29/2019: Matkalla kotiin - Julie Kibler

 

MATKALLA KOTIIN – JULIE KIBLER

Julkaistu: 2013 / Gummerus

Luokka: 84.2

Sivuja: 504

Luettu: 16.3.2019-18.3.2019

Mistä: Kirjastosta lainattua

Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä

Kentucky 1939:

16-vuotias Isabelle McAllisterin kotiseutu on varsin ahdasmielistä ja raja tummaihoisten ja valkoisten välillä on suuri. Tummaihoisten työläisten tulee olla poissa alueelta auringonlaskun jälkeen. Ylipäätänsä he pääsevät alueelle vain palvellakseen valkoisia varakkaita perheitä. Isabellan on kuitenkin kasvattanut heidän kodinhoitajansa ja hänen lapsistaan on tullut Isabellelle tärkeitä, vaikka etenkin Isabellen äiti tekee selväksi luokkaerot. Sitten Isabelle rakastuu, ja aivan väärään henkilöön. Kumpikaan ei ole enää turvassa, mutta molemmat ovat valmiita maksamaan rakkaudestaan kovan hinnan.

Nykyaika:

Isabelle on iäkäs vanhus, joka mutkien jälkeen on tottunut luottokampaajaansa. Isabellea ei haittaa, että Dorrie on mustaihoinen, hoitaahan hän hommansa hienosti. Eräänä päivänä Isabelle ehdottaa Dorrielle matkaa, jolle hän tarvitsee saattajan. Kaksikko lähtee pitkälle automatkalle ja Dorrie saa kuulla erikoisen tarinan rakkaudesta ja elämästä. Samalla Dorrie kipuilee oman elämänsä kanssa.

Ajatuksia: Pidin tästä, vaikka myönnän, että menneisyydestä kertova tarina vei mukanaan enemmän. Rasismi on käsittämätön ilmiö, ja aina vaan ihmetyttää miten tuollainen erottelu on mahdollista ja valitettavasti iso osa vielä tätäkin päivää. En ymmärrä, enkä hyväksy. Olen monesti miettinyt, että miten tuollainen kierre voi olla niin vahva, etenkin, kun ennen nimenomaan värilliset kasvattivat ns. rikkaiden lapset ja monet näkivät heitä enemmän kuin omia vanhempiaan, miksi näistäkin lapsista tuli kasvettuaan vanhempiensa kuvia?

76/2018: Piiat - Kathryn Stockett

 PIIAT -  KATHRYN STOCKETT

Luettu:18.-24.8.2021

Julkaistu: 2010 WSOY

Luokka: 84.2

Sivuja: 462

Luettu: 08/2018 

Mistä: Kirjastosta lainattua

Miksi: Sattumalöydös

1960-luvun Missippi. Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta hyvin erilaista elämää. Mustat naiset työskentelevät pääosin valkoisille rouville. Elämää säätelee tarkat ohjeet ja lait, etenkin mustaa väestöä. 

Skeeter on nuori parikymppinen valkoinen nainen, joka ei halua noudattaa perinteitä. Hän ryhtyy kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä valkoisen vallan alla, heidän kokemanaan. Hankkeesta ei tule helppota ja se voi olla jopa vaarallinen. Kotiapulaiset pelkäävät työpaikkojensa ja henkensä puolesta ja valkoiset työnantajat eivät halua nähdä totuutta elämästään.. 

Ajatuksia: Ehdottomasti mielenkiintoinen kirja ja aihe. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että noista ajoista on noinkin vähän aikaa. En mitenkään pysty käsittämään noita säännöksiä ja lakeja, joita tuohon aikaan on ollut. Ihminen on ihminen riippumatta ihon väristä tai rodusta. Mielestäni ihmisen arvo tulee jostain aivan muusta, kuin siitä miltä hänen ihonvärinsä näyttää. Toisaalta on hyvä muistutus, että kaikki eivät ajattele näin, ja nämä asiat ovat lähihistoriaa, ja vieläkin hyvin paljon ihmisiä arvotetaan valitettavasti ihonvärin perusteella, ja se on asia jonka täytyy muuttua. 

Kirjasta on tehty myös elokuva.

Kolibri – Kati Hiekkapelto

Nimi: Kolibri
Tekijä Hiekkapelto Kati
Julkaisu Otava 2013
Sivuja 381
Luokka: jännitys 84.20 HIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Anne Feketen ura tuoreena rikostutkijana uudessa työpaikassa saa varsin vauhdikkaan alun kahden hyvin erilaisen tapauksen johdosta.

Lenkkipolulta löytyy nuoren naisen ruumis. Uhria on ammuttu lähietäisyydeltä haulikolla päähän ja jälki on sen mukaista.

Toisena tapauksena Anna tutkii maahanmuuttajataustaisen  17-vuotiaan tytön hätäpuhelua. Tyttö löytyy kunnossa, mutta Annalla on omat epäilyksensä tapahtumien taustoista.

Ruumiita tulee lisää ja pian etsinnässä on sarjamurhaaja. Työpaineita ei helpota uusi työpari Esko, joka osoittaa selvästi mitä mieltä hän on maahanmuuttajataustaisesta naispoliisista.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen kesti pitkään, enkä oikein tiedä minkä takia. Teksti tuntui heti tutulta ja kotoisalta, mutta jotenkin ei tullut sellaista ”pakko lukea loppuun heti” –tunnetta. Tarina eteni ihan ok, tosin lopun juonenkäänteistä en hirveästi innostunut. Ehkä tapahtumasarjan mystiseltä vaikuttanut kokonaisuus, kaikkine uhreihin jätettyine koruineen ja atsteekkijumalineen, loi enemmän odotuksia kuin mihin tarina sitten lopulta ylsi.  Kokonaisuudesta pidin jonkin verran, mutta hullaantumista ei tällä kertaa päässyt tapahtumaan. Kirjan päähenkilöstä Annasta pidin kovasti ja mielestäni maahanmuuttajataustainen päähenkilö on loistava valinta. Pienestä kritiikistä huolimatta  Hiekkapelto vakuutti minut niin, että haluan tutustua tuotantoon ja etenkin Annaan lisää.

 Huomattavasti seikkaperäisemmän kuvan teoksesta ja positiivisemman arvion löydät vaikkapa Kirsin kirjanurkasta.