Verenjanoa Dallasissa, osa 2 – Charlaine Harris

Nimi: Verenjanoa Dallasissa, osa 2
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 292
Luokka: 84.2
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse elämää ei voi sanoa tylsäksi. Tällä kertaa nainen löytää työkaverinsa murhattuna ja pian sen jälkeen hänen kimppuunsa hyökkää mainadi, olento jota Sookie ei tiennyt olevankaan kuin taruissa. Mainadi vahingoittaa Sookieta pahasti ja jättää samalla viestin vampyyri Ericille. Luonnollisesti Bill vampyyrikavereineen pelastaa Sookien täpärästi vähintään erikoisilla hoidoilla. Hoito ei tietenkään ole ilmaista, vaan vastapalveluksena Sookieta lainataan Dallasin vampyyreille. Ja mukaan tulee tietysti lisää epäluonnollisia olentoja.

Ajatuksia: Vauhti on huimaa ja edelleen tämä viihdyttää. Koska genree on niin epätodellinen kuin on, hyväksyn kaiken maailman outoudet tarinaan kuuluvina. Eihän tämä mitään kirjallisuuden huippua ole, mutta viihdyttävää, ja se on minulle tärkeintä juuri nyt. Silti hieman epäilyttää, jaksanko samaa menoa kovin pitkään, vai alkaako homma kaikessa yliampuvuudessaan tökkiä.

Veren voima, osa 1 – Charlaine Harris

Nimi: Veren voima, osa 1
Tekijä Charlaine Harris
Julkaistu 2010
Sivuja: 336
Luokka: 84.2
Luettu: 09/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Sookie Stachouse on pikkukaupungin ”kummajainen”. Tyttöä pidetään vähintään omituisena ellei suorastaan hulluna. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että tyttö osaa lukea toisten ajatuksia. Ominaisuus rajoittaa myös Sookien mahdollista rakkauselämää suuresti, jostain syystä miehet eivät arvosta naista joka tietää mitä he ajattelevat. 

Kaupungiin tulee kuitenkin paljon suurempia huolia kun sinne muuttaa vampyyreja. Kun Sookie vielä lyöttäytyy vampyyrin heilaksi, on soppa valmis. Samoihin aikoihin kaupunkia alkaa vaivata murha-aalto ja naisia löytyy tapettuina, vieläpä niin että osalla on puremajälkiä kaulassa. Katseet kääntyvät vampyyreihin ja lynkkaysryhmä on valmiina. 

Sookie erilaisuus ei jää myöskään vampyyreilta huomaamatta ja pian vaaroja vaanii kaikkialla.

Ajatuksia: Olen toki seurannut aikanaan Trueblood -sarjaa satunnaisesti, mutten ollut mikään erityinen sarjan fani. Kirja tuntuu vievän minut kuitenkin mukanaan aika tehokkaasti. En väitä tämän olevan mitään kirjallisuuden huippua, mutta minulle tämä toimi oikein viihdyttävä flunssalukemisena, ja aion jatkaa sarjan parissa joskus tulevaisuudessakin. Toki pakko myöntää, että tässä on myös äärettömän ärsyttäviä piirteitä, mutta eiköhän tällekin sarjalle löydy paikkansa ainakin loma/flunssalukemistosta.