävänkin paljon. Yllättävän sen takia kun en välittänyt noista päähenkilöistä Steinistä ja Meeristä juurikaan, molemmat ovat mielestäni jotenkin vähemmän sympaattisia hahmoja. Paikallinen poliisi sen sijaan keräsi huomattavasti enemmän sympatiapisteitä. Tarinassa on henkilöitä, joita mielestäni ei olisi tarvinnut olla lainkaan, mutta ehkä epäiltyjen määrää ja sitä kautta jännitystä haluttiin kasvattaa lisää. Myöskin Astan velipojan tuominen esille oli mielestäni turhaa, kun kuitenkaan mitään selvää ei kerrottu.

Yhteevetona: Kirja piti otteessaan todella hyvin ja sai oikeasti pulssin nousemaan jännityksestä ja pisteet kiitoksineen siitä. Max Manner on kirjailija, jonka tuotantoon tutustuminen jatkuu. Tästä tarinasta saisi myös kelpo leffan, sitä odotellessa.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Joka yksin kulkee – Mari Jungstedt

Nimi: Joka yksin kulkee
Tekijä Jungstedt Mari
Julkaistu Otava 2015, alkuperäisteos Du går inte ensam v.2013
Sivuja 265
Luokka: 84.2 JUN / jännitys
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eva Eliasson on tuore yksinhuoltajaäiti. Kun tytär on toipilaana flunssasta eikä voi mennä vielä hoitoon, Eva ottaa tyttärensä mukaan töihin. Pieni Vilma-tyttö menee aivan pieneksi hetkeksi leikkimään kauneussalongin edustalle ja katoaa. Jäljelle jäävät vain valkeat kengät. 

Ajatuksia: Tämä oli minun ensimmäinen tutustumiseni Mari Jungstedtin tuotantoon. Kirjan kappaleet olivat nerokkaan lyhyitä ja samalla hyvin koukuttavia. Oli suorastaan pakko lukaista mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin, pieni hengettömyys vaivasi. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että henkilöhahmot ovat minulle vieraita, koska en ole lukenut muita sarjan kirjoja.  Tarinan sisällä kukee useampi tarina, kohtalo ja salaisuus. Lopun tapahtumat etenevät jotenkin hyvin nopeasti ja tämä lukijan makuun vähän pidettiin vähän turhankin hoppua. Myös syyllisen arvaa vähän liian helposti. Ihan lopuksi  lukijalle oli viritetty vielä houkutus koukutus temppu, ja enköhän minäkin jäänyt jonkinasteiseen koukkuun.

Yhteenveto: Toisaalta koukuttava kirja,  mutta samalla jotain jäi puuttumaan, että tämä olisi valloittanut jännärisydäntäni ihan kokonaan. Tarinassa sinänsä ei ole mitään vikaa ja toki mielenkiinto kirjailin tuotoksia kohtaan heräsi. Lopputuloksena siis jotenkin hämmentävä, mutta positiivinen olo.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Morsiuskesä – Enni Mustonen

Nimi: Morsiuskesä
Tekijä Mustonen Enni
Julkaisuv. Otava 2009
Sivuja 352
Luettu: 08/2015

Lauralla on takanaan traumaattinen työkeikka jonka seurauksena hänen kumppaninsa kuoli ja Laura itse loukkaantui vakavasti. Laura kutsutaan yllättäen sairauslomalta kuvaamaan uutuussarjaa, missä maaseutujen miehille etsitään morsiamia. Nainen haluaa ajatukset pois menneisyyden traagisista tapahtumista ja lähtee kuvausryhmän matkaan tutustumaan kevyemmän viihteen pariin. Nainen on utelias; voiko joku löytää elämänkumppaninsa formaatin kautta.

Ajatuksia: Mukavan kepeää lomalukemista tai muuten vaan rentoutumiseen sopivaa tekemistä. Ei mikään mestariteos, eikä Mustosen parhaimmistoa, mutta taattua sujuvaa tekstiä mitä on mukava lukea.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Rakkautta rappukäytävässä – Asta Ikonen

Nimi: Rakkautta rappukäytävässä
Tekijä Ikonen Asta
Julkaistu Reuna Oy 2015
Sivuja 143
Luokka: 84.24 IKO
Luettu: 08/2015
Mistä: Kirjastosta lainattua

Nuori maalaistyttö Mira muuttaa Helsinkiin odottelemaan syksyllä alkavaa koulua. Oma vuokrakämppä on vielä hakusessa. Kun ensimmäinen vaihtoehto, eli asuminen serkun nurkissa, päättyy nopeammin kuin oli tarkoitus, löytää Mira itsensä talkkarin hommista Käpylän pienkerrostaloalueelta. Tutustuminen talkkarin hommiin ei tietenkään käy kommelluksitta. Samalla tulee törmäilyä etenkin erään ikävän naapurin kanssa.

Ajatuksia: Ihan ensimmäisenä pakko kommentoida tuota kirjan nimeä. ”Rakkautta rappukäytävässä” sopisi mielestäni  paremmin johonkin aikuisviihteen elokuvaan kuin tähän kirjaan (hyi minua). Takakannessa sanotaan, että kirja tuo mieleen Anni Polvan ja Jane Austinin ihmissuhdedraamat. Voi hyvinkin olla mahdollista. Ehkä minun äärettömän vähäiset kokemukseni Polvan tuotannosta olisi pitänyt kertoa , ettei tämä ole minun juttuni. Pidän romanttisista tarinoista ja hömpästä, mutta rajansa kaikella. Tämä on aivan liian hömppää ja epäaitoa, enkä löytänyt edes huumoria, tai ainakaan sellaista mikä olisi uponnut minuun. Tarinan juoni on usein sama kuin tässäkin tarinassa. Tässä en vaan kokenut "Miran sydämen valinnassa" mitään tolkkua. Herra ei kerännyt sympatiapisteitä lainkaan. Olen ikävä ihminen, mutta pakko sanoa, ettei tämä vaan ollut minun mieleeni. Toivottavasti löytyy paljon ihmisiä jotka ovat eri mieltä.

Yhteevetona: Kevyttä kotimaista viihdettä, mutta omaan makuun liian kömpelöä höttöä. Pahoittelut.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Elokuun yhteeveto

Elokuun yhteenveto meinasi jäädä kokonaan unohduksiin.

Elokuussa jatkui varsin ahkera lukeminen ja saldona 13 luettua kirjaa.  Vietin paljon aikaa mökillä ja koska siellä ei mitkään sähkölaitteet ole häiritsemässä oleskelua, tulee luettua runsaasti. Elokuussa pääsin ensimmäistä kertaa lukemaan oikein laiturillekin aurinkotuoliin...wau.

Elokuussa luin peräti yhdeksän kotimaista kirjaa ja ulkomaisia vain neljä.  Sivuja kirjoista löytyi yhteensä 3882 ja keskimäärin sivuja / kirja oli n. 299. Elokuussa en jättänyt yhtään kirjaa kesken, vaikka yhden  kohdalla lähellä oli. Arvostelussani luettujen kirjojen keskiarvoksi tuli 2,87 (asteikolla 0-5).

Kirjahyllyni karttui vain yhdellä Anna Janssonin ALE-pokkarilla  (Hylynryöstäjä).Kirjastosta sen sijaan olen lainannut edelleen tasaisesti  kirjoja. Tavoitteenahan on edelleen päästä vanhoista kirjoista eroon kierrättämällä ja ostaa harkiten uusia. Minun pitäisi lukea noita omia vanhoja kirjoja ja valkata sieltä sen jälkeen poistoon menevät. Nyt on vaan se ongelma, että kun menen kirjastoon palauttamaan kirjoja en pääse sieltä ilman täyttä kassillista ulos (siellä nyt vaan sattuu olemaan niin paljon kaikkea mielenkiintoista, kyllä te ymmärrätte) ja aika ei sitten riitä omien kirjojen lukemiseen. Mietin vielä tähän ongelmaan toimivaa ratkaisua. Ehkäpä laitan miehen palauttamaan kirjaston kirjat, niin ei tule uusia.


perjantai 11. syyskuuta 2015

Iso – Pekka Hiltunen

Nimi: Iso
Tekijä Hiltunen Pekka
Julkaistu WSOY 2013
Sivuja 414
Luokka: 84.2 HIL
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Anni Kantto on 37 v, 168 cm ja 138 kg. Nainen joka on iso ja tietää sen. Anni kamppailee kärkevien kommenttien maailmassa ja toivoisi hyväksyntää omana itsenään, ilman että hänen tarvitsee laihduttaa itseään yhteiskunnallisesti hyväksyttäviin mittoihin. Anni on terve ja hän haluaa, että hänet hyväksytään sellaisena kuin on; lihava terve nainen. Nainen joka on kiloistaan huolimatta ammatillisesti pätevä. Nainen joka ei halua työskennellä  takahuoneessa  kokonsa takia.

Ajatuksia: Minulla ei ole oikein sanoja, millä kuvata tätä kirjaa. Kokonaisuus oli ajatuksia herättävä, kuten varmasti oli tarkoituskin. Maailmassa kaikki erilainen saa aikaan reaktioita. On erilaisuutta jota palvotaan ja sitten se suurempi osuus erilaisuudesta, joka saa ihmisissä aikaan vähemmän mukavia reaktioita. On jonkin sortin holhousyhteiskunta tai "muottiyheiskunta". Ihmisten pitäisi sopia tiettyihin raameihin, eikä hän voi olla terve ja onnellinen jos näin ei käy. Eikä tämä koske vain sitä, että joku on  iso, vaan ihan muutenkin erilaisuutta. Surullista mutta totta. Uskon kirjaan aivan täysin ja toivon, että me kaikki jaksaisimme ajatella hieman pintaa syvemmälle. Itse olen äärettömän onnellinen siitä, että olemme kaikki erilaisia. Minun ystäväpiiriin mahtuu mukaan  kaiken kokoisia, näköisiä ja luontoisia ihmisiä, ja juuri näin se pitääkin olla.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja! – Aino Kontula

Oppilaan päiväkirja

Nimi: Ei eläinkokeille, käyttäkää mopoja!
Tekijä: Kontula Aino
Julkaistu: Ajatus Kirjat /Gummerus 2007
Sivuja 222
Luokka: 84.2 KON
Luettu: 08/2015

Niko Nyyssönen , 12 v 315 päivää, 145 cm ja 40 kiloa. Alkoholisoitunut äiti ja ongelmateinin mainetta kantava isoveli. Siinä lähtökohdat lähteä seiskalle pelottavaan ja valtavan kokoiseen kouluun joka kantaa lempinimeä Tyrannosaurus rex. 

Ajatuksia: Tarina kerrotaan päiväkirjamerkintöinä. Teksi on sujuvaa ja monin paikoin hauskaa sanailua. Niko kerää sympatiapisteitä. Isovelikään ei ole ihan niin tunteeton tapaus kun etukäteen näyttää. Äiti taas huomattavasti pahempi. Kokonaisuudessa mukana ronskin ja huumoripitoisen kerron lisäksi todella koskettavaa ja surullista tarinaa. Herää kysymys, johon valitettavasti tiedän vastauksen. Tällaisessa maailmassako me nykyään elämme?

Aino Kontula vakuutti minut kirjoittajan taidoillaan ja jatkan hänen tuotantoonsa tutustumista. Tsempit ja jaksamista kaikille tämän maailman Nikoille ja veli Roberteille.

torstai 3. syyskuuta 2015

Vadelmavenepakolainen – Miika Nousiainen

Haaste 15: Kirja, jonka lukemista olet harkinnut pitkään

Nimi: Vadelmavenepakolainen
Tekijä Nousiainen Miika
Julkaistu Otava 2007
Sivuja 270
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Sain opiskella sitä (ruotsia) järjestelmällisesti vasta seitsemännellä luokalla. Olin alusta alkaen valtavasti muita edellä, ruotsintaitoni oli jo kuusivuotiaana Kouvolan eliittiä. Olin kahminut käsiini kaikki mahdolliset ruotsinkieliset lehdet ja esitteen. Kukaan ei puhunut ruotsia Kouvolassa. Kaupungin kaikki kolme suomenruotsalaista pysyttelivät kotioloissa, etteivät saisi turpaan. Kun vaadin Sokoksella palvelua ruotsiksi, sain osakseni vain häijyn mulkaisun.”

Mikko Virtanen on kansallisuustransvestiitti. Hän on suomalainen mies joka sydämeltään tuntee olevansa pesunkestävä ruotsalainen. Tällainen erilaisuus ei ole helppoa, etenkään kun on lähtöisin Kouvolasta. Myöskään aikuinen Mikko ei saa osakseen ymmärrystä.  Kasvava ahdistuneisuus suomalaisuudesta saa lopulta aikaan erikoisen tapahtumaketjun, joka vie Mikonkin viimein kohti onnellista ruotsalaista elämää. Ruotsalaisuuden hinta on kuitenkin kova, eikä siitä ihan kaikki voi selvitä siitä hengissä.

Ajatuksia: Minuun Nousiaisen huumori upposi oikein mukavasti. Tarina oli varsin viihdyttävä, tosin jos olisin itse suomenruotsalainen voisin olla ihan toista mieltä. Päähenkilö Mikko osoittautui ennakoitua huomattavasti "sairaammaksi" tapaukseksi, ja tarinaan sisältyi muutonkin elementtejä, joita en todellakaan osannut odottaa. Seuraavaksi lienee etsittävä tästä tehty elokuva käsiin.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Kaikki oikein – Anna-Leena Härkönen

Nimi: Kaikki oikein
Tekijä Härkönen Anna-Leena
Julkaisu: Otava 2015
Sivuja 317
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Eevi tekee yhden rivin lottoa ja menee voittamaan päävoiton 7 miljoonaa euroa. Puttosen perhe kokee äkkirikastumisen huumaa niin hyvässä kuin pahassakin.

Ajatuksia: Odotin tältä kirjalta todella paljon (ja odotin sitä kirjastosta todella kauan)  ja ehkä sen takia se ei ihan yltänyt kohtuuttomiin odotuksiini. Tämähän on luonnollisesti täysin oma mokani. Ei tarinassa varmasti ole mitään vikaa. Jostain syystä en vaan tykästynyt noihin tarinan henkilöhahmoihin ollenkaan. Tuli enemmänkin surullinen olo vähän kaikkien puolesta, vaikka odotin, että pääsisin hymyilemään ja tyrskähtelemään Härkösen napakan huumorin seurauksena.

Yhteenvetona: Aina ei voi voittaa, tai pitää kaikesta lukemastaan suunnattomasti – ei edes joka kerta. Ja kaikki tämä vain sen takia, että odotin jotain yltiöpäisen hauskaa, eli omat ennakko-odotukset torpedoivat lopulta koko lukukokemuksen. Tässä kohtaa olisin kaivannut enemmän kepeyttä ja hauskuutta. Härkönen on taitava kirjoittaja edelleen, nyt tarina itsessään ei vaan iskenyt.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Salamavaras – Rick Riordan

Percy Jackson –sarja, osa 1

Nimi: Salamavaras
Tekijä Riordan Rick
Julkaisu Otava 2012
Sivuja 367
Luokka:    Nuoret/fantasia 84.2 RIO
Luettu: 07/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

12-vuotiaalla Percy Jacksonilla on keskittymis- ja lukihäiriön lisäksi muitakin ongelmia koulussa. Ongelmat eivät ota loppuakseen kun nuori mies kuulee olevansa Poseidonin poika ja näin ollen puolijumala. Lisäksi ylijumala Zeuskin syyttää Percya varkaaksi ja kintereillä seuraa niin sodanjumala Ares kuin manalan valtias Haadeskin.  Tietysti juttu menee niin, että  pian 12-vuotiaan pojan harteilla  on koko maailmankaikkeuden tulevaisuus. Mukava kesä tulossa, ilman paineita? No eipä hätää, kun kavereitakin on varmuudella ainakin yksi,  aiemmissa tehtävissään rankasti epäonnistunut satyyri Grover.

Ajatuksia: Tämä kirja on ollut pitkään lukulistallani, koska leffan olen joskus muinoin lasten kanssa katsonut, halusin myös tutustua alkuperäiseen teokseen.

Mikäpäs siinä, vauhdikasta ja kelpo seikkailua. Tosin se, että kirjan päähenkilö oli vasta 12-vuotias, tuntui varsin epärealistiselta. Äiti-ihmisenä väitän ettei 12-vuotiaat oikeasti käyttäydy noin kuten tarinassa. Leffassa päähenkilö on vanhempi ja se toimii mielestäni paremmin. Tunsin ehkäpä olevani muutenkin turhan vanha tälle tarinalle, mutta aion jatkaa tutustumista edelleen. ihan sen takia, että kreikkalainen mytologia on aina viehättänyt minua.

Tämä heinäkuun viimeinen olikin sitten samalla tämän vuoden 100. luettu kirja!

torstai 27. elokuuta 2015

Julian rakkaus – Anne Fortier

Haaste 17: Kirja joka on mukaelma jostain klassisesta tarinasta


Nimi: Julian rakkaus
Tekijä Fortier Anne
Julkaistu Tammi 2010
Alkup.teos Juliet /2010
Sivuja 604
Luokka: 84.24 FOR
Luettu: 07/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Koska nimeni on Julia, minun olisi kai pitänyt tietää, mitä tuleman piti. Halusin vain niin kovasti uskoa, että minun kohdallani sama vanha ja valitettava murhenäytelmä ei enää toistuisi” 

Julia ja Janice ovat kaksoset joiden kasvattiäitinä toiminut isotäti Rose kuolee. Kaikkien yllätykseksi Rose jättää kaiken omaisuutensa taloa myöten itsekkään oloiselle Janicelle ja Julia saa vain kirjekuoren jonka sisällä on avaimet. Perintökirje paljastaa Julian oikein nimen olevan Giulietta Tolomei ja avaimien sopivan Sienassa olevaan tallalokeroon, jossa odottaisi äidin jättämä perintö tyttärelleen.

Julia matkaa Italiaan ja alkaa seikkailu josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Löytyy matkalta tietysti myös komea mies, mutta nimen perusteella hän on aika kaukana Romeosta.

Tarina kulkee  kahdessa ajassa. Välillä Vanha käsikirjoitus vie lukijan 1340-luvun Sienaan seuraamaan Giuletten ja Romeon jänittävää ja traagista tarinaa.

Ajatuksia: Jostain syystä tämä tarina vei minut mukanaan aivan täysin ja kokonaan. Kirjassa on yli 600 sivua ja minä ahmin ne kaikki hetkessä.  En suinkaan väitä, että tässä on kirjallisuuden historian paras mestariteos, mutta juuri minun lukuhetkelläni tarina toimi ja nautin joka hetkestä (jopa niistä lähes raivostuttavan kliseisistä ja epäuskottavista) suunnattomasti. Välillä käy näin. Epätäydellinen,  ja paikoin jopa lapsellinen tarina vaan jostain syystä lumoaa, enkä osaa sanoa minkä takia. Minä näin tarinan kuin elokuvaa olisin katsellut. Vauhtia todellakin tarinassa riittää, eli pitkästymään tämän parissa ei todellakaan pääse.

Tämän kokemuksen takia, en nyt nipota mistään. Ehkä juuri tänään sateisena päivänä, olin vain juuri tällaista romanttista seikkailua vailla, ja voi miten iloinen olen, että sellaisen löysin ja vieläpä ihan sattumalta osui kirjastossa silmiini. Voih, tätä lukiessa oli niin kiva olo että suorastaan kehräsin.

Yhteenvetona: Romanttinen seikkailu jossa mukana historiallisia arvoituksia. Loistavaa luettavaa peiton alle käpertyneenä, jos vaan kädet kestää kannatella tuota melko painavaa kirjaa.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tervetuloa Joylandiin – Stephen King

Nimi: Tervetuloa Joylandiin
Tekijä King Stephen
Julkaisuv. Tammi  2015, alkuperäisteos Joyland ilmestyi v. 2013
Sivuja 288
Luokka: Jännitys  84.2 KIN
Luettu: 07/2015
Mistä: Kirjastosta lainattua

On kesä 1973 kun 21-vuotias Devin ”Jonesly” Jones pääsee töihin Joylandin huvipuistoon. Kesä on Devinin sekä paras, että pahin. Mukaan mahtuu rakkautta, ystävyyttä, mysteeriä ja tiestysti vähän yliluonnollisia elementtejäkin.

Ajatuksia: Joskus nuorena luin valtavasti Kingiä ja pidän häntä edelleen kauhun ylivoimaisena kuninkaana. Tämä tarina ei ole kauhutarina, eikä se ole mielestäni jännärikään. Mielestäni se on enemmän erään nuorenmiehen hieno kasvutarina. En olisi etukäteen uskonut miten paljon tähän ihastuinkaan! En muistanut miten valloittava tarinankertoja Stephen King on, ja homma toimii loistavasti ihan ilman kauhuakin. Nyt toivon todella, että Kingiltä tulee vastaavia teoksia lisääkin. Aivan loistava tunnelma, tarinaan oli helppo hypätä ja se kantoi koko matkan loppuun asti. Suurkiitokset kirjailijalle tästä matkasta.

Ainoana miinuksena sanoihin tuon takakannen ”vihjailut”, jossa yritetään viritellä kauhuteemaa. Tässä ei sellaista ole, eikä se sellaista kaipaa. No toki mukana on pientä yliluonnollisuutta, mutta ei todellakaan mitään kauhua. Pientä jännitystä toki oli mukana. Tykkään, tykkään ja vielä kerran tykkään.

Suosittelen tätä vilpittömästi niillekin, jotka eivät ole Kingin kauhukirjoja lukeneet. Tässä kannattaa rikkoa rajojaan ja kokeilla, niin kirjailikin on epäilemättä tehnyt tämän kirjoittaessaan. 

Yhteenvetona: Wau!

perjantai 21. elokuuta 2015

Muistatko minut? – Sophie Kinsella

Nimi: Muistatko minut?
Tekijä Kinsella Sophie
Julkaistu WSOY 2009, alkuperäisteos Remember Me? v. 2008
Sivuja 450
Luettu: 07/2015

Lexi Smart herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen, eikä muista elämänsä viimeisistä kolmesta vuodesta yhtikäs mitään. Jos tilanteesta haetaan jotain positiivista, niin Lexin peilikuva (niin kokovartalo kuin kasvotkin) on parantuneet viime näkemästä huomattavasti ja asusteista päätellen myös varallisuus. Kun sairaalaan tällää vielä minjöönääriksi osoittautuva komea hurmuri, joka kertoo vieläpä olevansa Lexin äärettömän rakas aviomies, ei tilanne vaikuta ollenkaan hullummalta.

Ja sitten tulee se mutta ja kolikon kääntöpuoli. Kaikki ei ehkä olekaan ihan niin loisteliaasti kun Lexi ensin kuvittelee. Vanhat ystävät vaikuttavat varsin viileiltä ja uusi bestis vähintäänkin epäuskottavalta. Jotain kummallista vispilänkauppaakin taitaa olla menossa. Mitä ihmettä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja kuka Lexi todellisuudessa on?

Ajatuksia: Jos olenkin monesti kertonut, ettei chic lit ole minun alaani, tulee tässä se poikkeus. Koska poikkeuksetta olen pitänyt Sophien Kinsellan kirjoista En osaa yhtään sanoa minkä takia, mutta Kinsellan luomat hahmot eivät vaan ärsytä lainkaan, vaan saavat minut hymyilemään. Niin tämäkin.

Yhteenvetona: Ihanan rentouttava, hauska ja kaikin puolin mukiinmenevä tarina joka toimii. Sopivassa suhteessa hömppää sekä vähän syvällisempää sanomaa.

tiistai 18. elokuuta 2015

Pullopostia – Jussi Adler-Olsen

HAASTE 49: Jännityskirja tai dekkari

Nimi: Pullopostia
Tekijä Adler-Olsen Jussi
Julkaistu 2014, alkup. Flaskepost fra P /2009
Sivuja 551
Luokka: jännitys 84.2 ADL
Luettu: 07/2015
Mistä: Omasta hyllystä

Monien mutkien kautta vuosikausia erään poliisilaitoksen uumenissa lojunut pullo löytää tiensä Osasto -Q:n selvitettäväksi. Pullosta löytyy ilmeisemmin verellä kirjoitettu hädin tuskin luettava avunpyyntö. Onko kyseessä vain nuorten tyhmä pila, vai todellinen hätä ja kuka viestin on lähettänyt?

Toisaalla kerrotaan ihan toisenlaista tarinaa. On mies, vaimo ja lapsi. Mies liikkuu työnsä takia paljon ja pitää samalla perhettä rautaisessa otteessaan. Miehellä on tehtävä. Vaimo on turhautunut, väsynyt ja yksinäinen, ja lopulta sen takia aivan liian utelias. Uteliaille käy harvoin hyvin.  

Ajatuksia: Tästä kirjasta on haasteellista kirjoittaa sen ansaitsemalla tavalla, joten en edes  yritä taiteilla mitään ihmeellistä. Kerron vain, ettäjos pidät jännityksestä,  LUE, suosittelen! Kirjailija on luonut loistavasti tihenevää kutkuttavaa jännitystä. Lukijahan tietää, ja on koko ajan paljon enemmän kartalla tapahtumista kuin osasto-Q, tai kukaan muukaan, ja asetelma toimii loistavasti. Kuitenkin kirjailija osaa  ja pääsee yllättämään kiemuraisilla juonikuvioilla.

Tiedän, että kyseessä on sarja, enkä ole tutustunut muihin kirjailijan kirjoihin. Minun on kuitenkin myönnettävä, että ”hyvikset” eikä heidän persoonansa vedonneet minuun läheskään yhtä paljon kuin kirjan pahis. Olkoonkin, että tuon osasto-Q:n porukka osoittautui vähintäänkin erikoiseksi. Eli vaikka hetkellisesti saatoin hiukan pitkästyä itse osasto-Q:n kanssa, pahiksen kanssa en hetkeäkään.

Yhteenvetona: Oikein sopivan tiheätunnelmainen ja kelpo jännäri. Kirjailijan tuotantoon tutustuminen jatkuu.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lohturuokaa – Kate Jacobs

Nimi: Lohturuokaa
Tekijä: Jacobs Kate
Julkaistu Gummerus 2011
Sivuja 522
Luokka 84.2
Luettu: 07/2015
Mistä: Oma

Augusta ”Gus” Simpson on tunnettu TV:n ruokaohjelman kokki ja hänellä on taattu maine auvoisena ja kokeneena emäntänä. Ehkäpä TV-aseman johtajan mielestä liiankin kokenut, koska juuri Gusin 50 v. synttärit lähestyessä tulee ilmoitus ohjelman lopettamisesta. Pian Gus huomaa viidenkympin kriisin lisäksi kilpailevansa nuoren miss Espanjan kanssa ohjelma-ajasta, apureinaan sekalainen seurakunta sukulaisia, tuttavia ja muuta erikoista joukkoa. Mukaan mahtuu tulisia yhteenottoja  ja makeita lemmenpirskahduksia.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen sattui niin oikeaan aikaan, ettei paremmin olisi voinut käydä. Kaipasin itse piristystä ja jotain mukavaa rentoutusta (olin taas saanut piikityksiä kipeään käteeni). Pidin oikein kovasti ja nautin tästä tarinasta juuri tähän hetkeen sopivana. Ei tarvinnut mietiskellä eikä pohdiskella, vaan sai tyytyä seuraamaan tilannetta sivusta.

Suosittelen tätä kun haluaa rentoutua mukavan viihdyttävän tarinan parissa. Toki tässä on myös pinnan alla muutakin kuin höttöä, mutta minulle tämä kävi kevyestä viihteestä.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Tuhansien aamujen talo – Lehtinen Tuija

Haaste 23: Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä 

Nimi: Tuhansien aamujen talo
Tekijä Lehtinen Tuija
Julkaistu Otava 2012
Sivuja 272
Luokka: 84.2 LEH
Luettu: 07/2015

Martta Vaara nainen ja luutnantti joka toimii kouluttaa aliupseerikokelaita. Samalla Martta on myös nainen joka kamppailee ihmissuhteidensa kanssa. Kun ihmissuhteisiin sotketaan vielä yksi punatukkainen aliupseerioppilas Smilla, jonka silmät vilkuilevat Martan kanssa saman leijonasilmäisen miehen suuntaan on soppa nötköttiä vaille valmis.

Ajatuksia: Perus ok tarina, joka ei valitettavasti hykerryttänyt ihan odotetulla tavalla. Ihan lukemisen arvoinen,  mutta olen Lehtiseltä lukenut parempaakin. Toimii leppoisena lomalukemisena mutta tarina ei jää sen enempää mieleen.

torstai 6. elokuuta 2015

Uimataito – Niina Hakalahti

Nimi: Uimataito
Tekijä Hakalahti Niina
Julkaistu Tammi 2008
Sivuja 290
Luokka: 84.2 HAK
Luettu: 07/2015

Takakannesta napattua:

Niina Hakalahden uimataito on tragikoominen ja sympaattinen kertomus elämänhallinsta, curling-vanhemmuudesta ja valintojen vaikeudesta, miksi meidän on niin vaikea elää niin kuin haluamme – tai edes selvittää mitä mahdollisesti saattaisimme haluta. 



Tarinan hahmoista:
Ahmet on uimataidoton pizzerianomistaja ja insinööri, joka haluaa voittaa pelkonsa ja oppia vihdoin uimaan. Ahmet on myös valmis tekemään töitä uimataitonsa eteen.
Kristiina on huonolla itsetunnolla varustettu nainen, ja ylihuolehtiva äiti. Hän harrastaa uimista ja on siinä varsin etevä.
Erkki on Kristiinan aviomies, kohtuullisen huono isä ja työntekijä. Erkki ei ole asiakkaiden, Kristiinan ystävien eikä oikein työkavereidenkaan suosiossa.
Marja on Kristiinan boheemi ystävä, jonka elämä on leppoisaa ja rentoa – ainakin näennäisesti. Lopulta kaikki henkilöt kietoutuvat jotenkin hyvin löyhälti yhteen.

Ajatuksia: Tästä on vaikea sanoa oikein mitään. Tarina keskiössä on Kristiina, mutta mitään perinteistä juonenkaarta teoksesta en löydy. Asioita tapahtuu ja elämä kulkee eteenpäin. Tarinan henkilöt poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon ja hahmojen tietyt piirteet ärsyttävät ainakin tätä lukijaa suuresti. Suurimmat sympatiat keräsi Ahmet, joka taisi olla mielestäni tarinan ainoa ”täyspäinen” henkilö. En ehkä olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt tämän väliin, mutta toisaalta kait tässä jotain vetoa oli, koska kuitenkin luin kirjan kiltisti loppuun (en ole vielä tosin ymmärtänyt, että mitä).