tiistai 31. maaliskuuta 2015

Maaliskuun luetut

Seuraavaksi luvassa maaliskuun tilastopläjäys. 




Maaliskuun saldona 17 kirjaa. Sivuja kirjoista löytyi 5622, ja näin keskimäärin sivuja / kirja oli 331. Maaliskuun kirjat olin näemmä valinnut hyvin, koska  keskiarvoksi tuli peräti 3,01 (asteikolla 0-5). Kotimaisia kirjoja luin 11 ja ulkomaisia 6.  Maaliskuussa minua miellyttivät eniten Tuhat loistavaa aurinkoa - Khaled Hosseini ja huippuna aivan ihana Kerro minulle jotain hyvää - Jojo Moyes, jota pidän maaliskuun parhaana kirjana. Jonathan Tropperin - Kuinka lähestyä leskimiestä, oli myös oikein mukavaa luettavaa. Kaiken kaikkiaan maaliskuu oli hyvin monipuolinen kirjakuukausi. Tuli luettua vähän kaikenlaista; muistelmia, kauhua, jännitystä, romantiikkaa, fantasiaa ja tietokirjaa. Tällainen kattaus pitäisi kasata jatkossakin. Muutamia maaliskuun kirjoja on vielä blogaamatta, mutta tulossa on.

Koko vuoden 2015 osalta osalta tilanne on seuraava: 
  • Luettuja kirjoja 66, joista 35 kotimaista ja 31 ulkomaista, 1 sarjakuva.
  • sivuja 22194
  • kaikkien luettujen kirjojen keskiarvo 2,99
Luettujen kirjojen määrä tulee varmasti hiukan laskemaan kuukausitasolla , koska nyt on meneillään ja tuloillaan kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista niin työssä kuin vapaallakin. Palasin maaliskuun puolessa välissä takaisin töihin ja sain muun muassa oman personal trainer -opiskelijan tietotaidon kuudeksi viikoksi käyttööni! En tiedä pitäisikö tulevaa treeniä pelätä, mutta viime viikon ensimmäisen tapaamisen jälkeen fiilikset ovat odottavan innostuneet.... no joo, ihan vähän paniikkia mukana, kun pitkä sairausloma ei osaltaan tuota kuntoa ainakaan nostanut.

Maaliskuussa olen lukuisten hyvien vinkkien ja löytöjen avulla onnistunut luomaan varsin mielenkiintoiset ja pitkät lukulistat. Luettavat minulta eivät kyllä tule loppumaan, epäilen vaan että vuorokaudessa olevat tunnit loppuvat kesken. Tavoitteenani on edelleen käyttää lukemista rentoutumiskeinona, eli en ota paineita laatimistani listoista.

Haluan kiittää kaikkia vierailijoita ja olen oikein otettu, että olen saanut lisää lukijoita. Olette lämpimästä tervetulleita. Kiitokset myös kommenteista, ne tuntuvat aina yhtä mukavilta. Kiitokset myös kanssa blogaajille loistavista kirjavinkeistä, olette tärkeitä!

Toivotan kaikille jo tässä vaiheessa oikein mukavaa kevättä ja rentouttavaa pääsiäistä.  Muistakaa lukea huomiset sanomalehdet kriittisillä aprillipilaekspertin silmillä. 



maanantai 30. maaliskuuta 2015

Usko, toivo ja raskaus – Aila Ruoho ja Vuokko Ilola

Nimi: Usko, toivo ja raskaus
Tekijä Ruoho Aila ja Ilola Vuokko
Julkaistu Atena 2014
Sivuja 399
Luokka: 28.714 RUO
Luettu: 03/2015

Hieman oppikirjamainen teos vanhoillislestadiolaisuuden tapoihin ja käytäntöihin. Mikä on hyväksyttävää mikä ei. 

Kirja on mielenkiintoinen ja avaa rohkeasti asioita. Lukija pääsee kurkkaamaan monelle tosi salaperäiseen ja tuntemattomaan maailmaan. Tosin tietyt kirjan teemat eivät mielestäni liity pelkästään tähän uskonnolliseen yhteisöön. Esimerkiksi lasten kuritus ennen oli valitettavan yleistä ihan kaikkialla, ei vain uskonnollisissa yhteisöissä. 

Yhteisöissä on kriittistä tarkastelua vaativien asioiden lisäksi varmasti pakko olla hyviäkin asioita. Toisaalta ymmärrän, miksi asioita halutaan tuoda julki. Epäilen kyllä vahvasti voiko kukaan ulkopuolinen vaikuttaa yhteisön tapaan toimia, vaan mielestäni muutos lähtee liikkeen sisältä, jos on lähteäkseen.  

Näin ulkopuolisena on halutessaan helppo muodostaa vaikka kuinka jyrkkiä mielipiteitä. Itse yritän kuitenkin muistaa, että asioilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta. Tasapuolisuuden nimessä olisi mielenkiintoista lukea myös teos, joka käsittelee aiheesta vastakkaisesta näkökulmasta. Positiivissävyinen tarina vanhoillislestadiolaisperheestä ja siinä kasvamisessa. Mikä on hyvää?  Miksi niin monet haluavat kuulua juuri tähän yhteisöön ja mitä se heille merkitsee? Mitä etua on kasvaa suurperheessä? 

Julkisuudessa puhutaan, että esimerkiksi tämä kirja, tai Rauhalan teos Taivaslaulu paljastaa liikkeen sisältä ongelmia, ja murtaa julkisuuskuvan herätysliikkeestä. Omasta puolestani on pakko sanoa, että enemmänkin teokset vahvistavat sitä yleistä julkisuuskuvaa, minkä olen vanhoillislestadiolaisuudesta saanut. En muista koskaan törmänneeni siihen onnelliseen kirjalliseen kertomukseen ja hehkutukseen julkisuudessa, ja tämä vähän vaivaa minua. Ei ole ollut mitään ruusuista julkisuuskuvaa, mitä nämä teokset ovat voineet muuttaa. Vai onko vain niin, etteivät vanhoillislestadiolaiset  yksinkertaisesti koe tarvetta lähteä julkiseen keskusteluun? 

Mielestäni kirja sopii parhaiten lukijalle joka on aidosti kiinnostunut asioista, eikä lähtökohtana ole päästä vain kauhistelemaan. Oikein käytettynä tämä teos auttaa ymmärtämään vanhoillislesdiolaisten tapoja, ja antaa tietoa, josta voi olla hyötyä erilaisissa arkielämän tilanteissa ja ammateissa, riippumatta siitä mitä mieltä itse on yhteisön tavoista  . 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kerro minulle jotain hyvää – Jojo Moyes

Nimi: Kerro minulle jotain hyvää
Tekijä Moyes Jojo
Julkaisu: Gummerus 2015, alkuperäisteos Me Before You 2012
Sivuja 476
Luokka: romantiikka 84.24 MOY
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Tarina: Louisa on tavallinen vähän alle kolmekymppinen nainen joka asuu vielä vanhempiensa luona.  Työpaikka kahvilassa loppuu ja Louisa ohjataan hakemaan töitä neliraajahalvaantuneen miehen henkilökohtaisena avustajana. Louisalla ei ole työstä mitään käsitystä, mutta palkka on hyvä ja kun  hänet kaikkien yllätykseksi valitaan tehtävään, ei hän oikein voi kieltäytyäkään. 

Will on 35-vuotias entinen uraohjus ja menevän miehen perikuva kunnes kohtalokas onnettomuus muutti kaiken. Nyt Will on tetra, neliraajahalvaantunut, täysin toisten hoidon varassa oleva elämän katkeroittama mies.  Kun Willin äiti palkkaa Louisan hänen ”vahdikseen” ei mies suhtaudu asiaan mitenkään positiivisesti, eikä välitä peitellä tuntemuksiaan. 

Pikku hiljaa nämä kaksi täysin erilaista ihmistä löytävät tavan tutustua, toimia ja arvostaa toisiaan. Siinä missä Will on ylimielinen ja oikukas, ei Louisakaan ole mikään helppo pala. Nainen ei nöyrry eikä pelkää Willin oikkuja. Molemmilla on omat henkiset kipupisteensä ja ongelmansa, joihin he saavat toisiltaan apua. Heille syntyy aito, herkkä yhteys, joka aiheuttaa ilon ja riemun lisäksi kipua ja kyyneliä. 

Ajatuksia: Yksi lempileffojani on tositapahtumiin perustuva ranskalainen elokuva Koskemattomat (löytyy mm. Netflixistä). Elokuva kertoo neliraajahalvaantuneesta miehestä joka palkkaa avustajakseen työvoimatoimiston ”pakottamana” töitä hakeneen senegalilaisen miehen.  Kerro minulle jotain hyvää tuo vahvasti mieleeni tuon elokuvan. Toki kirjassa on lisäksi mukana miehen ja naisen välistä jännitettä ja romantiikkaa, mutta ajatusmaailmassa on paljon samaa. Vaikeasti vammautunutta oikukasta ja varakasta miestä hoitaa tavallinen tallaaja. 

Yhteenvetona: Tämä on kerrassaan upea tarina. Tarina joka koskettaa, saa kyyneleet silmiin sekä ilosta, että surusta. Tietyt henkilöhahmot ja jopa tapahtumat ”ärsyttivät” suunnattomasti, mutta näin oli varmaan tarkoituskin. Tarina herättää monenlaisia ajatuksia (joista en voi tässä kirjoittaa, ilman että paljastan tarinasta liikaa) ja pakottaa lukijaa pohtimaan asioita eri näkökulmilta. Kokonaisuudesta pidin todella paljon, joten turhaan tätä ei ole blogistaniassa hehkutettu.  Lukiessani minun piti jopa jarrutella itseäni, että tarina kestäisi mahdollisimman pitkään (tai sitten en vain halunnut tietää loppua??). Tämä kirja kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini! Haluan lisätä kuitenkin pienen varoituksen, tämä kirja käsittelee todella vaikeita asioita, enkä sen takia välttämättä suosittele herkimmille lukijoille. Vaikka mukana on kepeää huumoria  pohjalla on paljon vakavampaa pohdiskelua. 

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Avioliittosimulaattori – Veera Nieminen

Nimi: Avioliittosimulaattori
Tekijä Nieminen Veera
Julkaistu 2013
Sivuja 267
Luokka: romantiikka / 84.24 NIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Omasta hyllystä

”Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani. Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa – ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” 

Tarina: Tyttö rakastuu varsinaissuomalaiseen poikaan ja poika rakastuu karjalaistyttöön, tarvitseeko tuore parisuhde enempää haasteita?  Lisää mausteita tähän rakkaussoppaan tuo kuitenkin  pojan perhe, johon kuuluu murrosikäinen pikkuveli, jäyhä appiukkokokelas ja vielä jäyhempi appiukon vanha velipoika. Nuoripari päättää testata rakkauttaan käytännössä ja Aino muuttaa Jussin kotiin kuukaudeksi. Alkaa todellinen avioliittosimulaattori. 


”Olen niin päättänyt jäädä tänne. Jos on ruotsinsuomalaisia ja suomenruotsalaisia, niin minusta tulee lännenkarjalainen.”

Ajatuksia: Oikeastaan tämä kirja yllätti. Odotin romantiikkaa ja huumoria ja niitä sain, mutta silti tämä kirja on jotenkin erilainen, ja tarkoitan positiivisesti erilainen. Tässä saa ihan rauhassa mietiskellä itsekin asioita ja kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi. Voisin hyvin lukea Ainon ja Jussin tarinaa lisääkin, koska uskon että materiaalia riittäisi jatkoteokseenkin, sen verran avoimeksi kaikki jäi, ja rakkaus on kuitenkin vasta alussa. Varmaa on, että haluan lukea Veera Niemisen kirjoja jatkossakin. 

Itseäni hymyilytti kovasti myös tuo murreongelma. Teininä vähän ”heilastelin” eräällä kesäleirillä oikein komean raumalaispojan kanssa. Poika oli oikein suloinen ja ihana, mutta rehellisesti sanoen en ymmärtänyt hänen, enkä hänen kavereidensa keskinäisestä puheesta juurikaan mitään. En tiedä oliko ilta nuotiolla juuri sen takia niin mielenpainuvan romanttinen, kun en ymmärtänyt puheesta muuta kuin sen pehmeän lämpimän soinnin. Puhelinnumeroita en suostunut vaihtamaan, koska siinä vaiheessa olin jo myöntänyt itselleni, ettei kommunikointi puhelimitse olisi mitenkään mahdollista. 

Suosittelen Aviolittosimulaattoria kaikille kotimaisesta viihteestä ja romantiikasta pitäville. Virkistävän omaperäisellä tyylillä kirjoitettu sukkelasanainen tarina.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Kuinka lähestyä leskimiestä – Jonathan Tropper

Haaste 49: Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Nimi: Kuinka lähestyä leskimiestä
Tekijä: Tropper Jonathan
Julkaisu: Karisto 2009 , alkuperäisteos How to Talk to a Widower 2007
Sivuja 423
Luokka: 84.2 TRO
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

"Minulla oli vaimo, nimeltään Hailey. Nyt hän on mennyttä ja niin olen minäkin."

Tarina: Doug Parker, 29 v., toimittaja ja leski. 
Muistona onnellisesta, mutta lyhyestä avioliitosta, Dougille jäi hulppea omakotitalo sekä huolehtiva naapurusto.  
 
Haileyn kuoleman jälkeen Dougin elämä  on keskittynyt viskin naukkailemisen ohella päätoimiseen suremiseen. Sivutoimena hän  kirjoittelee ironista kolumnia leskimiehen elämästä. Kun päätoiminen sureminen ei ole yhtään hellittänyt vuodenkaan päästä, Dougin räväkkä kaksoissisko Claire kyllästyy tilanteeseen ja pistää leskimiehen elämään vähän vipinää. Samalla selvitellään perhesuhteita ja kaivetaan tunteita pintaa syvemmältä.  Samaan aikaan edesmenneen vaimon 16-vuotias poika (Russ) joutuu  hankaluksiin sekä koulussa, että biologisen isänsä luona. Russin matka vie yllättäen nuoren isäpuolen nurkille. 

Ajatuksia: Tämä kirja sattui käteeni ihan vahingossa, ja hyvä niin. Pidin Tropperin huumorista ja hänen kuvauksistaan kovasti. Teksti on sarkastista ja nasevaa, sitä oli vaivatonta lukea, ja tarina eteni mukavasti.  En odottanut aivan näin huumoripitoista pläjäystä, mutta en valita, toimi minulle hyvin. Toisaalta mukana on paljon syvällisempää ajatteluakin ja paljon erilaisia tunteita, liittyen esimerkiksi perhesuhteisiin, eli mikään pelkkä hömppäkirja tämä ei ole, vaan tarina osaa myös liikuttaa. Yhteenvetona sanoisin, että tämä kannatti ehdottomasti lukea. Mukava ja koskettava lukukokemus, joka sai myös nauramaan. Kirjailin nimen pistän mieleen ja luen hänen teoksiaan varmasti myös toiste. Tykkään!

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Tuulin viemää – Sari Luhtanen

Nimi: Tuulin viemää
Tekijä Luhtanen Sari
Julkaistu Tammi 2011
Sivuja 288
Luokka: romantiikka 84.2 LUH
Luettu: 03/2015

Tarina: Tuuli on nimensä mukainen tuuliviiri. Kun työkaveria kositaan kesken työpäivän, ilmoittaa myös Tuuli ettei hänen työpaikkansa ole enää Metmediassa, vaan hän keskittyy järjestämään häitänsä. Sellaista pikkujuttua kuin sulhasen puuttuminen, ei Tuuli tietenkään työkavereilleen kerro. Tuuli päättää reippaasti hoitaa ensin tärkeämmät asiat, kuten hääpuvun, kakun ja tietysti kutsuihin tarvittavat materiaalit. 

Ajatuksia: Lämpenin hiukan hitaasti tähän hullutukseen, ja tuohon Tuulin persoonaan. Tarina itsessään on hattaraa ja mielestäni varsin kaukana todellisuudesta. Kuka lähes kolmekymppinen voi oikeasti käyttäytyä noin? Päädyin kuitenkin löysäämään vähän pipoani ja tarina sai kuin saikin minut puolelleen. Loppua kohden jopa pidin tästä ihan vilpittömästi. Kaiken kaikkiaan tämä kuuluu harmittomiin ja hauskoihin hyvän mielen kirjoihin joka toimii loistavana lomalukemisena tai harmaan päivän piristyksenä. 

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia – Kristiina Hanhirova

Haaste 23: Muistelma tai elämänkertateos

Nimi: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia
Tekijä Hanhirova Kristina
Julkaisu  WSOY 2014
Sivuja 221
Luokka: 59.534 HAN
Luettu: 03/2015
Mistä: OMA, pokkari

”Kirjoitan tämän kirjan uhmaten sitä tosiasiaa, että huumori ja hematologia eivät sovi yhteen. Luulen, että pätee muihinkin syöpätauteihin.”

Tarina: Timo saa joulun alla nimen epämääräiselle sairaudelleen, kyseessä on akuutti myelooinen leukemia (AML). Siitä alkaa taistelu aikaa ja tilastoja vastaan. 

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia on huumorilla höystetty kertomus Timon, Kristiinan ja läheisten elämästä vakavan  sairauden keskellä. 

”Oli turvaton olo, kun lähellä ei ollut yhtään hematologia ja hoidosta päättäisi kirurgi. Kyllähän kirurgit tiedetään: vaikka juttelisit niiden kanssa veneilystä, on koko ajan oltava varuillaan, etteivät ne ihan tavan vuoksi nappaa jotain sisäelintä tai amputoi raajaa. Veitsi taskussa kulkevat. ”

Ajatuksia: Hanhirovan huumori on osuvaa ja vaikka aihepiiri onkin vakava, lennokas teksti saa myös  hymyilemään. Toivottomuudessakin on toivoa, kaiken kamalan keskeltä löytyy pieniä hyviä hetkiä.  Tässä kirjassa on paljon hyvää, mutta myönnän, että olisin toivonut kuulevani vähän enemmän Timon ääntä.  Olen itse kyllä Hanhirovan kanssa samaa mieltä, että huumoria saa lasketella (asianosaiset) vakavastakin aiheesta, ja se voi olla jopa iso osa selviytymistä. Toki samalla huumorilla voi loukata läheisiä tahtomattaan kovastikin.  Huumori voi olla aitoa, tai sillä voidaan yrittää peittää pelkoja. Eli aika moniulotteisesta asiasta kyse. 

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tuhat loistavaa aurinkoa – Khaled Hosseini

Haaste 33: Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 

Nimi: Tuhat loistavaa aurinkoa
Tekijä Hosseini Khaled
Julkaistu Otava 2007
Alkuperäisteos A Thousand Splendid Suns 2007
Luokka: 84.2 HOS
Sivuja 399
Luettu: 02/2015

Tarina: Tuhat loistavaa aurinkoa on kertomus Mariamista ja Leilasta. 

Mariam  asuu maaseudulla elämän katkeroittaneen ja sairaan äitinsä kanssa. Afgaanitytön vaatimattoman elämän kohokohdat ovat viikoittaiset hetket isän kanssa. Tyttö toivoisi isän ottavan hänet mukaansa, mutta  Mariam ei käsitä olevansa  harami, eli äpärä, ja sen vuoksi häpeällinen salaisuus. Lopulta Mariamin kohtalona on pakkoavioliitto 15-vuotiaana itseään 30 vuotta vanhemman suutari Rashidin kanssa. Mariam yrittää sopeutua elämään Kabulissa ja olla hyvä vaimo. Silti hän ei pysty antamaan miehelleen sitä mitä tämä eniten haluaa ja maksaa tästä häpeästään kivulla ja nöyryytyksellä päivittäin.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin. 

Laila on 14-vuotias valloittava kaunotar  ja isänsä silmäterä. Isä opettaa Lailaa uskomaan haaveisiinsa ja siihen, että hänestä voi tulla ihan mitä tahansa. Laila saa liikkua afgaanitytöksi varsin vapaasti ja jopa ystävyys naapurin poikaan Tariqiin sallitaan. Sota muuttaa kuitenkin kaiken. Traagisten tapahtumien seurauksena Lailasta tulee Rashidin toinen vaimo. 

Tarina kuvailee kahden naisen elämää saman katon alla ja saman miehisen väkivallan uhreina. Kuinka naisten ystävyys vähitellen lujittuu, elämä ja olemassaolo saa toisenlaisen merkityksen. 

Ajatuksia: Tämä on taas sellaisia kirja minkä luen  ystävän suosituksesta ja olen taas kerran äärettömän kiitollinen. Yksinkertaisesti pidin kirjasta paljon. Tapa millä kirjailija kuljettaa tarinaa on hieno. Elin täysin Mariamin ja Leilan maailmassa. Pelkäsin, surin ja iloitsin heidän puolestaan. Huomasin pidättäväni välillä henkeä, jännitin niin paljon. Sanat eivät vaan oikein riitä kaikkeen. Edelleen ihmettelen, miten mies pystyy kirjoittamaan tällaisen tarinan naisista. Tarina on myös sellainen joka jäi pyörimään mieleeni. Afganistan maana ja kulttuurina ei ole minulle mitenkään tuttu ennestään, lähinnä vain uutisotsikoista, ja mielenkiintoista saada muunlaistakin kuvausta maasta ja sen ihmisistä. 

Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa, niin suosittelen ehdottomasti lukemaan. Tarina on rankka mutta lukukokemus on sen arvoinen. 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Happy Family – David Safier

HAASTE 47: Hauska kirja

Nimi: Happy Family
Tekijä: Safier David
Julkaisu: Bazar 2012 
alkuperäinen teos Happy Family 2011
Luokka: 84.2 SAF
Sivuja 314
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Nelikymppinen heikosti menestyvää lastenkirjakauppaa pitävä Emma Wünschmann on enemmän kuin kerran miettinyt omia elämänvalintojaan. Joskus oli aika jolloin Emma hylkäsi upean kustannustoimittajan uran Frankin ja tulevan vauvan takia. Nyt Frank on jatkuvasti väsynyt zombi-aviomies, ja tuo vauva Fee, äitiään syvästi halveksiva teini. Perheeseen kuuluu myös äärettömän älykäs, mutta äitinsä pettymykseksi erakkoluonteinen Max poika. 

Kun Emma saa vanhalta ystävältään kutsun Stephenie Mayerin kirjan julkaisutilaisuuten hän ajattelee, että pieni rentouttava reissu tekee hyvää koko perheelle. Kohtuullisen voimakkaan kiristyksen ja uhkailun voimalla Emma saa kuin saakin koko perheen mukaan matkalle, jonka tunnelma on  tosin aivan muuta kuin leppoisa.  
Pienen väärinkäsityksen takia Wünschmannin perhe on julkaisutilaisuuden ainoa hirviökostyymeihin pukeutunut perhe, eikä tilaisuus muutenkaan suju ihan odotetulla tavalla. Teini möläyttelee suustaan mitä sattuu, nuorimmainen pahentaa jo entisestään pahaa tilannetta ja rakkaan aviomiehen keskittyminen menee Stephenie Mayerin takapuolen tuijottamiseen. 

Paluumatkan tunnelma on siis syystäkin räjähdysherkkä. Valitettava Emman räjähdys tapahtuu euroa pyytäneen kerjäläismummelin kohdalla. Mummeli osoittautuu velhoksi, joka ei viitsi kuunnella perheen turhanpäiväistä riitelyä ja valitusta, vaan kiroaa koko porukan ja lähtee lipettiin. Perhe huomaa muuttuneensa pukujensa mukaisiksi hirviöiksi. Eli nyt vähemmän onnelliseen perheeseen kuuluivat vampyyri-äiti, älytön Frankenstein-isä, teinimuumio ja ihmissusilapsi. Perheen ei auta muu, kuin lähteä kiireellä jäljittämään velhomummelia ja pyytää tätä muuttamaan heidät takaisin. 

Ajatuksia: Pidin etenkin tarinan alusta todella paljon ja olisin ollut varsin tyytyväinen jos perheen ongelmia olisi ratkottu ihan vähän vähemmän mielikuvituksellisella tavalla. Safierin teksti on napakkaa ja hauskaa kuten aiemminkin. Ja vaikka kirjassa onkin viljelty huumoria paljon, se ei missään tapauksessa ole pelkästään hauska kirja. Käsittelyssä on rankkoja ja vaikeita aiheita. On koulukiusausta, perhesuhteita monissa kipeissä kerroksissa, pettymyksiä ja surua. Etenkin Feen ja Emman suhde on aika rankka. Maxin ajatukset koskettivat. Uskokaa tai älkää, sain jossain vaiheessa ihan oikeasti kyyneleet silmiini. 

Tarinassa riittää todellakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vähän liikaakin, ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että kirjailija oli niin innostunut kirjoittamaan, että  mopo oli karannut käsistä. Sähellystä ja seikkailua jatkuvalla syötöllä. Kiperistä hetkistä selviytyminen sekä ”taistelut” erilaisia vihollisia vastaan vähän ontuivat kerronnaltaan. Kirjailija ei tainnut enää itsekään tietää miten sankarit voisivat tilanteista selvitä kunnialla. En tiedä olisiko yhteen tarinaan tarvinnut upottaa ihan kaikki maailman taruolennot, minulle olisi riittänyt vähempikin. 

Yhteenvetona: Pienoisesta kritiikistä huolimatta kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä, johtuen suuresti tuosta rivien väliin upotetusta tarinasta. Toivottavasti Safierilta tulee vielä joskus kirja, missä on tuo hänen huumorinsa, ja koskettavat henkilöt, mutta hitusen vähemmän mielikuvitusolentoja.  Safier on loistava tarinankertoja, ja hän osaa kaiken tuon sähellyksen lisäksi (ja ilman sitäkin) aidosti koskettaa lukijaa. Niin paljon pidän kirjailijan tyylistä, että taatusti luen jatkossakin hänen teoksiaan. 

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Kuokkamummo – Marko Hautala

Nimi: Kuokkamummo
Tekijä: Hautala Marko
Julkaisu: Tammi 2014
Sivuja 328
Luokka jännitys 84.2 HAU
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Odotukset: Monilla tahoilla on hehkutettu Hautalan olevan Suomen Stephen King. Tällä perusteella odotukset ovat todella korkealla. Kirjan kansi on loistava ja se luo sopivasti hyytävää tunnelmaa.

Tarinan pohjana on urbaanilegenda Kuokkamummosta. Hirvittävästä naisesta joka tappaa lapsia, ja joka on yhtä vanha kuin meri ja taivas.  Kuokkamummo kaivaa lasten sydämet rinnasta kuokallaan  ja laittaa ne perunamaahan pehmenemään ja mustumaan. Sen jälkeen Kuokkamummo maiskuttelee mädät ja sopivasti mureutuneet sydämet ikenillään. Sen kieli on aina ihan musta. 

Tarinan kerronta kulkee kahdella tasolla. Nykyhetkessä Kuokkamummon tarinaa kertoo Ylipastori joukolle nuoria. Saarnan päätteeksi Ylipastori kuiskaa jokaisen nuoren korvaan henkilön nimen jota heidän tulee kytätä, eikä kukaan tiedä kuka kyttää ketäkin. Jos joku paljastaa nimen häntä rangaistaan.  ”Kukaan ei puhu, Ylipastori sanoo. Ikinä.”  Yllättävää kyllä, joku kuitenkin puhuu.

Samuelin isä on kuollut ja mies joutuu palaamaan lapsuusmaisemiin Patteriniementielle. Samuelilla oli syynsä pysyä poissa.  Maisa on myös lähtöisin samoilta kulmilta ja hänelle on sinne liittyviä erityisiä, mutta ei erityisen miellyttäviä muistoja. Maisa tekee tutkimusta ja on kiinnostunut eräästä tietystä kaupunkitarinasta. Takaumissa kerrotaan Samuelin ja hänen ensirakkautensa Julian tarinaa. Myös Maisan osuus tarinaan paljastuu.

Ajatuksia: Kirjassa oli hetkiä jolloin pidin siitä kovasti ja hetkiä jolloin pitkästyin. Paikoitellen tarina sai kyllä otteeseensa, ja tunnelma oli hyytävä,  mutta sitten tapahtui jotain ja tunsin itseni taas hyvin ulkopuoliseksi. Lopusta jäi lähinnä sekava ja hieman hämmentynyt olo. Epäilen, että odotukseni kirjaa kohtaan olivat liian suuret ja siksi pienoinen pettymyksen tunne. Tämä ei ehkä ollut minun kirjani, mutta kirjailijan tuotannosta kiinnostuin kyllä, ja tarkoituksena on lukea ainakin Torajyvät. 

torstai 19. maaliskuuta 2015

Piinattu – Karin Slaughter

Grant County, osa 3

Nimi: Piinattu
Tekijä Slaughter Karin
Julkaisu: Helmi 2005
Alkuperäisteos A Faint Cold Fear v. 2003
Sivuja 414
Luokka: jännitys 84.2 SLA
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Heartsdalen yliopiston kampukselta löytyy nuoren miehen ruumis. Poliisien ja paikalle hälytetyn Sara Lintonin  esivaikutelma on, että kyseessä on itsemurha. Kun Sara  on vielä tutkimassa ruumista sen löytöpaikalla, tapahtuu jotain mikä sekoittaa Saran henkilökohtaisen elämän karmaisevalla tavalla mukaan tapahtumiin. Käänne muuttaa myös tutkintalinjaa. Oliko kyse kuitenkaan itsemurhasta? Kampuksella tapahtuu itsemurhalta näyttäviä kuolemia  lisää. Kuka vaanii ja ketä?

Aiemmista kirjoista tuttu Lena Adams on siirtynyt vartijaksi kampukselle. Lena oireilee  omien traumojensa jäljiltä pahasti ja tuntuu muutenkin sekoittuneen kampuksen ikäviin tapahtumiin jopa siinä määrin, että hänen entinen pomonsa Jeffrey joutuu raahaamaan naisen kuulusteluihin. 

Ajatuksia: Slaughter on äärettömän julma tässäkin kirjassa ja jotenkin tuntuu, että kirja kirjalta julmuus vain pahenee. Kirjailija ei tosiaan kaihda mitään eikä sääli ketään. Kirjassa riittää vauhtia, jännitystä ja yllätyksiä, mutta jotenkin tämä tarina ei purrut yhtä hyvin kuin aiemmat. Lenasta en edelleenkään pidä, tilanne on ollut samasta ensimmäisestä kirjasta lähtien, ja pahasti näyttää siltä, ettei tuskin meistä jatkossakaan tulee kavereita.  Vaikka minä en tästä pitänytkään yhtä paljon kuin aiemmista, on tämä silti taattua jännitystä, joskin varsin brutaalia. Herkille lukijoille en suosittele. Muut, lukekaa ihmeessä.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Mustalaisäidin kehtolaulu – Marja Björk

Nimi: Mustalaisäidin kehtolaulu
Tekijä Björk Marjatta
Julkaisu: Like 2014  
Sivuja 273
Luokka: 84.2 BJÖ
Luettu: 02/2015
Mistä:     Lainattu kirjastosta

Odotukset: Aihe on todella mielenkiintoinen, tosin pakko myöntää, että suhtauduin tarinaan vähän varauksella. Ehkä tämä aihealue on kuitenkin sellainen, mistä lukisin mieluummin elämänkerta tyyppisen teoksen. 

Tämä fiktiivinen tarina kertoo yhden romanisuvun tarinaa. Väinö on perheen pää ja Sikri perheen sydän.  Kirja pyrkii kertomaan tarinan suvun naisten näkökulmasta kolmessa polvessa. Mikä on naisen rooli, miten romaninainen sulautuu yhteiskuntaan, minkälaista on olla suurperheen äiti ja täyttää odotukset. Minkälaista on olla romani valtaväestön keskellä. 

Sikri ja Väinö osoittautuivat varsin salliviksi, suvaitseviksi ja sovitteleviksi pariskunnaksi. Pelkän perheen kesken romanitapoja ei noudatettu ihan tismalleen ja tästä huomauttelivat jopa omat lapset. Elämä oli vaatimatonta, niukkaa ja äärettömän vaativaa. Sikrin piti huolehtia evästä pöytään oman suurperheen lisäksi myös satunnaisille kulkijoille. Aina oli oltava tarjottavaa. Lapsia syntyy lisää ja jaksettava oli. Perheen tytär Marita ei pääse kouluun samaan aikaan ikätovereidensa kanssa, oli autettava omaa perhettä. Nuoremmalla polvella on omat haaveensa ja uhmansa. Käytäntö on sitten eri asia. 

Ajatuksia: Minulle kirjan henkilöt jäivät vähän ohuiksi. Tai olisin toivonut että henkilöitä olisi ollut vähemmän ja niiden joista kerrotaan, tarina olisi ulottunut syvemmälle. Kirja kyllä avaa vähemmistön haasteita valtaväestön keskelle hyvin ja toivottavasti se saa ihmiset myös ajattelemaan vähän pintaa syvemmältä. Suurperheen äitiyteen liittyvän väsymyksen kuvaileminen on lukemissani kirjoissa yhtenäistä riippumatta kulttuurista. Toki kulttuurierot tuovat varmasti isähaasteita, eikä avun pyytäminen tai oikeanlaisen avun antaminen ole helppoa. Sikri ja Väinö olivat mielestäni upea ja lämmin, perheen parasta ajatteleva pariskunta. 

Yhteenvetona: Kirja ei missään tapauksessa ole huono, mutta minulle siitä jäi silti puuttumaan sitä "jotain". Olisin toivonut vielä syvempää tutustumista muutamaan päähenkilöön. Nyt kolmannen polven naiset jäivät aika pintapuolisiksi.  

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Riistetyt – Karin Slaughter

Grant County –sarja, osa 2

Nimi: Riistetyt
Tekijä Slaughter Karin
Julkaisu: Tammi 2004, alkuperäinen teos Kisscut  v. 2002
Sivuja 375
Luokka: jännitys 84.2 SLA
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Odotukset: Grant County –sarja on minulla toisella lukukierroksella. Olen lukenut alkuosan kirjat heti kun ne ovat ilmestyneet ja ensimmäinen kirja Sokaistu löytyy myös omasta kirjahyllystäni.  Aikaa tuosta lukemisesta on kuitenkin niin kauan, ettei tapahtumista ole mielikuvaa, löysin vain merkinnän, että olin pitänyt kirjoista. 

Sara ja Jeffreyn on tarkoitus viettää mukava kesälauantai rullaluistelun merkeissä. Hauskanpito katkeaa kun kahden nuoren riita johtaa traagisesti toisen kuolemaan ja samaan aikaan Sara löytää rullaluisteluradan vessasta julmasti surmatun keskosvauvan ruumiin. Rauhallinen tunnelma muuttuu kauhuksi. Selviää, että pienessä Heartsdalen kaupungissa on meneillään jotain todella outoa ja kuvottavaa. Hirveitä salaisuuksia löytyy useammastakin perheestä, eikä mikään ole niin kuin ennen. Sekä Jeffrey että Sara painivat syyllisyyden tunteiden kimpussa, molemmat katsovat olevansa osasyyllisiä tapahtumiin. Miten he eivät ole huomanneet lasten ahdinkoa?

Ajatuksia: Taas hankaluuksia saada aikaiseksi minkäänlaista tekstiä, ilman että paljastaisi olennaista. Tyydyn sen takia näin vähään. Slaughter on kovan luokan tekijä joka kirjoittaa todella rankkaa tekstiä eikä kaihda mitään aihealuetta, kukaan ei ole turvassa. Herkille lukijoille en uskalla Slaughterin kirjoja suositella juuri raakuuksien yksityiskohtaisen kuvailun vuoksi. Kun kauheuksien kohteena on vielä lapset ja nuoret niin välillä mennään sillä rajoilla, että haluanko lukea vai en. Kirjoissa on onneksi kaiken raakuuden vastapainoksia myös hyvin inhimillisiä tunteita, rakkautta, perhesuhteita ja välillä tutkaillaan Saran ja Jeffreyn parisuhdetta pintaa syvemmältä.

Yksi kirjan päähenkilöistä on poliisi Lena, henkilö, jonka persoonaan en millään tahdo lämmetä. Ymmärrän toki mikä kaikkea hän on tämän kirjasarjan myötä kokenut, mutta jotenkin en vaan pidä tyypistä. Toivottavasti asenteeni häntä kohtaan vielä muuttuu. 

Yhteenvetona: Kaikesta raakuudesta huolimatta pidän tästä tiivistunnelmaisesta jännäristä kovastikin ja Slaughter on edelleen mielestäni ehdottomasti kova tekijä.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lähiöoksennus – Anu Juvonen

Nimi: Lähiöoksennus
Tekijä: Juvonen Anu
Julkaisu: Minerva 2013
Sivuja: 225
Luokka: 84.2 JUV
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Lähiöoksennus on kertomus 80-luvun Helsingin Kannelmäen pienlähiössä asuvasta Katjasta. Tärkeässä osassa ovat myös hänen ystävänsä Mirri ja Sanna.  Tarinan pääpaino osuu nuorten yläasteikään. Mukana on ensikännit ja röökin tutustuminen, pojat ja ihastumiset. Elämä Kannelmäessä ei todellakaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Rahasta on tiukkaa ja elämä on muutenkin ajoittain varsin hanurista. 

Itse olen samaa ikäluokkaa kuin kirjan päähenkilöt, joten pystyin hyvin samaistumaan 80-luvun tunnelmiin. Muistiini tuli elävästi hetki jolloin kävin avaamassa (isän tahtoa uhmaten) KOP:iin tilin ja sain sen iik ihanan Jeans Clubin pankkikirjan, ja kyllä se oli vaan olevinaan hieno. 

 Itse olen pikkukaupungin kasvatti, mutta tunnistin hyvin tarinan kanssa samantyyppisiä asioita omasta nuoruudestakin. Ehkä pikkukaupungissa ei vastaan tullut ihan kaikkein rajuimpia juttuja, mutta ei paljoa puuttunut. Ehkä kirjan tuoma nostalginen tunne oli minulle sen parasta antia.

Sinänsä tarina on erilainen, koska se ei oikein johda mihinkään. Se kertoo Katjan ja ystävien elämästä tietyltä ajanjaksolta. Jaksolta joka keskittyy pitkälti biletykseen, juomis- ja röökikokemuksiin. Vaikka kirjassa sivutaan myös hyvin vakavia asioita, niihin ei tartuta. Ehkäpä sen takia pienoinen tunteettomuus jäi vaivaamaan. Tästä ei tullut minulle mikään mullistavaa lukukokemusta, pikemminkin jäi vähän surullisen haikea tunnelma. Jos olet ollut 80-luvulla nuori uskon, että tarinan nostalgiset tunnelmat saavat sinut hymyilemään, ja sitä kautta tarinaan tulee oma kosketuspintansa. 

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kadonnut – Chevy Stevens

Nimi: Kadonnut
Tekijä Stevens Chevy
Julkaisu: Bazar 2012, alkuperäinen 2010
Sivuja 362
Luokka: jännitys / 84.2 STE
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kiinteistövälittäjä Annie O´Sullivanin painajainen alkaa, kun erään asuntonäytön päätteeksi paikalle saapunut ystävällisen oloinen mies sieppaa hänet.  Herätessään Annie huomaa olevansa hirsimökissä joka oli muutettu vankilaksi. Jatkossa Annien siepannut mies, Friikki, määrittelee naisen elämän rutiinit ihan uudelle tasolle. Mies hallitsee Annien kaikkia toimintoja ja käyttää tätä hyväkseen silloin kun haluaa. Jos Annie tekee pienenkin virheen, hän saa maksaa siitä kalliisti. 

Tarina avautuu pikkuhiljaa psykiatrin istuntojen edetessä. Annie kertoo tarinaansa, mutta psykiatrin ääntä ei kuulu missään vaiheessa. 

Ajatuksia: Tämä on psykologinen trilleri. Stevens osaa luoda taitavasti painajaismaisen tiheän tunnelman. Tarina on väkivaltainen, julma ja surullinenkin. Lopussa odottaa vielä yllätys. Tosin itse jäin miettimään oliko tarinan loppuosa lainkaan tarpeen?  Kirja olisi toiminut ihan hyvin ilman lisädraamaa. Toisaalta Annien vankeusaikaa olisi voinut vielä syventää, tai sitten tarinan pääpaino olisi voinut olla tuossa sieppaamisen jälkeisessä ajassa, jolloin itse mökkiaikaa olisi voinut vähentää.

Yhteenvetona: Kirjailijana Stevens herätti mielenkiintoni. Ottaen huomioon, että tämä on varsin vakuuttava esikoisteos, on syytä pistää kirjailijan nimi mieleen. Minulla on ihan alussa hieman vaikeuksia päästä tarinaan mukaan, mutta kun pääsin vauhtiin niin pidin välillä kovastikin. Jossain vaiheessa tahti hieman hiipui, mutta loppua kohti oli taas tsempattu lisää. Pienistä miinuksista ja epätasaisuudesta huolimatta kyseessä on ihan kelpo jännäri. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Sammakkoprinsessa – Anna Hallava

HAASTE 3: Vuonna 2015 julkaistu kirja

Nimi: Sammokkoprinsessa
Tekijä: Hallava Anna
Julkaistu: WSOY 2015
Sivuja 270
Luokka: Nuoret / fantasia 84.2 HAL
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Ofelia on juuri täyttämässä neljätoista ja hänen ajatusmaailmassaan tärkeimmällä sijalla on päästä suutelemaan, mieluiten tietysti kielareita jonkun hottiksen, kuten vaikkapa Jetron kanssa. Kun neljätoistavuotispäivä sitten koittaa muuttuu Ofelian maailman täysin. Ei riitä, että synttärit saavat Ofelian korvat kirjaimellisesti kuumottamaan, selviää että tyttö saa unohtaa kuumat kielisuudelmat tai edes niiden harjoittelun jonkun pojan kanssa. Kummitädin ”lahjan” ansiosta maailmassa olisi vain yksi poika jota Ofelia voisi suudella. Tai suudella siten, ettei poika muuttuisi sammakoksi. 

Ajatuksia: Tämä tarina on ihanan raikas tuulahdus. Pidin ihan valtavasti Hallavan tavasta kertoa tarinaa.  Ofelia on hyvin naiivi, epävarma ja lapsellinen, mutta näen hänessä loistavaa kasvupotentiaalia. Ofelia on puoliksi keiju, mutta omaa ihan tyypilliset teinien ongelmat (pojat, itsetunto, vanhemmat ja opettajat jotka ”niin eivät ole kartalla”). Tarinassa on jotain tuttua ja samalla jotain uutta. Keijumaailman paikkojen ja asioiden nimistä tuli jotenkin mieleen Rowlingin luoman taikamaailman tyyli (kaupat: Lumokirja, Hurmasiemen, Tahmapulla, juorulehti Hölpötin jne.). Mutta tämä ei häirinnyt vähäänkään, vaan kävisin oikein mielelläni vierailulla Hallavan luomassa keijumaailmassa. 

Kokonaisuutena tämä on ihastuttava hyvänmielen tarina. Vaikka en olekaan kirjan kohderyhmää, jään odottamaan innolla seuraavia osia, ja hetkiä jolloin voin upota tämän nuoren naisen maailmaan. Ihastuin tarinaan yksinkertaisesti siitä syystä, että se sai minut hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Ihana hattarahetki aikuisellekin naiselle. Kerrassaan loistava esikoisteos josta vilpittömät onnittelut ja kiitokset Annalle. 

Minulle  pieneksi ja yllättäväksi ongelmaksi muodostui tuo Ofelian hottispojan nimi, Jetro. Ainoa Jetro minkä tiedän, on TV:stä tuttu kiinteistövälittäjä, ja minulla oli oikeasti hankaluuksia kun tämän kiinteistövälittäjä Jetron  oloiset kasvot tunkeutuivat minun mielikuvitusmaailmaan. Ne eivät vaan sopineet tähän tarinaan eikä rooliin. Tästä en voi tietenkään syyttää kuin omaa ylivilkasta mielikuvitusta, mutta nimivalinnoilla voi näemmä olla yllättävää merkitystä. 

Sammakkoprinsessan omat sivut löytyvät täältä. Sivuilta löytyy tarkempia tietoja myös kirjan henkilöistä. Annan omaan blogiin pääset tästä

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Rakennus 31 – Christian Rönnbacka

Nimi: Rakennus 31
Tekijä Rönnbacka Christian
Julkaisu:  Bazar 2014
Sivuja 335
Luokka: jännitys 84.2 RÖN
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Rakennus 31 on Antti Hautalehto -sarjan kolmas kirja. 

Porvoon seudulle alkaa ilmestymään tyhjiä hautoja joihin on jätetty kirjekuoressa laminoitu kirjain.  Komisario Antti Hautalehto  kollegoineen saavat tehtäväkseen selvittää liittyykö toimintaan mitään rikollista vain onko kyse pilasta . Kun yhdestä hautakuopasta lopulta löytyy  miehen ruumis, ja vieläpä historiallisesti varsin tutun oloinen hahmo, puhutaan jo murhatutkimuksista. 

Ajatuksia: Ihan alkuun minulla oli pieniä käynnistysvaikeuksia. En pitänyt kirjan sivujen asettelusta, mielestäni paikoin kappaleet olisi saanut jakaa selvemmin. Tarkoitan tällä, että minusta olisi selvempää jos esim. Mestarin (ja ehkä Suvinkin)  tarinat olisi jaettu aluksi ihan  vaan reilusti omille sivuilleen, eikä vain 1,5 cm kappalejaolla. Tämähän oli taas selvästi kuvattu . No joka tapauksessa, alku tuntui vähän sekavalta juuri tästä syystä.

Kaikkeen näemmä tottuu ja kun pääsin tarinaan kunnolla kiinni niin se oli menoa. Ihastuin tässä etenkin hurttiin huumoriin joka puri minuun ihan täysillä ja sai minut nauramaan.  Myös henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia. Pidin vilpittömästi niin Antista kuin hänen työkavereistaan, ja tunsin inhoa Antin esimiestä kohtaan. Tämä toimisi varmaan elokuvanakin hyvin. Itse luen luvattoman vähän kotimaisia dekkareita, mutta nyt olen varma, että haluan lukea lisää komisario Antti Hautalehdosta. 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Hypnotisoija – Lars Kepler

Nimi: Hypnotisoija
Tekijä Kepler Lars
Julkaistu 2010, alkuperäisteos 2009
Sivuja 605
Luettu: 02/2015
Luokka: jännitys / 84.2 KEP
Mistä: Lainattu kirjastosta

Urheilukentältä löydetään murhattu mies. Kun poliisi lähtee kertomaa suruviestiä ilmenee, että perheen muutkin jäsenet ovat joutuneet väkivallan uhreiksi. Perheen nuorin tytär ja äiti löytyvät kotoa äärettömän julmasti tapettuina. Perheen viisitoistavuotias poika Josef löydetään on elossa, mutta pahoin loukkaantuneena. Perheen vanhimman sisaren olinpaikasta ei ole tietoa. 

Komisario Joona Linna pyytää hypnotisoija Erik Barkia avukseen. Linna haluaa tietää muistaako tapahtumien ainut hengissä oleva todistaja Josef jotain mikä auttaisi poliiseja pääsemään tappajan jäljille. Vastahakoisesti Bark suostuu, vaikka on aiempien tapahtumien takia luvannut ettei ikinä enää hypnotisoi ketään. Rikkomalla lupauksensa Bark joutuu keskelle painajaista. Painajaista jonka keskiössä on hänen perheensä. 

Ajatuksia: Pidin tästäkin Keplerin kirjasta, tosin en yhtä paljon kuin Nukkumatista. Erik Barkin menneisyyteen hyppääminen kävi minun makuuni vähän hassusti. Juuri kun tarina on vauhdissa hypätään melko toviksi kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Olisin ehkä ottanut takaumat pienempiin osiin ripoteltuina? Tarinassa on raakutta ja jännitystä enemmän kuin tarpeeksi, mutta tämän vielä pystyin lukemaan.  Ehkä olisin halunnut tietää Joona Linnasta enemmän, hänhän ei ole tämän tarinan pääosassa, mutta kaiken kaikkiaan kelpo jännäri.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Kiinan kadotetut tyttäret – Xinran

HAASTE 9: Tietokirja

Nimi: Kiinan kadotetut tyttäret
Tekijä Xinran
Julkaistu 2013
Sivuja 304
Luokka:  32.3 XIN
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta


Kiinalaissyntyinen toimittaja-kirjailija Xinran kertoo kiinalaisäitien ja tyttärien kohtaloita. Samalla hän yrittää kirjallaan vastata adoptoitujen kiinalaistyttöjen kysymykseen ”Miksi kiinalainen äitini ei halunnut minua?” Tositarinaa siitä miten yhden lapsen politiikka ja sukupuolten eriarvoisuus on vaikuttanut Kiinassa etenkin tyttövauvojen kohtaloon. 

Ajatuksia: Karua ja rankkaa luettavaa. Tuntuu käsittämättömältä minkälaisen kohtalon moni tyttölapsi on Kiinassa saanut. Aihe tyttöjen asemasta on mielenkiintoinen ja tärkeä. Silti, en lämmennyt Xinranin tavalle kirjoittaa. Xinran on itse sanonut olevansa toimittaja eikä kirjailija, ja  olisin ehkä toivonutkin hänen pysyvän juuri siinä roolissa. Tarinoiden kerronta on mielestäni paikoin epäuskottavaa ja kömpelöä, tuli tunne, on yritetty kirjoittaa kertomakirjallisuutta ilman taitavaa kerrontaa. Välillä teksti oli kuin raportissa ja välillä sekaan oli yritetty heittää jotain muuta.  Jokin tässä ”tökki”, mutta kuten aiemminkin olen sanonut, vika voi hyvinkin olla lukijassa eikä teoksessa.

Yhteenvetona: Pidin siis teosta ja sen aihetta tärkeänä. Lasten, äitien ja koko perheen kohtalo tietysti järkyttää ja liikuttaa, mutta Xinranin tekstistä en jostain syystä pitänyt. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja – Jordan Sonnenblick



Nimi: Kuumetta, kipinää ja rumpusooloja
Tekijä: Sonnenblick Jordan
Julkaistu 2006, alkuperäisteos 2004
Sivuja 223
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu
Luokka:  nuoret / 84.2 SON


13-vuotiaan Stevenin elämä muuttuu kertaheitolla kun hän eräänä aamuna tekee pikkuveljelleen hyvää hyvyyttään kaurapuuroa. Velipoika tipahtaa puuroa odotellessaan baarijakkaralta jonka seurauksena hänen nenästään tulviva verivirta muistuttaa Niagaran putousta. Kun äiti palaa Jeffreyn kanssa lääkäristä on kaikki vanha mennyttä. Tulevaisuus muodostuu jatkuvasta pelosta ja huolesta pikkuveljen voinnista, zombiksi muuttuneesta isästä, valmisruokamyrkytyksestä ja lääketieteeseen kadonneesta äidistä.  Tässä vaiheessa Steveniä ei lohduta edes tuleva konsertti jossa hänen on tarkoitus loistaa rummuissa. 

Ajatuksia: Suosittelen Sinua lukemaan tämän. Tämä kirja kuuluu niihin, jotka olen aikoinaan napannut teinin koulussa luettavista kirjoista. Minä ihastuin, teinipoika ei. Nyt luin tämän jo toista kertaa. Edelleen tämä kirja sai minut itkemään, toisaalta se sai minut myös nauramaan. Äärettömän harvoin kirja koskettaa minua näin paljon. Kuten olen tuolla sivupalkissa maininnut, kirja joka koskettaa toista, ei anna toiselle mitään. Jokainen reagoi tarinoihin varmasti oman kokemuspohjansa mukaan. Ehkä juuri sen takia tämä kirja on minulle valtavan ISO kirja. Jos vaan jostain löydän, haluan tämän kirjahyllyni pysyväksi ja erittäin rakkaaksi asukiksi.

Steven on isoveljenä ja ihmisenä upea ja hieno. Pikkuveli Jeffrey valloittavan suloinen ja urhea. Ylipäätänsä kirjat hahmot toimivat ja koskettavat, kuka mitenkin. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, ja se on täydellistä juuri niin. 

Tämä kirja kuuluu ehdottomasti lempikirjoihini.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Miss Seinäruusu – Tuija Lehtinen

Nimi: Miss Seinäruusu
Tekijä Lehtinen Tuija
Julkaistu 2012 Otava
Sivuja 301
Luettu: 02/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kun aviomiehen suku on pelkkä rasite ja miestä kiinnostaa enemmän hevoset kuin vaimo, on Rea Routakorven korkea aika muuttua takaisin Raunioksi.  Rea saa työpaikan paikallisradio Naalin toimittajana ja asuntokin löytyy nopeasti varsin yllättävältä taholta. Ex-miehen kanssa on sovittu Fransin yhteishuoltajuudesta hyvässä hengessä ja uuden arjen opettelu alkaa. Tosin kärkkäät appivanhemmat pyrkivät tekemään Rean elämästä mahdollisimman hankalaa.  Rea ei moisesta välitä vaan nauttii uudesta vapaudestaan vaikka joka toinen viikko ilman lapsen läsnäoloa on vaikeaa. Onneksi työpaikalla on hyvä porukka ja naapurista löytyy todellinen taiteilija ja persoonallisuus Armas Sarma. Näyttävälle naiselle riittäisi myös ottajia, niin vanhoja heiloja kuin uusia tuttavuuksiakin, mutta tämä nainen ei ole niin vain otettavissa.  

Ajatuksia: Pidin tästä raikkaasta kokonaisuudesta. Teksti soljui mukavasti ja kirja oli luettu ennen kuin huomasinkaan. Jos edellinen lukemani Lehtisen kirja Morsiuskamari olikin pienoinen pettymys, niin tästä jäi hyvä mieli. Toki arvasin jo varhain ”jutun juonen”, mutta se ei haitannut. Rentoa viihdettä, mukava lukuhetki jonka seurauksena tyytyväinen lukija. Suosittelen kotimaisen romantiikan ystäville.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Älä itke, Tiina – Anni Polva

Haaste 16: Kirja, jota äitisi rakastaa


Nimi: Älä itke, Tiina!
Tekijä Polva Anni
Julkaistu: Karisto1983
Sivuja 139
Luettu: 02/2015
Mummolta lainattu.

Kesälomalla Tiina haluaa vain leikkiä pihalla kavereiden ja etenkin Juhan kanssa. Tiinan kintereillä seuraa kuitenkin pikkusisko Tinttamari, jota Tiina ei aina jaksaisi ottaa leikkeihin. Kun tuollaista pikkupirpanaa täytyy aina odotella ja huolehtia. Pikkusisko Tinttamari on viimeaikoina ollut muutenkin omituisen väsynyt, ja tyttöä janottaakin jatkuvasti, tämä ihmetyttää koko perhettä. Lääkärissä paljastuu, että Tinttamari on sairastunut sokeritautiin eli diabetekseen ja pikkusiskon pitää jäädä sairaalaan. Äidin pitää olla myös sairaalassa opettelemassa diabeteksen hoitoa, joten Tiina lähetetään  Juhan kanssa mummon hoivaan. Mummolassa on aina ihana olla, mutta  Tiina potee syyllisyyttä ja on kovasti huolissaan siskostaan. Tulisipa Tinttamari pian kotiin.

Ajatuksia: Lapsena sivuutin äitini tarjoamat Tiina kirjat sujuvasti, olin kyllä joskus aloittanut lukemaan, mutta olivat mielestäni ”aivan liian lällyjä” (sen sijaan tyttökirjoista Lotta-kirjat ahmin hetkessä). Nyt aikuisena on kirjaa huomattavan hankalaa arvioida, mutta ymmärrän edelleen miksi Tiinat eivät olleet minun kirjojani, vaikka teksti on ihan sujuvaa ja sukkelaa. Jotain särmää puuttuu. (Olen pahoillani äiti, yritin kuitenkin .) Koska osallistun kirjavuoden lukuhaasteeseen ja siellä on yhtenä  haasteena on kirja jota äitisi rakastaa, uskon pääseväni vielä tutustumaan Polvan tuotantoon uudestaan. 

No, Tiina kirjojen suurta fania minusta ei edelleenkään tullut, mutta sen sijaan löysin netistä Tiinasta tehdyn TV-sarjan trailerin ja sen perusteella tuo kolmen tunnin pläjäys olisi mukava nähdä. Sarjan löysin myynnistä ainakin täältä. Eli taidan tehdä tilauksen ja viettää myöhemmin Tiinan merkeissä äiti-tytär päivää ikioman äitini kanssa. 

Haasteeseen osallistun tällä kirjalla, vaikkei tämä yksittäinen kirja ole äidilleni ylitse muiden. Hän on vaan joskus rakastanut kaikkia Tiina kirjoja :)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Huono karma – David Safier

HAASTE 21: Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella

                                          Nimi:  Huono karma
                    Tekijä: Safier David
                    Julkaistu: 2011
                    Sivuja: 280
                    Luettu: 02/2015
                    Mistä: Kirjastosta lainattu

Kolmekymppisen Kim Lange elää varsin vauhdikasta ja etuoikeutettua elämää. Hänellä on loisto työ televisiotoimittajana, käsittämättömän suloinen tytär ja kelpo aviomies. Kim ei tajua miten täydellistä hänen elämänsä on ennen kuin venäläisestä avaruusasemasta pudonnut lavuaari tappaa hänet.

Kun Kim herää ja huomaa syntyneensä uudelleen muurahaisena hän joutuu tarkastelemaan mennyttä eloaan ihan uudelta kantilta. Tosiasiat puhuvat puolestaan. Loistotyö oli vaatinut häikäilemättömyyttä, suloiselle ja äärettömän rakkaalle tyttärelle ei jäänyt aikaa, ja kelpo aviomiehen olemassa olo ei estänyt Kimiä kokeilemasta ”kuinka vihreää se nurmi on aidan toisella puolella”.  Kim oli kerännyt elämänsä aikana runsaasti huonoa karmaa, ja sai nyt maksaa valinnoistaan. Koska toistuvat  jälleensyntymät muurahaisena ei vastannut Kimin ajatusta täyspainoisesta elämästä, oli naisen ryhdyttävä hankkimaan hyvää karmaa ja pian.

Ajatuksia: Valitsin tämän kirjan pelkästään hauskan kannen perusteella. Mutta ihastuinkin tähän kirjaan aivan täysin ja kokonaan. Kirja on hauska, mutta samalla myös jollain tapaan koskettava. Kim on mitä on, mutta rakastaa aidosti lastaan ja on huolissaan perheestään.  Tosin kieltämättä perheestään raivoisan mustasukkainen muurahainen tuntuu hieman erikoiselta. Alkuun ihmettelin sivujen alareunan ”Casanovan muistelmia”, mutta pian opin pitämään niistäkin, ihan ok tyyppi tuo Casanova. Kirjassa on myös varsin mielenkiintoisesti ajateltu kuoleman jälkeinen elämä. Jos jotain olisin toivonut, niin ehkä kirja olisi saanut olla vähän pidempi. Olisin halunnut lukea vähän enemmän Kimin elämästä eläinten maailmassa. Mutta kokonaisuutena ihana ja hauska tarina, olematta kuitenkaan pelkkää huttua.  Haluan ehdottomasti lukea Safieria lisää.

Suosittelen tätä lämmintä ja huumoripitoista kasvu/kehitystarinaa ihan kaikille. Tämä on leppoisa hyvän mielen kirja jos mikä.