lauantai 31. tammikuuta 2015

MUSTA KUIN EEBENPUU, osa 3 – Salla Simukka

Tammikuun loppuun mietteitä trilogian viimeisestä osasta. 



Nimi: Musta kuin Eebenpuu
Tekijä Simukka Salla
Julkaistu  2014 
Sivuja 192
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Luettu: 1/2015
Lainattu kirjastosta

”Katselen sinua monesti silloinkin, kun en varsinaisesti näe sinua. Minulla on aivan oma tila juuri sitä varten. Minulla on sinusta valokuvia. Olen ottanut niitä salaa. Olet kuvissa niin suloinen ja mietteliäs, kun olet luullut, ettei kukaan näe sinua. Valokuvat olen ripustanut salaisen huoneeni seinille. Silitän sormellani otsaasi. Kosketan alahuulesi täyteläistä kaarta ja mietin, miten suutelisin sinua."


On joulukuu. Lumikilla on poikaystävä Sampsa, kaikin puolin suloinen kaveri, jonka kanssa Lumikilla on hyvä olla. Nuoret valmistautuvat koulun joulunäytelmään,  moderniin mukaelmaan Lumikki-sadusta, pääosassa tietysti aito Lumikki.

Muistot menneisyydestä eivät kuitenkaan jätä Lumikkia rauhaan. Mieleen tulee välähdyksiä lapsuudesta, muistoja joita hän ei tiennyt olevankaan. Mitä vanhemmat salaavat ja miksi?

Myös Liekki, kauniin kipeä ensirakkaus, on palannut kuvioihin ja haluaa takaisin Lumikin elämään. Sydän on jo varattu Sampsalle, tai näin Lumikki haluaa ajatella.  

Kaiken tämän keskellä Lumikin kännykkään tipahtelee outoja ja pelottavia tekstiviestejä salatusta numerosta. Joku tietää hänestä enemmän, kuin hän itse. Joku haluaa auttaa Lumikkia selvittämään menneisyyden arvoitukset.  Viestien sävy muuttuu. Joku haluaa kostaa hänen puolestaan.  Salaperäinen viestittelijä uhkaa muuttaa näytelmän ensi-illan verilöylyksi, ellei Lumikki toimi hänen tahtonsa mukaan. 

Ajatuksia: Kipeitä muistoja, kiperiä tilanteita, vauhtia ja vaaroja löytyy tästäkin osasta.  Trilogian viimeinen osa kasaa palapelin lähes valmiiksi, ja moniin kysymyksiin saadaan vastaus. Edelleen minua tässä tarinassa hieman häiritsevät tietyt käytännön asiat, (johtunee siitä, etten ole kirjan kohderyhmää = keski-ikäiset aivot ajattelet eri tavalla), mutta kokonaisuutena kirjasarja on taitavasti kirjoitettu ja lukukokemus on hyvä.

torstai 29. tammikuuta 2015

KAHDEKSAN - Katherine Neville

KIRJAHAASTE 34:  Kirja jonka nimessä on numero

KIRJAHAASTE 35: Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla.


                          Nimi: Kahdeksan
                          Tekijä: Neville Katherine
                          Julkaistu: 1989
                          Sivuja: 667
                          Luettu: 01/2015
                          Lainattu kirjastosta
                                           
Tämä kirja valikoitui ihan tuon kirjahaasteen takia. Alun perin valitsin sen koska kirjailijan nimikirjaimet olivat samat kuin minulla.  Tästä huolimatta valitisin kirjan haasteeseen 34, kirja, jonka nimessä on numero.

Tajusin vasta kotona miten paksu tämä kirja on, ja kun teksti on vielä hyvin pientä, hiipii mieleeni pieni (tai keskisuuri epäilys), saanko tämän luettua. Onneksi huoli osoittautui turhaksi.


Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa tarinassa eletään vuotta 1972 New Yorkissa, ja pääosassa on nuori tietokoneasiantuntija Katherine Velis ystävineen. Toisessa tarinassa 1790-luvun Raskassa seikkailevat Montglanen nunnaluostarin nuoret noviisit ja serkukset Mireille ja Valentine.

Molempia tarinoita yhdistää salaperäinen Montglanen shakkipeli, johon liittyy paljon salaisuuksia ja suunnaton määrä väkivaltaisia tapahtumia. Osa ihmisistä joutuu salaperäiseen peliin tahtomattaan, toiset taas hakeutuvat peliin harkiten.

Ajatuksia     Tämä tarina oli vähän kuin maatuska kirjallisessa muodossa. Selkokielelellä sanottuna, tarinoiden sisälle oli ujutettu lisää tarinoita. Mukana seikkailussa on paljon tunnettuja historiallisia henkilöitä, mikä oli ihan ok. Juonenkäänteitä tässä kirjassa todella riittää, ja lopulta kaikki liittyy jotenkin kaikkeen. Kokonaisuudessaan kirjassa on punottu todellinen jännitysnäytelmä, ja täytyy ihailla tapaa, jolla kirjailija on saanut pidettyä kaikki langanpäät kasassa, ja vieläpä linkittymään toisiinsa. Lukiessani mietin, että miten tähän tarinaan on mahdollista vielä kirjoittaa loppuhuipennus – niin monista säikeistä tämä on kasattu. Ja pakko on myöntää, että tarinan loppu/ratkaisu ei mielestäni yltänyt kirjan muuhun kokonaisuuteen.

Pientä kritiikkiäkin tarjoan.  Mielestäni tarinaa olisi voinut lyhentää aika reippaalla kädellä eikä se olisi haitannut mitään, päinvastoin. Kirjassa puhutaan paljon shakista, matemaattisista kiemuroista ja koodeista, ja veikkaisin, ettei nuo melko laajat osuudet miellytä kaikkia lukijoita.  Pienoisesti minua häiritsi myös, että tuo Montglanen salaperäisen shakkipelin piti olla ”äärettömän salainen”, mutta tuntui, että kaikki tiesivät siitä jotakin. Kautta historian eri tahot olivat etsineet ja halunneet sen hinnalla millä hyvänsä, mutta ilmeisesti hekään eivät tienneet minkä takia?  Tai tällainen mielikuva minulle jäi.

Pidin tästä silti ja olen iloinen, että se sattui käteeni, koska lukukokemus oli mukava ja mielenkiintoinen. Jossain verrattiin tätä teosta Da Vinci koodiin, no sille tasolle tämä ei minun lukukokemuksena yltänyt, mutta kelpo kirja. Kirjaan on tullut myös jatko-osa Tuli , mutta en tiedä jaksanko lukea toista samaan peliin liittyvää kirjaa.

Suosittelen tätä lukijalle, joka pitää jännityksestä, monimutkaisista käänteistä, historiallisista kirjoista, arvoituksista ja koodeista.

tiistai 27. tammikuuta 2015

VALKEA KUIN LUMI, osa 2 – Salla Simukka

Jatketaan trilogian toisella osalla. 


Nimi: Valkea kuin lumi
Tekijä Simukka Salla
Julkaisuv. Tammi 2013
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 237
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta.

Trilogian toisessa osassa on Lumikki on jo täysi-ikäinen. Lumikki on matkannut lomailemaan helteiseen Prahaan. Hän haluaa irtioton kaikesta; edellistalven kauhuista, vanhempien huolenpidosta ja opiskelijaelämästä.

Kauan tyttö ei ehdi maisemista ja normilomasta nauttia, kun kummalliset tapahtumat alkavat vyöryä. Ensin ilmestyy mystinen tyttö joka ilmoittaa olevansa Lumikin isosisko, ja sen jälkeen vielä mystisempi, oletetun isosisko Zelentan, ”perhe”. Mistään tavallisesta perheestä ei luonnollisesti ole kyse vaan salaperäisestä uskonlahkosta, jossa on jotain todella pahasti pielessä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraa kerta toisensa jälkeen, ja tässä kirjassa juostaankin pakoon monta kertaa.

Kaiken tämän jännityksen ja pelottavien tilanteiden lisäksi Lumikki ikävöi ja ajattelee Liekkiä. Lisäksi häntä kaihertaa oman perheen salaisuudet, tai lähinnä niistä puhumattomuus. Pikku hiljaa Lumikille tulee hajanaisia muistikuvia asioista joista ei puhuta, eikä hän enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

”Lumikki oli monesti miettinyt sitä, että heidän perheensä esitti oikeastaan perheen rooleja. Äiti näytteli äitiä, isä isää ja Lumikki heidän tytärtään. He toimivat kaikki niin kuin olisivat liikkuneet kulisseissa, kuin heitä olisi kuvattu jatkuvasti. Hän oli pitkään luullut, että sellaista olisi kaikissa perheissä, mutta jossain vaiheessa, alle kymmenvuotiaana, hän oli alkanut tarkkailla muita perheitä ja näiden toimintaa, kun näki isiä ja äitejä lapsineen vaikkapa kaupassa tai puistossa tai sukujuhlissa. He käyttäytyivät toisin. He riitelivät, nauroivat, olivat läsnä ja olemassa. Lumikin perheessä ei sanottu niitä asioita, jotka tulivat mieleen, vaan niitä, joita he olettivat, että heidän rooleissaan kuului sanoa.”

Ajatuksia: En oikein tiedä olenko sitä mieltä, ettei tämä ihan yltänyt ykkösosan tasolle, vai onko tämä vain erilainen? Ehkä olisi ollut parempi, pitää näiden välissä vähän pidempi tauko, koska nyt ensimmäinen osa on liian tuoreessa muistissa.

Kakkososa valottaa Liekin ja Lumikin suhdetta, kipeää mutta kaunista ensirakkautta. Samalla se tuo mukanaan lisää arvoituksia ja kysymyksiä. Oletan, että vastauksia kysymyksiin tulee lisää kolmannessa osassa, joka luonnollisesti on lukulistallani.

Lumikin Prahan seikkailu on sitten asia erikseen. Ihan viihdyttävää, ja kirja sai aikaan mahdottoman matkakuumeen, eli paikkakuvaukset olivat toimivia.
Itseäni hieman häiritsi tämä seikkailu kaikkine käänteineen, jotenkin liikaa ja liian pienellä aikavälillä. Toisaalta, onhan se totta, että on ihmisiä joille vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan (tiedättekö ihmistyypin??). Ja tietysti kyse on fiktiosta, jonka tarkoitus on viihdyttää, joten miksipä ei.

Joka tapauksessa olen ihastunut tuohon Lumikin persoonallisuuteen, ja sen myötä tietysti Simukan tapaan kirjoittaa.  Sen enempää paljastamatta tarinaa, kunnioitan Simukan tapaa tuoda Lumikin kautta esille se, että ihminen rakastuu ihmiseen, ei siihen mitä pinnalla näkyy. Tämä sarja on nykypäivää jos mikä.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

PUNAINEN KUIN VERI, osa 1 - Salla Simukka / HAASTE 27: Kirjatrilogia


PUNAINEN KUIN VERI, osa 1 – Salla Simukka

Tekijä Simukka Salla
Julkaisu Tammi 2013 
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 265
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta


”- Okei, missä sä olet nyt?
 - Mä lukitsin itseni vessaan. Niin Lumikki oli äänistä päätellytkin. Elisa ei näköjään osannut olla hiljaa liikkumisen taitoa. Hänen ei ollut tarvinnut opetella. Jos asuntoon olisi tunkeutunut ammattitappaja, tämä olisi tiennyt äänten perusteella hetkessä, mistä etsiä tyttöä. Lukittu vessa oli sitä paitsi ehkä huonoin mahdollinen pakopaikka. Siellä olisi tappajalle tarjolla kuin umpiopakattu mikroateria. Ei tarvinnut kuin avata kansi reilusti voimaa käyttäen ja ahmaista sisältö. Edes lämmitystä ei vaadittu." 
(ote sivulta 98)

Lumikki on 17-vuotias lukiolainen joka on muuttanut puolitoista vuotta sitten Riihimäeltä Tampereelle opiskelemaan. Kotikaupunkiin jäi vain paljon kipeitä ja kirveltäviä koulumuistoja sekä värittömät, hajuttomat, mauttomat ja puhumattomat vanhemmat. 


”Mustaa, mustaa, mustaa. Maalipinta oli ollut jo tasainen, mutta Lumikki oli halunnut siihen vielä lisää mustaa, pinnanmuodostuksia, rosoa, niin että taulu ei olisi vain kaksiulotteinen kuva. Kun hän oli saanut tarpeeksi kerroksia, hän oli asettanut taulun kuvisluokan lattialle sanomalehtipaperin päälle, kiivennyt tuolille seisomaan ja alkanut tipautella ylhäältä punaista maalia pisaroina taululle. Maalitipat olivat läiskähdelleet mustaa vasten kuin punaiset sadepisarat, kuin veripisarat. Lumikki oli saanut taulun tänään jo melkein valmiiksi. Nyt hän tiesi taulun nimenkin. Siitä tulisi Tyttöjen välisestä ystävyydestä.” (ote sivuilta 143-143)

Lumikki haluaa olla huomaamaton, ja pitää huolta vain omista asioistaan. Aina asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Erinäisten sattumien seurauksena Lumikki näkee ja kuulee asioita, joita hänen ei olisi pitänyt. Kun samassa koulussa opiskeleva Elisa soittaa itkuisena ja pyytää epätoivoisesti apua, hän auttaa, vaikkei haluaisi. Pian Lumikki on itse hengenvaarassa. Kilpajuoksu alkaa. 

Ajatuksia: Tapojeni mukaisesti "kaappasin" 15-vuotiaan poikani äidinkielentunnin lukukirjan hetkeksi lainaan.  Äitinä olen äärettömän kiitollinen poikani äidinkielen opettajalle tästäkin lukuvinkistä. 

Salla Simukka on minulle aivan uusi tuttavuus eikä minulla ollut ennakko odotuksia kirjan suhteen. Olen iloisesti yllättynyt!  Pidän kovasti Simukan tavasta kirjoittaa. Vaikka kirja on toki synkkä sävyltään, ihastuin suuresti Simukan tapaan kuvailla asioita.  Lumikki itsessään on myös varsin mielenkiintoinen ja monikerroksinen hahmo. Simukka raottaa pikku hiljaa Lumikin kipeää menneisyyttä, ja saa lukijan suorastaan janoamaan lisää tietoa. Mielenkiinto heräsi. Tämä trilogia on luettava kokonaan, joten kirjasto kutsuu.           

lauantai 24. tammikuuta 2015

KOTIOPETTAJATTAREN ROMAANI - Charlotte Bronte


HAASTE 19:  Yli 100 vuotta vanha kirja

HAASTE 44: Klassinen rakkausromaani

Nimi: Kotiopettajattaren romaani
Tekijä Bronte Charlotte
Julkaistu Karisto 2000, alkuperäisteos julkaistu v. 1847!
Sivuja 541
Luettu: 1/2015
Lainattu kirjastosta.

Kirjahaasteen myötä pääsin tarttumaan tähän ihastuttavaan klassikkoon. 

Kotiopettajattaren romaani on rakkaustarina. Samalla se on orpotyttö Jane Eyren kasvu- ja selviytymistarina lapsesta naiseksi. 

Tämän enempää en tarinasta kerro.  

Minun kirjaani oli joku tehnyt merkinnän sivulle 133. Vaikka olen tiukasti sitä mieltä, ettei lainakirjoihin saa tehdä merkintöjä, ymmärrän minkä takia tämä  kohta on merkitty.


             ”Naisten oletetaan yleensä olevan hyvin rauhallisia, mutta naiset tuntevat aivan samoin kuin miehet, he tarvitsevat harjoitusmahdollisuuksia kyvyilleen ja liikkuma-alaan ponnisteluilleen aivan yhtä paljon kuin heidän veljensä; he kärsivät liian ankarista rajoituksista, liian ehdottomasta pysähtyneisyydestä aivan yhtälailla kuin miehen niistä kärsivät ja etuoikeutetummassa asemassa olevat ovat ahdasmielisiä sanoessaan, että naisten olisi rajoituttava leipomaan piirakoita, valmistamaan vanukkaita, kutomaan sukkia, soittamaan pianoa ja kirjailemaan laukkuja. on ajattelematonta tuomita heitä tai nauraa heille, jos he yrittävät tehdä enemmän tai oppia enemmän kuin tavanomaisesta katsotaan heidän sukupuolelleen tarpeelliseksi. 
(ote sivulta 133)

Ajatuksia: Olen lukenut Kotiopettajattaren romaanin joskus nuorena tyttönä, ja tietysti nähnyt myös elokuvan, mutta se ei haitannut tätä lukukokemusta yhtään. Bronte on mielestäni äärettömän taitava kertoja, joka pitää lukijan hyvin otteessaan. 

Minun on edelleen vaikea käsittää, että tämä kirja on julkaistu jo v. 1847. Charlotte Bronten ajatukset esimeriksi naisen asemasta, ovat tuolloin olleet varmaan ennen kuulumattomia. Hän on ollut ajatuksissaan todella paljon aikaansa edellä, ja uskaltanut tuoda ne myös esille. Rohkea nainen!

Ymmärrän hyvin minkä takia tämä kirja on klassikko. Kaikkien romantiikan ystävien kannattaa lukea tämä kirja. Eli, jos pidät historiallisesta romantiikasta, tai romantiikasta ylipäätänsä ja tämä helmi on jäänyt väliin, niin nyt kipin kapin kirjastoon!

torstai 22. tammikuuta 2015

SÄBÄTALVI - Kalle Veirto

HAASTE 33: Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi- tai     kuntaasi

 
Nimi: Säbätalvi
Tekijä: Veirto Kalle
Julkaistu:  Karisto 2014
Luokka: Nuoret / urheilu 84.2 VEI
Sivuja 253
Luettu: 01/2015
Kirjastosta lainattua

Einari Tallimäellä ei mene oikein putkeen. Mopo, tai oikeammin skootteri,  oli karannut käsistä ihan kirjaimellisesti ja sen jälkiseuraukset kestäisivät vielä pitkään. Niin onnettomuusillan tapahtumat, kun Einarin tulevaisuuskin on hämärän peitossa. 

Kaiken harmauden keskelle Einari saa sähköpostiinsa yllättävän sopimustarjouksen. Hänelle tarjoutuu mahdollisuus aloittaa ammattilaispelaajana Heinolan uudessa salibandyjoukkueessa Ruotsalaisessa Yläpesässä eli Svenssoneissa. Palkka ei kakkosdivarin pelaajalla ollut tietysti kummoinen, mutta kun sopimukseen sisältyi asunto sekä lounasetu, niin eipä Einarilla paljon hävittävääkään ollut.

Einari sopeutuu Heinolaan ja Yläpesään yllättävän hyvin. Pelit sujuvat, ja hän saa kantaa sankarin viittaa yllään. Ystävyyssuhteet joukkuekavereihin lujittuvat ja rakkauttakin on ilmassa. Ei elämä ihan noin helposti voi tietenkään sujua. Menneisyyden tapahtumat on kohdattava ja asiat selvitettävä. Helppoa ei ole Yläpesälläkään ja välillä koko joukkueen tulevaisuus on vaakalaudalla. 

Ajatuksia: Tässä vaiheessa lienee myönnettävä, että vaikka kotona asuu lähes yhdeksän vuotta salibandya pelannut teini, sekä lajia valmentava puoliso, niin minun tietämykseni lajista liittyy lähinnä kanttiinin pitoon. Tämän lajityypin kirjat ovat muutenkin itselleni aivan vieraita, en muista olenko lukenut  urheilukirjoja koskaan aiemmin?!

Tästä huolimatta pidin tarinasta. Teksti oli helppolukuista, ja mielestäni kyse on kasvutarinasta. Ja onhan tuo Einari vaan aika sympaattinen kaveri.  Takakannessa sanotaan, että kyseessä on tarina nuoruudesta, ystävyydestä, urheilusta ja rakkaudesta. Ja näin se todella on. Minun mielestä tässä on myös ihanaa lojaalisuutta, erilaisuuden hyväksymistä, erilaisten tilanteiden hyväksymistä, toisen tukemista, virheistä oppimista ja niin edelleen. 

Olisin kaivannut henkilökuvauksiin jotain enemmän. Jos ajatellaan esimerkiksi Miniä; häntä kuvaillaan ihan kirjan alussa sanoilla ”ponnaripäinen, vaalea nainen” ja siinä kaikki!? Tai Juhana Kailas, varmasti värikäs persoona, mutta hahmo tai sen värikkyys jäi varsin pitkälle oman mielikuvituksen varaan. Ehkäpä tässä on kyse vaan siitä, että olen nainen enkä ajattele yhtä suoraviivaisesti kuin miehet. (Ja ehkäpä tämäkin yleistys olisi pitänyt jättää tekemättä, anteeksi). 

Mielenkiinnolla odotan, jos/kun tuo teini lukee tämän, mikä on hänen kantansa. Epäilen, että sanomista saattaa tulla tuosta nuorison käyttämästä kielestä, tai sen käyttämättä jättämisestä. Pojalta voi tietysti tulla infoa myös siitä, onko pelien kuvaus realistista, siihen en ota kantaa. 

No niin, ”vakavaa” kritiikkiä… Kun kyse nyt kuitenkin on omasta kotikaupungistani, niin hieman hampaita kiristelen tuolle joukkueen nimelle ”Ruotsalainen Yläpesä eli Svenssonit”…. hmmm. No ymmärrän, kirjailihan on tuosta naapurikaupungista, joten kaikella rakkaudella,  - voi, voi tuota lahtelaista huumoria.

Yhteenvetona: Lämminhenkinen kasvutarina, suosittelen!

tiistai 20. tammikuuta 2015

ELOONJÄÄNYT - Tess Gerritsen


ELOONJÄÄNYT


Nimi: Eloonjäänyt
Tekijä: Gerritsen Tess
Julkaistu: 2012
Sivuja 348
Luettu: 1/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Olen viime aikoina lukenut ihan tarkoituksellisesti runsaasti kirjoja, jotka eivät välttämättä kuulu ihan omalle ”mukavuusalueelle”, tai joita ei ehkä ilman haastetta olisi lähtenyt lukemaan. Väliin piti saada kuitenkin jotain tuttua. Vaikka ihan kaikki Gerritsenin kirjat eivät olekaan saaneet minua innostumaan, luotan tähän kirjailijaan ja hänen tyyliinsä. Eli odotukset olivat luottavaiset ja innostuneet. 

” Hän ei lopeta ikinä”. Pojan sanat tukahtuivat Janen paitaa vasten niin ettei hän ollut saada selvää. ”Seuraavalla kerralla hän löytää minut.”
”Eikä löydä”. Jan tarttui häntä olkapäistä ja työnsi hänet varovasti irti voidakseen katsoa hänen kasvojaan. Pitkät ripset loivat varjot pojan puuterinvalkoisille poskille. ” Ei hän sinua löydä”.
”Hän tulee takaisin.” Teddy työnsi kätensä kainaloihin, kääntyi sisäänpäin johonkin kaukaiseen turvapaikkaan, mistä kukaan ei häntä tavoittaisi. ” Hän tulee aina”. (ote sivuilta 40-41)


Kolme lasta, joiden perheet on julmasti murhattu. Kun näiden kolmen lapsen sijoitusperheetkin kokevat pari vuotta myöhemmin saman kohtalon, ei voida enää puhua sattumasta.  Etsivä Jane Rizzoli ja kuolinsyytutkija Maura Isles lähtevät selvittämään mysteeriä. Yhdistääkö näitä lapsia jokin? Miksi vain lapset ovat selvinneet? 

Kovia kokeneet lapset sijoitetaan Evensongin sisäoppilaitokseen. Koulu sijaitsee ”keskellä ei mitään” ja se on erikoistunut traumoja kokeneisiin oppilaisiin. Koulussa opiskelee myös Julian ”Rotta” Perkins jota Maura lähtee tapaamaan. (Maura ja Julian seikkailivat kirjassa Jääkylmä, jota en ole vielä lukenut). Mauralla on omat ennakkoluulonsa koulun suhteen, ja hän haluaa tietää koulun toiminnasta hieman enemmän. Vapaalla ollut kuolinsyytutkija joutuu yllättäen tekemisiin useiden ruumiiden kanssa ja vaikuttaa siltä ettei lapsien turvallisuudesta ole mitään takuuta.

Ajatuksia: Kuten yllä mainitsin pidän useimmista Gerritsenin kirjoista, ja myös tämä kuuluu niihin. Muutaman ei niin omalta tuntuneen dekkarin jälkeen tämä oli kuin kotiinpaluu. Oli mukavaa lukea tekstiä joka todella toimi. Näin kirjan tapahtumat mielessäni kuin elokuvan, enkä malttanut lopettaa lukemista, ja se on minulle hyvän ja toimivan kirjan merkki. Eloonjäänyt on varsin vauhdikkaasti etenevä ja tapahtumarikas jännäri, joka onnistuu myös tarjoamaan yllättävän loppuratkaisun. 

Alun perhesurmista kertovat kohdat voivat olla herkimmille lukijoille liian rankkoja. Mutta jos niistä selviää, suosittelen tätä vilpittömästi kaikille jännityskirjoista pitäville.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

MUSTA KUIN YÖ - Ann Cleeves


MUSTA KUIN YÖ

Tekijä Cleeves Ann
Julkaistu Suomessa: Karisto 2007
Luettu: 1/2015
Sivuja: 466
Kirjastosta lainattu

Hyytyvän kylmä tammikuinen aamu alkaa järkyttävällä tavalla, kun  Shetlandinsaarelta löytyy kuristettu teinityttö. Saarelaiset luulevat tunteva  toisensa hyvin, joten pian epäilyt kääntyvät erakkomaiseen, ja hiukan yksinkertaiseen vanhukseen Magnukseen. Olihan Magnus Tait vahvimmin epäiltynä vuosia aiemmin mystisesti kadonneen tytönkin tapauksessa.

Murhaa tutkivan komisarion Jimmy Perezin mielestä ratkaisu ei ole näin yksinkertainen. Kun selviää, että murhattu tyttö oli tekemässä elokuvaa Shetlandinsaaren asukkaista, ja  osa materiaalista oli vähintäänkin kyseenalaista, murhan mahdollinen motiivi saa ihan uuden käänteen. 

Ajatuksia: Jostain syystä tämän lukeminen alussa vaan tökki pahasti. En päässyt oikeaan tunnelmaan kun vasta ihan lopussa. Loppuratkaisu oli kieltämättä yllättävä, joten siitä paljon plussaa.  Kuitenkin komisario Jimmy Perez jäi ihan tuntemattomaksi, kuten valta osa kirjan muistakin henkilöistä. Jotenkin en saanut henkilöistä otetta, ja olisin kaivannut lisää syvyyttä. Suurella todennäköisyydellä vika on lukijassa, koska minulla oli huono päivä käteni kanssa, mutta minua tämä kirja ei saanut innostumaan. 

Juu, jännitystä oli, ja kirja ihan ”ok”, ei huono, mutta ei sen suurempia ylisanoja. Olen tylsä. Minun täytyy varmaan lukea vielä toinen Cleevesin kirjoittama kirja ja katsoa minkälaisia ajatuksia se herättää. Uskallan kuitenkin suositella tätä jännityksen ystäville, joilla on parempi maku kun minulla tänään. 

perjantai 16. tammikuuta 2015

PUNAINEN MERKKI - Susanne Staun

HAASTE 29: Kirja, jonka nimessä on väri




Nimi: Punainen merkki
Tekijä: Staun Susanne
Kääntäjä: Koski Kari
Julkaistu: 2010, Suomessa WSOY 2014
Sivuja 308
Luettu: 1/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu


”Tervetuloa Maria Krausen painajaiseen”


 Tämän kirjan valitsin haastetta varten ihan nimen perusteella. Kirjailijan nimi ei sanonut minulle mitään, eikä ihme, sillä tämän on hänen ensimmäinen Suomessa julkaistu kirjansa. Kyseessä on kuitenkin Tanskan arvostetuin jännityskirjailija. Odottelin lähinnä jotain Kay Scarpetta –tyyppistä jännäriä. Ihan ei mennyt kohdilleen....

Tarina: Hyvin erikoinen oikeuslääkäri Maria Krause muuttaa ystävänsä perässä Odenseen ja aloittaa työt oikeuslääketieteen laitoksella. Välit uusiin työkavereihin ovat vähintäänkin ongelmalliset/omituiset. Tarina käynnistyy hitaasti keskittyen Marian hyvin erikoiseen persoonallisuuteen. Sarjamurhaaja käynnistää kauhutyönsä. Murhattujen tyttöjen iholta löytyy punaisia merkkejä, joiden syytä Maria alkaa intensiivisesti selvittämään. Hän päättää pysäyttää murhaajan hinnalla millä hyvänsä.

Ajatuksia: Täytyy sanoa, että tämä kirja pääsi yllättämään. En ole varmasti koskaan lukenut kirjaa missä päähenkilö on näin traumatisoitunut/häiriintynyt. Minään sympaattisena hahmona Mariaa ei todellakaan voi pitää, mutta ainutlaatuinen hän varmasti on. Tämä kirja aiheutti minulle hämmennystä, jopa ahdistusta. Toisaalta tämä oli jotain niin erilaista, että kirja oli pakko lukea loppuun. Täytyy nostaa hattua äärettömän vahvasta ja rohkeasta kirjoitustyylistä Susanne Staunille. Tässä ei ole mitään pikkusievää tai kaunisteltua. Ihan heti en toista näin raskasta kirjaa halua lukea, mutta kokemuksena tämä oli siis hämmentävän mielenkiintoinen. Kirjan lopussa tapahtumat tiivistyvät. Tosin lopun tapahtumat herättivät myös ihmetystä. Ensin tiettyä osaa tarinasta kohotetaan ja luodaan jännitystä, sitten se kuitenkin katkaistiin ”kuin kanan lento”. Tai ehkä minä en vain ymmärrä, mikä hyvin paljon mahdollista.

Herkille, kevyestä jännityksestä pitäville en voi tätä suositella, kirja pitää sisällään sen verran rankkoja teemoja. Jos kestät rankempaa tekstiä ja kaikkea muuta kuin kliseistä päänhenkilöä, niin suosittelen lukemaan tämän. Ajatuksia herättävä ja  hyvin erilainen teos.

torstai 15. tammikuuta 2015

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi - Jonas Jonasson / HAASTE 2: Kirja, josta on tehty elokuva

SATAVUOTIAS JOKA KARKASI IKKUNASTA JA KATOSI


Tekijä: Jonasson Jonas
Julkaistu  2009
Sivuja 384
Luettu: 1/2015
Kirjastosta lainattu


”Allas Karlsson seisoi kahden vaiheilla vanhainkodin seinustan orvokkipenkissä. Hänellä oli ruskea pikkutakki ja ruskeat housut ja jalassa ruskeat sisätohvelit. Hän ei ollut mikään muotileijona, mutta harvapa siinä iässä on.” 

Allan Karlsson pakenee vanhainkodin ikkunasta juuri ennen omia 100-vuotis syntymäpäiväjuhliaan.
Pakomatka suuntautuu aluksi Malmköpingin matkakeskukseen, josta mukaan tarttuu puolivahingossa iso, mutta varsin mukavasti pyörillä kulkeva matkalaukku. Allanilla ei tietysti ole mitään käsitystä matkalaukun sisällöstä, eikä siitä, että tuo varsin harmittoman oloinen matkalaukku sattuu kuulumaan rikollisliigalle.

Erinäisten mutkien kautta Allan on tilanteessa missä hän on saanut varsin persoonallisia uusia ystäviä, mutta samalla häntä jahtaa niin rikollisliiga, kuin poliisikin. Selvähän se, ettei näin hurjassa seurassa ihan kaikki selviä hengissä.

Allanin karkureissun lisäksi tarinassa seurataan hänen menneisyyttään 1900-luvun alusta eteenpäin. Ja aikamoinen menneisyys tällä papparaisella onkin. Vaikka Allan ei välitä lainkaan politiikasta, ehtii hän matkansa varrella tutustua kaikkiin aikansa suurmiehiin. No minkäs teet kun tämän varsin rauhallisen ja eleettömän herran suurimmat kiinnostuksen kohteet ovat viina ja räjähteet, niin ainahan sitä voi vähän sattua ja tapahtua.

Ajatuksia: Jonasson kirjoittaa ihan mukavaa tekstiä, joka kieltämättä muistuttaa hieman Paasilinnan tyyliä. Kirja käy hyvin leppoisaksi lukemiseksi ja ajaa asiansa hyvin, mutta jostain syystä pidin elokuvaversiosta enemmän. Etenkin kirja loppua on mielestäni suotta venytetty. 

Suosittelen tätä huumorikirjojen ystäville. Uskon, että kirjan huumori uppoaa etenkin mieslukijoille varsin hyvin, mutta kyllä tämä naisetkin saa hymyilemään :)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Rakkautta, vahingossa - Veera Vaahtera / HAASTE 1: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin

Törmäsin Facebookissa kirjavuoden 2015 HelMet lukuhaasteeseen, ja vaikka itse en ole pääkaupunkiseudulta, vaikutti haaste niin kivalta, että ajattelin lähteä mukaan.

HAASTE 1: Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin



RAKKAUTTA, VAHINGOSSA

Nimi: Rakkautta, vahingossa
Tekijä Vaahtera Veera
Julkaistu 2013
Sivuja 239
Luettu: 1/2015
Lainattu kirjastosta

  ”Nimi: Pihla
Sijainti: Piilopaikka pohjoisessa
Aikaa: 9 kk
Tehtävä: selviydy!
Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan”



Äitini tuli kaffelle kirja mukanaan, sanoi, että oli ihan ok, oletko lukenut? Ei kait sitä sen kummempia suosituksia tarvitse.

Kolmekymppinen
Pihla on raskaana. Kaikin puolin kelpo isäkandidaatiksi sopiva avokki ei osoittaudukaan ihan sellaiseksi. Tuleva isukki pakkaa tavaransa ja lähtee Intiaan meditoimaan ja miettimään tulevaisuuttaan. Pihja jättää myös Helsingin pölyt jaloistaan ja suuntaan matkansa pohjoiseen mummolta perimäänsä mökkiin.

Kuten arvata saattaa, ei muutto pohjoisen pakkasiin ja vuoden tyhjillään olleeseen taloon suju helsinkiläistytöltä ihan helposti. Alkukommellusten jälkeen Pihlan tarina ja raskaus etenee omalla painollaan.  Pihla saa uusia ystäviä ja oppii, ettei ihan kaikesta tarvitse selvitä yksin. Raskaushormonit hyrräävät, ja miehiäkin pyörii nurkissa enemmän kuin tarpeeksi. Ihastumista on ilmassa, kohde vaan ei ole ihan itsestään selvää.

Ajatuksia: Kirjan alku oli virkistävä ja kielikuvat hauskoja. Jotenkin tarina, tai sen mielenkiinto vaan tuntui pysähtyvän jossain vaiheessa, eikä alun tunnelma kantanut mielestäni loppuun asti. Kuitenkin tämä on ihan mukavan rentouttavaa hyvänmielen lukemista, ja kokonaisuus ”ihan ok”. Jostain syystä ajattelin, että tämä toimisi kepeänä elokuvanakin.

Suosittelen tätä kevyestä kotimaisesta viihteestä pitävälle lukijalle.