Jääkyynel – Max Manner

Nimi: Jääkyynel
Tekijä Manner Max
Julkaistu Crime Time 2015
Sivuja 389
Luokka: 84.2 MAN
Luettu: 08/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Lapissa katoaa kaksi nuorta keikkatyöläistä. Toinen tytöistä löytyy alastomana puuhun sidottuna, toisesta ei näy merkkiäkään. KRP kiinnostuu naisten kohtaloista ja lähettää tutkijan matkaan. Tehtävä kohdistetaan Stein Storesenille, jota ei tietenkään näy mailla eikä halmeilla. Tämän vuoksi matkaan lähtee huomattavasti kokemattomampi kollega Meeri Tarvainen. Juttu osoittautuu todella mutkikkaaksi ja Meerin sairastuttua vakavasti homma vaikuttaa jäävän paikallisten lainvalvojien omaan hoitoon.  Lopulta Stein Storesenkin löytää tiensä lapin perukoille ja pääseekin tutustumaan hotellin toimintaan hyvinkin henkilökohtaiselta näkökannalta. 

Ajatuksia: Max Manner oli minulle aivan uusi tuttavuus ja pienoisella varovaisuudella tartuin kirjaan. Mutta huoli oli turha, tarina vei mukanaan ja jännittää sai ihan loppuun asti. On aina hyvä merkki kun tulee valvottua yö, kun ei vaan voi mennä nukkumaan kun tarina on kesken. Mukana on kaikenlaista bisnestä ja aika hurjiakin juttuja, joista en nyt voi valitettaasti kertoa, etten pilaa ideaa. Vauhtia riittää. Suosittelen ehdottomasti jännityksen ystäville, itse pidin kokonaisuudesta yllättävänkin paljon. Yllättävän sen takia kun en välittänyt noista päähenkilöistä Steinistä ja Meeristä juurikaan, molemmat ovat mielestäni jotenkin vähemmän sympaattisia hahmoja. Paikallinen poliisi sen sijaan keräsi huomattavasti enemmän sympatiapisteitä. Tarinassa on henkilöitä, joita mielestäni ei olisi tarvinnut olla lainkaan, mutta ehkä epäiltyjen määrää ja sitä kautta jännitystä haluttiin kasvattaa lisää. Myöskin Astan velipojan tuominen esille oli mielestäni turhaa, kun kuitenkaan mitään selvää ei kerrottu.

Yhteevetona: Kirja piti otteessaan todella hyvin ja sai oikeasti pulssin nousemaan jännityksestä ja pisteet kiitoksineen siitä. Max Manner on kirjailija, jonka tuotantoon tutustuminen jatkuu. Tästä tarinasta saisi myös kelpo leffan, sitä odotellessa.

Piinattu – Karin Slaughter

Grant County, osa 3

Nimi: Piinattu
Tekijä Slaughter Karin
Julkaisu: Helmi 2005
Alkuperäisteos A Faint Cold Fear v. 2003
Sivuja 414
Luokka: jännitys 84.2 SLA
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Heartsdalen yliopiston kampukselta löytyy nuoren miehen ruumis. Poliisien ja paikalle hälytetyn Sara Lintonin  esivaikutelma on, että kyseessä on itsemurha. Kun Sara  on vielä tutkimassa ruumista sen löytöpaikalla, tapahtuu jotain mikä sekoittaa Saran henkilökohtaisen elämän karmaisevalla tavalla mukaan tapahtumiin. Käänne muuttaa myös tutkintalinjaa. Oliko kyse kuitenkaan itsemurhasta? Kampuksella tapahtuu itsemurhalta näyttäviä kuolemia  lisää. Kuka vaanii ja ketä?

Aiemmista kirjoista tuttu Lena Adams on siirtynyt vartijaksi kampukselle. Lena oireilee  omien traumojensa jäljiltä pahasti ja tuntuu muutenkin sekoittuneen kampuksen ikäviin tapahtumiin jopa siinä määrin, että hänen entinen pomonsa Jeffrey joutuu raahaamaan naisen kuulusteluihin. 

Ajatuksia: Slaughter on äärettömän julma tässäkin kirjassa ja jotenkin tuntuu, että kirja kirjalta julmuus vain pahenee. Kirjailija ei tosiaan kaihda mitään eikä sääli ketään. Kirjassa riittää vauhtia, jännitystä ja yllätyksiä, mutta jotenkin tämä tarina ei purrut yhtä hyvin kuin aiemmat. Lenasta en edelleenkään pidä, tilanne on ollut samasta ensimmäisestä kirjasta lähtien, ja pahasti näyttää siltä, ettei tuskin meistä jatkossakaan tulee kavereita.  Vaikka minä en tästä pitänytkään yhtä paljon kuin aiemmista, on tämä silti taattua jännitystä, joskin varsin brutaalia. Herkille lukijoille en suosittele. Muut, lukekaa ihmeessä.

Riistetyt – Karin Slaughter

Grant County –sarja, osa 2

Nimi: Riistetyt
Tekijä Slaughter Karin
Julkaisu: Tammi 2004, alkuperäinen teos Kisscut  v. 2002
Sivuja 375
Luokka: jännitys 84.2 SLA
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Odotukset: Grant County –sarja on minulla toisella lukukierroksella. Olen lukenut alkuosan kirjat heti kun ne ovat ilmestyneet ja ensimmäinen kirja Sokaistu löytyy myös omasta kirjahyllystäni.  Aikaa tuosta lukemisesta on kuitenkin niin kauan, ettei tapahtumista ole mielikuvaa, löysin vain merkinnän, että olin pitänyt kirjoista. 

Sara ja Jeffreyn on tarkoitus viettää mukava kesälauantai rullaluistelun merkeissä. Hauskanpito katkeaa kun kahden nuoren riita johtaa traagisesti toisen kuolemaan ja samaan aikaan Sara löytää rullaluisteluradan vessasta julmasti surmatun keskosvauvan ruumiin. Rauhallinen tunnelma muuttuu kauhuksi. Selviää, että pienessä Heartsdalen kaupungissa on meneillään jotain todella outoa ja kuvottavaa. Hirveitä salaisuuksia löytyy useammastakin perheestä, eikä mikään ole niin kuin ennen. Sekä Jeffrey että Sara painivat syyllisyyden tunteiden kimpussa, molemmat katsovat olevansa osasyyllisiä tapahtumiin. Miten he eivät ole huomanneet lasten ahdinkoa?

Ajatuksia: Taas hankaluuksia saada aikaiseksi minkäänlaista tekstiä, ilman että paljastaisi olennaista. Tyydyn sen takia näin vähään. Slaughter on kovan luokan tekijä joka kirjoittaa todella rankkaa tekstiä eikä kaihda mitään aihealuetta, kukaan ei ole turvassa. Herkille lukijoille en uskalla Slaughterin kirjoja suositella juuri raakuuksien yksityiskohtaisen kuvailun vuoksi. Kun kauheuksien kohteena on vielä lapset ja nuoret niin välillä mennään sillä rajoilla, että haluanko lukea vai en. Kirjoissa on onneksi kaiken raakuuden vastapainoksia myös hyvin inhimillisiä tunteita, rakkautta, perhesuhteita ja välillä tutkaillaan Saran ja Jeffreyn parisuhdetta pintaa syvemmältä.

Yksi kirjan päähenkilöistä on poliisi Lena, henkilö, jonka persoonaan en millään tahdo lämmetä. Ymmärrän toki mikä kaikkea hän on tämän kirjasarjan myötä kokenut, mutta jotenkin en vaan pidä tyypistä. Toivottavasti asenteeni häntä kohtaan vielä muuttuu. 

Yhteenvetona: Kaikesta raakuudesta huolimatta pidän tästä tiivistunnelmaisesta jännäristä kovastikin ja Slaughter on edelleen mielestäni ehdottomasti kova tekijä.

Jääkylmä - Tess Gerritsen

HAASTE 11, Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Nimi: Jääkylmä
Tekijä Gerritsen Tess
Julkaistu 2010
Sivuja 351
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

”- Malja seikkailullemme!. 
Maurakin nosti lasinsa ja siemaisivat virnistäen toisilleen. Doug näytti cocktailbaarin imartelevassa hämärässä siltä opiskelijalta, jonka Maura muisti, rämäpäiseltä nuorelta mieheltä, joka oli kiivennyt ninjapuvussa talojen katoille. Maura tunsi itsensäkin jälkeen nuoreksi. Uskaliaaksi ja pelottamaksi ja valmiina osallistumaan tähän seikkailuun. 
- Minä lupaan, Doug sanoi, että tästä tulee hauskaa.”

Maura Isles toteaa, ettei hän pysty kilpailemaan Danielin suurimman rakkauden, katolisen kirkon kanssa. Hän epäilee että heidän suhteensa on tullut tiensä päähän. Näissä aatoksissa Maura matkustaa patologien konferenssiin hyisen kylmään Wyomingiin. 

Paikan päällä hän törmää vanhaan kurssikaveriinsa Dougiin. Doug haluaa piristää Mauraa ja saa houkuteltua tämän lähtemään konferenssin jälkeen pienelle mukavalle retkelle muutaman ystävänsä, sekä Dougin tyttären kanssa.  Dougin lupaukset rennosta matkasta kaatuvat heti alkuun, kun Dougin 13-vuotias tytär osoittaa selvästi ettei hyväksy Mauran mukana oloa.  Kun he kaiken lisäksi eksyvät keskelle lumista korpea auton suistuttua ojaan, eikä alueella löydy minkäänlaista kenttää, joten puhelimitse apua ei ole saatavilla, valkenee kaikille minkälaisessa pulassa he ovat. Ulkona riehuu lumimyrsky, ja epätoivoinen viisikko kaipaa kipeästi suojaa. He päätyvät laaksoon ”Taivasten valtakuntaan”,  mistä löytyy useita asumattomia taloja. Paikassa on jotain outoa. Talot ovat askeettisia, vailla mitään mukavuuksia, mutta kummallisempaa on se, että näyttäisi kuin kaikki asukkaat olisi vain kadonneet ilman ennakkovaroituksia. Yhdestä talosta löytyi valmiiksi katettu ruokapöytä, mutta ihmisistä ei löytynyt mitään merkkejä. Minne kaikki olivat kadonneet? Kuka oli mies, jonka kuva löytyi jokaisesta talosta? Mauralla on epämiellyttävä tunne, että joku tarkkailee heitä.  Aika käy vähiin.

Toisaalla Daniel ottaa yhteyttä Jane Rizzoliin koska ei saa Mauraan yhteyttä. Jane on yksi harvoista joka tietää Danielin ja Mauran suhteesta sekä heidän ongelmistaan, joten hän ei ihmettele vaikkei Maura haluaisikaan vastata Danielille. Päivät kuluvat, eikä Janekaan saa ystäväänsä yhteyttä. Huoli kasvaa. Jane, Daniel sekä Gabriel (Janen mies) päättävät lähteä itse Wyomingiin selvittämään tilannetta ja he saavat karmaisevia uutisia. 

Ajatuksia: Jääkylmää jännitystä, sitä tämä on. Pidin kirjasta ihan valtavasti, mielestäni parasta Gerritseniä, mitä olen lukenut.  Taas tulen sen hankaluuden eteen, etten voi analysoida itse tarinaa enempää paljastamatta jutun ideaa. Mutta minulle tämä oli lukukokemuksena todella lähellä täydellistä jännäriä. Viihdyttävää, pelottavaa, mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja yllättävää. Tämä lunasti paikan lempikirjojeni listalla. Ei varmaankaan yllätys, että suosittelen kaikille jännityksen ystäville!

MUSTA KUIN YÖ - Ann Cleeves

MUSTA KUIN YÖ

Tekijä Cleeves Ann
Julkaistu Suomessa: Karisto 2007
Luettu: 1/2015
Sivuja: 466
Kirjastosta lainattu

Hyytyvän kylmä tammikuinen aamu alkaa järkyttävällä tavalla, kun  Shetlandinsaarelta löytyy kuristettu teinityttö. Saarelaiset luulevat tunteva  toisensa hyvin, joten pian epäilyt kääntyvät erakkomaiseen, ja hiukan yksinkertaiseen vanhukseen Magnukseen. Olihan Magnus Tait vahvimmin epäiltynä vuosia aiemmin mystisesti kadonneen tytönkin tapauksessa.

Murhaa tutkivan komisarion Jimmy Perezin mielestä ratkaisu ei ole näin yksinkertainen. Kun selviää, että murhattu tyttö oli tekemässä elokuvaa Shetlandinsaaren asukkaista, ja  osa materiaalista oli vähintäänkin kyseenalaista, murhan mahdollinen motiivi saa ihan uuden käänteen. 

Ajatuksia: Jostain syystä tämän lukeminen alussa vaan tökki pahasti. En päässyt oikeaan tunnelmaan kun vasta ihan lopussa. Loppuratkaisu oli kieltämättä yllättävä, joten siitä paljon plussaa.  Kuitenkin komisario Jimmy Perez jäi ihan tuntemattomaksi, kuten valta osa kirjan muistakin henkilöistä. Jotenkin en saanut henkilöistä otetta, ja olisin kaivannut lisää syvyyttä. Suurella todennäköisyydellä vika on lukijassa, koska minulla oli huono päivä käteni kanssa, mutta minua tämä kirja ei saanut innostumaan. 

Juu, jännitystä oli, ja kirja ihan ”ok”, ei huono, mutta ei sen suurempia ylisanoja. Olen tylsä. Minun täytyy varmaan lukea vielä toinen Cleevesin kirjoittama kirja ja katsoa minkälaisia ajatuksia se herättää. Uskallan kuitenkin suositella tätä jännityksen ystäville, joilla on parempi maku kun minulla tänään.