Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja – Tuomas Kyrö

Nimi: Iloisia aikoja mielensäpahoittaja
Tekijä Tuomas Kyrö
Julkaistu 2014
Sivuja: 248
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tällä kertaa mielensäpahoittaja valmistautuu huolella tulevaan, luonnollisesti huomattavasti huonompaan tulevaisuuteen, laatimalla testamentin, tekemällä arkkunsa itse ja hoitamalla muutoinkin hautajaisjärjestelyjä. Ei tällaisia asioita jätetä muiden hoidettavaksi, itse ne on hoidettava, että saa sitten mieleisensä. 

Poika ja miniä ovat huolissaan, olisiko Mielensäpahoittajan vallannut masennus tai sairaus. Mutta monenlaista seikkailua on luvassa ennen kuin arkku on valmis ja testamentti laadittu.

Ajatuksia: Olen Tuomas Kyrölle äärettömän kiitollinen tästä ihanasta hahmosta. Väkisinkin tulee mieleen Havukka-ahon ajattelija, mutta sehän on vain positiivista. Mielensäpahoittaja on äärettömän viisas ja lämminhenkinen hahmo, vaikka yrittääkin sitä peitellä. Minä pidän hänestä suunnattoman paljon, kirja kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini. Suosittelen ihan kaikille. Kirjaa kannattaa lukea niin, että näkee myös sarkastisen huumorin läpi, koska tässä on oikeasti tärkeää ja todellista asiaa. Asioita mitä jokaisen meistä kannattaa vähän miettiä. Suhdetta ikäihmisiin, maailmaan ja siihen mikä on todella tärkeää ja mikä ei. Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen tavannut montakin "mielensäpahoittajaa" ja arvostan heitä. Hieno kirja, kiitos!

Järjestäjä – Antti Holma

Nimi: Järjestäjä
Tekijä Antti Holma
Julkaistu 2014
Sivuja: 380
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Lillukka oli sellainen nainen, että hän halasi. Halitaan, hän huusi. Hän halasi minua joka aamu niin, että hänen liian tiukka paitansa nostattamana hikiläiskä osui paljaaseen käsivarteeni märkänä ja lämpimänä, jätti iholleni kostean merkin. Hänen halauksensa ei ollut halaus, se oli kehollinen nuolaisu, jossa hän antoi koko pontevan maallisen massansa vartaloni kannateltavaksi. Hän romahti ylleni, ja minä sain pitää häntä pystyssä.”

Tarmo on töissä kirjastossa, ja vasten tahtoaan halausten kohteena ja ”yksi tytöistä”. Tarmo kuitenkin haluaa epätoivoisesti löytää miehen itsessään. Tarmo inhoaa työkavereitaan, paitsi Minnamaria joka on ihan melkein ok. Sitten Tarmo kohtaa kirjastossa miehen, joka on kertakaikkisen täydellinen, niin upea, että sillä kuitataan kertyneet myöhästymismaksukin. Tarmon on aika vaihtaa maisemaa ja ottaa selvää tuosta ihanuudesta. Näin hän päätyy Suomalaisen teatterin järjestäjäksi.

Ajatuksia: Olin tarkoituksella jättänyt lukematta kaikki tätä kirjaa koskevat arvostelut joten lähtökohtaisesti en tiennyt tästä mitään. Pidin kirjassa Holman sujuvasta tekstistä ja sarkastisesta huumorista. Kuitenkin tämä osoittautui todella synkäksi kirjaksi. Kirjan loppupuolella tuli sama tunne kuin joskus teininä, kun luin ranskan kokeisiin. Luin kyllä, mutta en ymmärtänyt mitään. Tuli ahdistunut ja hämmentynyt olo. Siinä missä alku vaikutti lupaavalta, loppu oli minulle liian erikoista ja ahdistavaa. Holma osaa kirjoittaa, sitä en kiellä, mutta tämä ei ollut minun kirjani.

Havukka-ahon ajattelija – Veikko Huovinen

Nimi: Havukka-ahon ajattelija
Tekijä: Veikko Huovinen
Julkaistu alkuperäinen 1952, lukemani WSOY 24. painos 1996
Sivuja: 212
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

” Mutta pallolla on jänkää ja murahautoja! Ja on jänkää… Saharassa sellainen urheilukenttä, että sopii perät tehä. Mie lienevät hakeneet tiktaattorit sieltä viime kahakassa? Löytää kai tuo soranottopaikan lähempääkin… Vaikka siellä voi olla kyllä hyvänlaatuiset hiekat mökin kivijalkaan….

Korpifilosofi Konsta Pylkkänen on erikoinen persoona ja selvästi oman tiensä kulkija. Miekkonen viihdyttää itseään ja muita kertomalla huimia tarinoita. Välillä Havukka-ahon ajattelija lisää vettä myllyyn nille jotka miettivät hänen menneisyyttään. Ompahan sitten taas kyllä mistä puhua.

Omalaatuinen mies pestautuu kahden maisterismiehen apuriksi ja pääsee samalla tutustumaan mitä nuo oppineet miehet tekevät. Pylkkäsellä on luonnollisesti omat kommenttinsa kaksikon toimista ja tieteen ihmeellisyyksistä.

Ajatuksia: Kotimaisen kirjallisuuden klassikko, enkä enää ihmettele miksi. Tässä tarinassa on luonto lähellä koko ajan ja sen merkitys koko tarinassa on suuri. Pylkkänen tutkailee maailman ihmeitä lapsenomaisella innolla, mikä on ihailtavaa. Ja voi mitä kaikkea tuo veikkonen ajatteleekaan mielessään.