Kuninkaiden kirous – Victoria Holt

                   Julkaistu      1993, alkuperäinen 1973

Luokka:        84.2

Sivuja:          31

Luettu:         11/2017

Mistä:           Omat kirjat

Miksi:            Omien kirjojen inventaario

Vuosi 2017:   120.  luettu kirja

Judith on orpotyttö, joka asuu pappilassa kahden kaukaisen sukulaisen kasvattamana. Totuus Judithin taustoista ja perheestä on kuitenkin toisenlainen, mitä hänelle on kerrottu.

Judith on intohimoisen kiinnostunut arkeologiasta ja etenkin Egyptistä. Kohtalo tarjoaa hänelle yllättävän rakkauden ja tilaisuuden päästä Egyptiin. Perhettä tuntuu kuitenkin vaanivan kuninkaiden kirous, joka on vienyt jo useamman ihmisen lähipiiristä. Myös Judithia varoitetaan menemästä Egyptiin ja lopettamaan muinaisten hautojen tutkimisen.

Ajatuksia: Tämä on lojunut pitkään kaapissa lukematta, eikä minulla ole mitään käsitystä, mistä kirja on sinne edes tupsahtanut.

Tarina sijoittuu aikaan, jolloin naisen tehtävä oli olla hiljaa ja hyvä emäntä. Koulutusta naisilta ei odotettu eikä toivottu ja luokkaerot näkyivät vahvasti. Päähenkilö Judith osoittautuu harvinaisen rohkeaksi ja sanavalmiiksi nuoreksi naiseksi ja tarina on sinänsä ihan viihdyttävä. Mutta mitään uutta tämä ei tarjonnut ja omalta osaltani kirja päättyy kiertoon.

Joka tulella leikkii - Tess Gerritsen

Julkaistu 2016
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 238
Luettu: 01/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushyllystä
Vuosi 2017: 9. luettu kirja

Viulusti Julia Ansdell ostaa antiikkiliikkeestä nuottivihon jonka välistä löytyy yksi irrallinen paperi jossa on tuntematon kaunis valssi. Kun Julia alkaa opettelemaan haastavaa kappaletta ensimmäisen kerran heidän kissa löytyy puukotettuna. Toisella kerralla Julian kolmevuotias tytär hyökkään äitinsä kimppuun. Julia pelkää tytärtään ja uskoo hänen muuttuneen pahaksi. Lapsen isä ei tiedä mitä ajatella, ja hänen huolensa kohdistuu enemmänkin Julian omaan mielenterveyteen. Julia on varma, että kaikkien ongelmien lähteenä on tuo salaperäinen tuntemattoman säveltäjän teos ja alkaakin selvittämään sen alkuperää.

Tarinassa seurataan myös elämää Italiassa sodan kynnyksellä holokaustin aikaan. Lahjakas viulistia Lorenzo Todescoa pyydetään soittamaan duettoa neiti Laura Balbonian kanssa. Nuorten on tarkoitus osallistua kilpailuihin. Maailma kuitenkin mullistuu ja natsisaksan aatteet valtaavat myös Venetsian.

Ajatuksia:  Tämä on hämmentävän erilainen kuin muut lukemani Gerritsenin kirjat. Pidin kovasti etenkin tuosta historiaa käsittelevistä osuuksista. Valitettavasti loppu oli pettymys ja muutenkin kirja oli mielestäni leikattu torsoksi, koska tässä olisi ollut aineksia vaikka mihin.

Yhteenvetona: Nopealukuinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Alkuun jännittävä tunnelma sai vatsanpohjan kutittamaan. Historiallisesti mielenkiintoista oli Lorenzon tarina. Mutta voi, tuo loppu on kyllä minun mielestäni hätäisesti kyhätty, eikä sen suhteen odotukset täyttyneet.

Happy Family – David Safier

HAASTE 47: Hauska kirja

Nimi: Happy Family
Tekijä: Safier David
Julkaisu: Bazar 2012 
alkuperäinen teos Happy Family 2011
Luokka: 84.2 SAF
Sivuja 314
Luettu: 03/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu

Nelikymppinen heikosti menestyvää lastenkirjakauppaa pitävä Emma Wünschmann on enemmän kuin kerran miettinyt omia elämänvalintojaan. Joskus oli aika jolloin Emma hylkäsi upean kustannustoimittajan uran Frankin ja tulevan vauvan takia. Nyt Frank on jatkuvasti väsynyt zombi-aviomies, ja tuo vauva Fee, äitiään syvästi halveksiva teini. Perheeseen kuuluu myös äärettömän älykäs, mutta äitinsä pettymykseksi erakkoluonteinen Max poika. 

Kun Emma saa vanhalta ystävältään kutsun Stephenie Mayerin kirjan julkaisutilaisuuten hän ajattelee, että pieni rentouttava reissu tekee hyvää koko perheelle. Kohtuullisen voimakkaan kiristyksen ja uhkailun voimalla Emma saa kuin saakin koko perheen mukaan matkalle, jonka tunnelma on  tosin aivan muuta kuin leppoisa.  
Pienen väärinkäsityksen takia Wünschmannin perhe on julkaisutilaisuuden ainoa hirviökostyymeihin pukeutunut perhe, eikä tilaisuus muutenkaan suju ihan odotetulla tavalla. Teini möläyttelee suustaan mitä sattuu, nuorimmainen pahentaa jo entisestään pahaa tilannetta ja rakkaan aviomiehen keskittyminen menee Stephenie Mayerin takapuolen tuijottamiseen. 

Paluumatkan tunnelma on siis syystäkin räjähdysherkkä. Valitettava Emman räjähdys tapahtuu euroa pyytäneen kerjäläismummelin kohdalla. Mummeli osoittautuu velhoksi, joka ei viitsi kuunnella perheen turhanpäiväistä riitelyä ja valitusta, vaan kiroaa koko porukan ja lähtee lipettiin. Perhe huomaa muuttuneensa pukujensa mukaisiksi hirviöiksi. Eli nyt vähemmän onnelliseen perheeseen kuuluivat vampyyri-äiti, älytön Frankenstein-isä, teinimuumio ja ihmissusilapsi. Perheen ei auta muu, kuin lähteä kiireellä jäljittämään velhomummelia ja pyytää tätä muuttamaan heidät takaisin. 

Ajatuksia: Pidin etenkin tarinan alusta todella paljon ja olisin ollut varsin tyytyväinen jos perheen ongelmia olisi ratkottu ihan vähän vähemmän mielikuvituksellisella tavalla. Safierin teksti on napakkaa ja hauskaa kuten aiemminkin. Ja vaikka kirjassa onkin viljelty huumoria paljon, se ei missään tapauksessa ole pelkästään hauska kirja. Käsittelyssä on rankkoja ja vaikeita aiheita. On koulukiusausta, perhesuhteita monissa kipeissä kerroksissa, pettymyksiä ja surua. Etenkin Feen ja Emman suhde on aika rankka. Maxin ajatukset koskettivat. Uskokaa tai älkää, sain jossain vaiheessa ihan oikeasti kyyneleet silmiini. 

Tarinassa riittää todellakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vähän liikaakin, ja jossain vaiheessa tuntui siltä, että kirjailija oli niin innostunut kirjoittamaan, että  mopo oli karannut käsistä. Sähellystä ja seikkailua jatkuvalla syötöllä. Kiperistä hetkistä selviytyminen sekä ”taistelut” erilaisia vihollisia vastaan vähän ontuivat kerronnaltaan. Kirjailija ei tainnut enää itsekään tietää miten sankarit voisivat tilanteista selvitä kunnialla. En tiedä olisiko yhteen tarinaan tarvinnut upottaa ihan kaikki maailman taruolennot, minulle olisi riittänyt vähempikin. 

Yhteenvetona: Pienoisesta kritiikistä huolimatta kokonaisuutena kuitenkin pidin tästä, johtuen suuresti tuosta rivien väliin upotetusta tarinasta. Toivottavasti Safierilta tulee vielä joskus kirja, missä on tuo hänen huumorinsa, ja koskettavat henkilöt, mutta hitusen vähemmän mielikuvitusolentoja.  Safier on loistava tarinankertoja, ja hän osaa kaiken tuon sähellyksen lisäksi (ja ilman sitäkin) aidosti koskettaa lukijaa. Niin paljon pidän kirjailijan tyylistä, että taatusti luen jatkossakin hänen teoksiaan.