Jäljet lumessa – Anna Jansson

Nimi: Jäljet lumessa
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu 2006
Sivuja: 373
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 04/2016
Mistä: Oma

Nuori neito löytyy junaradalta kuolleena. Selviää, ettei nuori oli tapettu kuollut jo jäädessään junan alle. Maria Wern selvittelee tapausta.

Ajatuksia: Kirjan takakansi ei mielestäni vastaa tarinaan oikein mitenkään. Itse tarina käynnistyy oikeasti hyvin hitaasti. Tai sanotaanko, että pohjustus on varsin pitkä, eli tuo murha tapahtuu jossain kirjan puolen välin paikkeilla. Tämä keskittyy mielestäni enemmänkin perhesuhteisiin, kuin varsinaiseen jännitykseen.

Onneksi tämä ei ole ensimmäinen lukemani Janssonin kirja, muuten tutustuminen olisi päättynyt tähän, koska tämä ei vakuuttanut millään tavalla. Jotenkin hyvin hajanainen ja minun mielestäni jopa epälooginen. En pitänyt tällä kertaa. Huomaatteko, että olen ollut kevään kynnyksellä hyvin "kriittinen" lukija :)

Hylynryöstäjä – Anna Jansson

HAASTE 32: Kirjassa on myrsky

Nimi: Hylynryöstäjä
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu 2010
Sivuja: 348
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 02/2016
Mistä: Oma

Rikoskomisario Maria Wernin pitäisi todistaa tärkeässä oikeudenkäynnissä. Todistajana olon nurja puoli näyttäytyy kuitenkin tappauhkauksien merkeissä. Tämän takia Maria soluttautuu väljemmille vesille ja osallistuu salanimen turvin Gotsa Sandönin saarella pidettävälle egologisen energiatasapainon kurssille. Kurssi ei lienee vastaa odotuksia kenenkään mielestä, koska tasapaino kurssiporukan sisällä on varsin hukassa. Myrsky katkaisee sähköt ja vähätkin yhteydet ulkomaailmaan. Seuraavaksi Maria törmää ruumiiseen joka on jätetty ekologisesti metsään näkyville.  Ruumiita tulee lisää ja naiset kyräilevät toisiaan. Selvää on , että tappaja on heidän joukossaan, mutta kuka ja miksi ihmeessä.

Ajatuksia: Viihdyin tarinan parissa oikein hyvin. Tunnelma oli hyytävä ja tarina edistyi mukavasti. Pientä miinusta kuitenkin tuohon paikalliseen legendaan liittyen. En nyt paljasta siitä enempää, mutta lopussa oli kohtia, joita ei selitetty ja jotka eivät liittyneet kokonaisuuteen juuri mitenkään, tai niin löyhästi etten niistä saanut oikein otetta. Odotin tältä kohdalta hieman enemmän, koska paikallisesta legendasta olisi voinut syntyä mielenkiintoista tarinaa vähän enemmänkin.

Minulla oli luettavana pokkariversio ja sitä en suosittele ainakaan omalle ikäluokalleni. Luulin, ettei ikänäkö vielä tässä vaiheessa vaivaa, mutta pokkarin minimaalinen fonttikoko yritti pilata muuten hyvän lukukokemuksen.

Janssonilta olen lukenut ennestään vain kevyempää viihdettä edustavan Amorin kiehkurat. Sen verran vakuuttavasti Jansson punoi näitä jännärin juonenkäänteitä, että kirjailin tuotantoon tutustuminen jatkuu takuuvarmasti. Mutta nuo pokkarit jätän kiltisti hyllyyn… ja siis minä en tarvitse vielä lukulaseja…..uskottehan....en tarvitse...

Amorin kiehkurat – Anna Jansson

Nimi: Amorin kiehkurat
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu Gummerus 2014
Sivuja: 317
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kampaamo Salong d´Amour on erikoistunut laadukkaan kampaamotyön lisäksi saattamaan sopivia ihmisiä sopivasti yhteen. Ihmissuhteita rautaisella ammattitaidolla hoitaa salongin ehtoinen emäntä Angelika oppipoikansa Rickyn kanssa.

Ajatuksia: Anna Jansson on tunnetumpi dekkarikirjoistaan, mutta koska en tiettävästi ole yhtään hänen dekkariaan lukenut, ei minulla ollut mitään ennakko odotuksia tyylistä.

Pidin raikkaasta tarinasta jollaiseen en ole ennen törmännyt. Ehkä tietyistä tarinan asetelmista pystyisi päättelemään, että kirjailija on dekkaritaustaa, mutta kokonaisuus pysyy pääosin romanttisen kepeänä. Toisaalta mitään pelkkää huttua tämä ei ole. Kyseessä on mielestäni aikuinen nainen, joka tietää mitä on rakastaa ja mitä on menettää rakkaansa.  Hän haluaa vilpittömästi auttaa ihmisiä. Autettavat eivät tosin monesti tiedä olevansa autettavina, saati sitten olevansa avun tarpeessa. Paljon plussaa hersyvästä ja paikoin roskistakin huumorista.  Pidin todella paljon Angelikan ja salaperäisen Sinbadin kirjeenvaihdosta. Kieli oli paikoin hurjan kaunista ja olisin halunnut lukea paljon lisää tästä viestittelystä.

”Merenkävijän tytär on tullut Varjojen valtakuntaan, ja sydämeni on pakahtua ilosta. Kun tyttären raivon tyrskyt olivat tyyntyneet ja meri rauhoittunut, pystyimme kuulemaan taas toistemme äänet ja kaikki minua piinannut katosi. ”  
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 261)

”Rakas kohtalotar, tuuli on tänä iltana lempeä ja aurinko punainen. Värit ovat palanneet Kuolemanvarjon valtakuntaan. Ensin pieni varovainen helmiäisviiru, joka hakeutui sisään oven alta, kun kuulin äänistä pehmeimmän, ja sitten hän jo seisoikin ovellani silmät tähtinä säkenöiden, ja värit tulvivat hänen perässään huoneeseen.”
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 294)

Jos nyt haluan nipottaa niin toki tarinaan olisi voinut tuoda lisää syvyyttä, mutta lukukokemus olin ihan mukavan lämmin näinkin. Kaiken kaikkiaan ihan mukava tarina. Toivon vilpittömästi, että Anna Jansson kirjoittaa jatkossakin muutakin kuin dekkareita, hänessä on ainesta vaikka mihin. Omalta osaltani lupaan tutustua myös kirjailijan dekkaripuoleen.