HAASTE 47: Hauska kirja
Tekijä: Safier David
Julkaisu: Bazar 2012
alkuperäinen teos Happy Family 2011
Luokka: 84.2 SAF
Sivuja 314
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu
Nelikymppinen heikosti menestyvää lastenkirjakauppaa pitävä Emma Wünschmann on enemmän kuin kerran miettinyt omia elämänvalintojaan. Joskus oli aika jolloin Emma hylkäsi upean kustannustoimittajan uran Frankin ja tulevan vauvan takia. Nyt Frank on jatkuvasti väsynyt zombi-aviomies, ja tuo vauva Fee, äitiään syvästi halveksiva teini. Perheeseen kuuluu myös äärettömän älykäs, mutta äitinsä pettymykseksi erakkoluonteinen Max poika.
Kun Emma saa vanhalta ystävältään kutsun Stephenie Mayerin kirjan julkaisutilaisuuten hän ajattelee, että pieni rentouttava reissu tekee hyvää koko perheelle. Kohtuullisen voimakkaan kiristyksen ja uhkailun voimalla Emma saa kuin saakin koko perheen mukaan matkalle, jonka tunnelma on tosin aivan muuta kuin leppoisa.
Pienen väärinkäsityksen takia Wünschmannin perhe on julkaisutilaisuuden ainoa hirviökostyymeihin pukeutunut perhe, eikä tilaisuus muutenkaan suju ihan odotetulla tavalla. Teini möläyttelee suustaan mitä sattuu, nuorimmainen pahentaa jo entisestään pahaa tilannetta ja rakkaan aviomiehen keskittyminen menee Stephenie Mayerin takapuolen tuijottamiseen.
Paluumatkan tunnelma on siis syystäkin räjähdysherkkä. Valitettava Emman räjähdys tapahtuu euroa pyytäneen kerjäläismummelin kohdalla. Mummeli osoittautuu velhoksi, joka ei viitsi kuunnella perheen turhanpäiväistä riitelyä ja valitusta, vaan kiroaa koko porukan ja lähtee lipettiin. Perhe huomaa muuttuneensa pukujensa mukaisiksi hirviöiksi. Eli nyt vähemmän onnelliseen perheeseen kuuluivat vampyyri-äiti, älytön Frankenstein-isä, teinimuumio ja ihmissusilapsi. Perheen ei auta muu, kuin lähteä kiireellä jäljittämään velhomummelia ja pyytää tätä muuttamaan heidät takaisin.
Ajatuksia: Pidin etenkin tarinan alusta todella paljon ja olisin ollut varsin tyytyväinen jos perheen ongelmia olisi ratkottu ihan vähän vähemmän mielikuvituksellisella tavalla. Safierin teksti on napakkaa ja hauskaa kuten aiemminkin. Ja vaikka kirjassa onkin viljelty huumoria paljon, se ei missään tapauksessa ole pelkästään hauska kirja. Käsittelyssä on rankkoja ja vaikeita aiheita. On koulukiusausta, perhesuhteita monissa kipeissä kerroksissa, pettymyksiä ja surua. Etenkin Feen ja Emman suhde on aika rankka. Maxin ajatukset koskettivat. Uskokaa tai älkää, sain jossain vaiheessa ihan oikeasti kyyneleet silmiini.
Tarinassa riittää todellakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vähän liikaakin, ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että kirjailija oli niin innostunut kirjoittamaan, että mopo oli karannut käsistä. Sähellystä ja seikkailua jatkuvalla syötöllä. Kiperistä hetkistä selviytyminen sekä ”taistelut” erilaisia vihollisia vastaan vähän ontuivat kerronnaltaan. Kirjailija ei tainnut enää itsekään tietää miten sankarit voisivat tilanteista selvitä kunnialla. En tiedä olisiko yhteen tarinaan tarvinnut upottaa ihan kaikki maailman taruolennot, minulle olisi riittänyt vähempikin.
Yhteenvetona: Pienoisesta kritiikistä huolimatta kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä, johtuen suuresti tuosta rivien väliin upotetusta tarinasta. Toivottavasti Safierilta tulee vielä joskus kirja, missä on tuo hänen huumorinsa, ja koskettavat henkilöt, mutta hitusen vähemmän mielikuvitusolentoja. Safier on loistava tarinankertoja, ja hän osaa kaiken tuon sähellyksen lisäksi (ja ilman sitäkin) aidosti koskettaa lukijaa. Niin paljon pidän kirjailijan tyylistä, että taatusti luen jatkossakin hänen teoksiaan.
