sunnuntai 30. elokuuta 2015

Salamavaras – Rick Riordan

Percy Jackson –sarja, osa 1

Nimi: Salamavaras
Tekijä Riordan Rick
Julkaisu Otava 2012
Sivuja 367
Luokka:    Nuoret/fantasia 84.2 RIO
Luettu: 07/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

12-vuotiaalla Percy Jacksonilla on keskittymis- ja lukihäiriön lisäksi muitakin ongelmia koulussa. Ongelmat eivät ota loppuakseen kun nuori mies kuulee olevansa Poseidonin poika ja näin ollen puolijumala. Lisäksi ylijumala Zeuskin syyttää Percya varkaaksi ja kintereillä seuraa niin sodanjumala Ares kuin manalan valtias Haadeskin.  Tietysti juttu menee niin, että  pian 12-vuotiaan pojan harteilla  on koko maailmankaikkeuden tulevaisuus. Mukava kesä tulossa, ilman paineita? No eipä hätää, kun kavereitakin on varmuudella ainakin yksi,  aiemmissa tehtävissään rankasti epäonnistunut satyyri Grover.

Ajatuksia: Tämä kirja on ollut pitkään lukulistallani, koska leffan olen joskus muinoin lasten kanssa katsonut, halusin myös tutustua alkuperäiseen teokseen.

Mikäpäs siinä, vauhdikasta ja kelpo seikkailua. Tosin se, että kirjan päähenkilö oli vasta 12-vuotias, tuntui varsin epärealistiselta. Äiti-ihmisenä väitän ettei 12-vuotiaat oikeasti käyttäydy noin kuten tarinassa. Leffassa päähenkilö on vanhempi ja se toimii mielestäni paremmin. Tunsin ehkäpä olevani muutenkin turhan vanha tälle tarinalle, mutta aion jatkaa tutustumista edelleen. ihan sen takia, että kreikkalainen mytologia on aina viehättänyt minua.

Tämä heinäkuun viimeinen olikin sitten samalla tämän vuoden 100. luettu kirja!

torstai 27. elokuuta 2015

Julian rakkaus – Anne Fortier

Haaste 17: Kirja joka on mukaelma jostain klassisesta tarinasta


Nimi: Julian rakkaus
Tekijä Fortier Anne
Julkaistu Tammi 2010
Alkup.teos Juliet /2010
Sivuja 604
Luokka: 84.24 FOR
Luettu: 07/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Koska nimeni on Julia, minun olisi kai pitänyt tietää, mitä tuleman piti. Halusin vain niin kovasti uskoa, että minun kohdallani sama vanha ja valitettava murhenäytelmä ei enää toistuisi” 

Julia ja Janice ovat kaksoset joiden kasvattiäitinä toiminut isotäti Rose kuolee. Kaikkien yllätykseksi Rose jättää kaiken omaisuutensa taloa myöten itsekkään oloiselle Janicelle ja Julia saa vain kirjekuoren jonka sisällä on avaimet. Perintökirje paljastaa Julian oikein nimen olevan Giulietta Tolomei ja avaimien sopivan Sienassa olevaan tallalokeroon, jossa odottaisi äidin jättämä perintö tyttärelleen.

Julia matkaa Italiaan ja alkaa seikkailu josta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu. Löytyy matkalta tietysti myös komea mies, mutta nimen perusteella hän on aika kaukana Romeosta.

Tarina kulkee  kahdessa ajassa. Välillä Vanha käsikirjoitus vie lukijan 1340-luvun Sienaan seuraamaan Giuletten ja Romeon jänittävää ja traagista tarinaa.

Ajatuksia: Jostain syystä tämä tarina vei minut mukanaan aivan täysin ja kokonaan. Kirjassa on yli 600 sivua ja minä ahmin ne kaikki hetkessä.  En suinkaan väitä, että tässä on kirjallisuuden historian paras mestariteos, mutta juuri minun lukuhetkelläni tarina toimi ja nautin joka hetkestä (jopa niistä lähes raivostuttavan kliseisistä ja epäuskottavista) suunnattomasti. Välillä käy näin. Epätäydellinen,  ja paikoin jopa lapsellinen tarina vaan jostain syystä lumoaa, enkä osaa sanoa minkä takia. Minä näin tarinan kuin elokuvaa olisin katsellut. Vauhtia todellakin tarinassa riittää, eli pitkästymään tämän parissa ei todellakaan pääse.

Tämän kokemuksen takia, en nyt nipota mistään. Ehkä juuri tänään sateisena päivänä, olin vain juuri tällaista romanttista seikkailua vailla, ja voi miten iloinen olen, että sellaisen löysin ja vieläpä ihan sattumalta osui kirjastossa silmiini. Voih, tätä lukiessa oli niin kiva olo että suorastaan kehräsin.

Yhteenvetona: Romanttinen seikkailu jossa mukana historiallisia arvoituksia. Loistavaa luettavaa peiton alle käpertyneenä, jos vaan kädet kestää kannatella tuota melko painavaa kirjaa.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tervetuloa Joylandiin – Stephen King

Nimi: Tervetuloa Joylandiin
Tekijä King Stephen
Julkaisuv. Tammi  2015, alkuperäisteos Joyland ilmestyi v. 2013
Sivuja 288
Luokka: Jännitys  84.2 KIN
Luettu: 07/2015
Mistä: Kirjastosta lainattua

On kesä 1973 kun 21-vuotias Devin ”Jonesly” Jones pääsee töihin Joylandin huvipuistoon. Kesä on Devinin sekä paras, että pahin. Mukaan mahtuu rakkautta, ystävyyttä, mysteeriä ja tiestysti vähän yliluonnollisia elementtejäkin.

Ajatuksia: Joskus nuorena luin valtavasti Kingiä ja pidän häntä edelleen kauhun ylivoimaisena kuninkaana. Tämä tarina ei ole kauhutarina, eikä se ole mielestäni jännärikään. Mielestäni se on enemmän erään nuorenmiehen hieno kasvutarina. En olisi etukäteen uskonut miten paljon tähän ihastuinkaan! En muistanut miten valloittava tarinankertoja Stephen King on, ja homma toimii loistavasti ihan ilman kauhuakin. Nyt toivon todella, että Kingiltä tulee vastaavia teoksia lisääkin. Aivan loistava tunnelma, tarinaan oli helppo hypätä ja se kantoi koko matkan loppuun asti. Suurkiitokset kirjailijalle tästä matkasta.

Ainoana miinuksena sanoihin tuon takakannen ”vihjailut”, jossa yritetään viritellä kauhuteemaa. Tässä ei sellaista ole, eikä se sellaista kaipaa. No toki mukana on pientä yliluonnollisuutta, mutta ei todellakaan mitään kauhua. Pientä jännitystä toki oli mukana. Tykkään, tykkään ja vielä kerran tykkään.

Suosittelen tätä vilpittömästi niillekin, jotka eivät ole Kingin kauhukirjoja lukeneet. Tässä kannattaa rikkoa rajojaan ja kokeilla, niin kirjailikin on epäilemättä tehnyt tämän kirjoittaessaan. 

Yhteenvetona: Wau!

perjantai 21. elokuuta 2015

Muistatko minut? – Sophie Kinsella

Nimi: Muistatko minut?
Tekijä Kinsella Sophie
Julkaistu WSOY 2009, alkuperäisteos Remember Me? v. 2008
Sivuja 450
Luettu: 07/2015

Lexi Smart herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen, eikä muista elämänsä viimeisistä kolmesta vuodesta yhtikäs mitään. Jos tilanteesta haetaan jotain positiivista, niin Lexin peilikuva (niin kokovartalo kuin kasvotkin) on parantuneet viime näkemästä huomattavasti ja asusteista päätellen myös varallisuus. Kun sairaalaan tällää vielä minjöönääriksi osoittautuva komea hurmuri, joka kertoo vieläpä olevansa Lexin äärettömän rakas aviomies, ei tilanne vaikuta ollenkaan hullummalta.

Ja sitten tulee se mutta ja kolikon kääntöpuoli. Kaikki ei ehkä olekaan ihan niin loisteliaasti kun Lexi ensin kuvittelee. Vanhat ystävät vaikuttavat varsin viileiltä ja uusi bestis vähintäänkin epäuskottavalta. Jotain kummallista vispilänkauppaakin taitaa olla menossa. Mitä ihmettä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja kuka Lexi todellisuudessa on?

Ajatuksia: Jos olenkin monesti kertonut, ettei chic lit ole minun alaani, tulee tässä se poikkeus. Koska poikkeuksetta olen pitänyt Sophien Kinsellan kirjoista En osaa yhtään sanoa minkä takia, mutta Kinsellan luomat hahmot eivät vaan ärsytä lainkaan, vaan saavat minut hymyilemään. Niin tämäkin.

Yhteenvetona: Ihanan rentouttava, hauska ja kaikin puolin mukiinmenevä tarina joka toimii. Sopivassa suhteessa hömppää sekä vähän syvällisempää sanomaa.

tiistai 18. elokuuta 2015

Pullopostia – Jussi Adler-Olsen

HAASTE 49: Jännityskirja tai dekkari

Nimi: Pullopostia
Tekijä Adler-Olsen Jussi
Julkaistu 2014, alkup. Flaskepost fra P /2009
Sivuja 551
Luokka: jännitys 84.2 ADL
Luettu: 07/2015
Mistä: Omasta hyllystä

Monien mutkien kautta vuosikausia erään poliisilaitoksen uumenissa lojunut pullo löytää tiensä Osasto -Q:n selvitettäväksi. Pullosta löytyy ilmeisemmin verellä kirjoitettu hädin tuskin luettava avunpyyntö. Onko kyseessä vain nuorten tyhmä pila, vai todellinen hätä ja kuka viestin on lähettänyt?

Toisaalla kerrotaan ihan toisenlaista tarinaa. On mies, vaimo ja lapsi. Mies liikkuu työnsä takia paljon ja pitää samalla perhettä rautaisessa otteessaan. Miehellä on tehtävä. Vaimo on turhautunut, väsynyt ja yksinäinen, ja lopulta sen takia aivan liian utelias. Uteliaille käy harvoin hyvin.  

Ajatuksia: Tästä kirjasta on haasteellista kirjoittaa sen ansaitsemalla tavalla, joten en edes  yritä taiteilla mitään ihmeellistä. Kerron vain, ettäjos pidät jännityksestä,  LUE, suosittelen! Kirjailija on luonut loistavasti tihenevää kutkuttavaa jännitystä. Lukijahan tietää, ja on koko ajan paljon enemmän kartalla tapahtumista kuin osasto-Q, tai kukaan muukaan, ja asetelma toimii loistavasti. Kuitenkin kirjailija osaa  ja pääsee yllättämään kiemuraisilla juonikuvioilla.

Tiedän, että kyseessä on sarja, enkä ole tutustunut muihin kirjailijan kirjoihin. Minun on kuitenkin myönnettävä, että ”hyvikset” eikä heidän persoonansa vedonneet minuun läheskään yhtä paljon kuin kirjan pahis. Olkoonkin, että tuon osasto-Q:n porukka osoittautui vähintäänkin erikoiseksi. Eli vaikka hetkellisesti saatoin hiukan pitkästyä itse osasto-Q:n kanssa, pahiksen kanssa en hetkeäkään.

Yhteenvetona: Oikein sopivan tiheätunnelmainen ja kelpo jännäri. Kirjailijan tuotantoon tutustuminen jatkuu.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lohturuokaa – Kate Jacobs

Nimi: Lohturuokaa
Tekijä: Jacobs Kate
Julkaistu Gummerus 2011
Sivuja 522
Luokka 84.2
Luettu: 07/2015
Mistä: Oma

Augusta ”Gus” Simpson on tunnettu TV:n ruokaohjelman kokki ja hänellä on taattu maine auvoisena ja kokeneena emäntänä. Ehkäpä TV-aseman johtajan mielestä liiankin kokenut, koska juuri Gusin 50 v. synttärit lähestyessä tulee ilmoitus ohjelman lopettamisesta. Pian Gus huomaa viidenkympin kriisin lisäksi kilpailevansa nuoren miss Espanjan kanssa ohjelma-ajasta, apureinaan sekalainen seurakunta sukulaisia, tuttavia ja muuta erikoista joukkoa. Mukaan mahtuu tulisia yhteenottoja  ja makeita lemmenpirskahduksia.

Ajatuksia: Tämän kirjan lukeminen sattui niin oikeaan aikaan, ettei paremmin olisi voinut käydä. Kaipasin itse piristystä ja jotain mukavaa rentoutusta (olin taas saanut piikityksiä kipeään käteeni). Pidin oikein kovasti ja nautin tästä tarinasta juuri tähän hetkeen sopivana. Ei tarvinnut mietiskellä eikä pohdiskella, vaan sai tyytyä seuraamaan tilannetta sivusta.

Suosittelen tätä kun haluaa rentoutua mukavan viihdyttävän tarinan parissa. Toki tässä on myös pinnan alla muutakin kuin höttöä, mutta minulle tämä kävi kevyestä viihteestä.

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Tuhansien aamujen talo – Lehtinen Tuija

Haaste 23: Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä 

Nimi: Tuhansien aamujen talo
Tekijä Lehtinen Tuija
Julkaistu Otava 2012
Sivuja 272
Luokka: 84.2 LEH
Luettu: 07/2015

Martta Vaara nainen ja luutnantti joka toimii kouluttaa aliupseerikokelaita. Samalla Martta on myös nainen joka kamppailee ihmissuhteidensa kanssa. Kun ihmissuhteisiin sotketaan vielä yksi punatukkainen aliupseerioppilas Smilla, jonka silmät vilkuilevat Martan kanssa saman leijonasilmäisen miehen suuntaan on soppa nötköttiä vaille valmis.

Ajatuksia: Perus ok tarina, joka ei valitettavasti hykerryttänyt ihan odotetulla tavalla. Ihan lukemisen arvoinen,  mutta olen Lehtiseltä lukenut parempaakin. Toimii leppoisena lomalukemisena mutta tarina ei jää sen enempää mieleen.

torstai 6. elokuuta 2015

Uimataito – Niina Hakalahti

Nimi: Uimataito
Tekijä Hakalahti Niina
Julkaistu Tammi 2008
Sivuja 290
Luokka: 84.2 HAK
Luettu: 07/2015

Takakannesta napattua:

Niina Hakalahden uimataito on tragikoominen ja sympaattinen kertomus elämänhallinsta, curling-vanhemmuudesta ja valintojen vaikeudesta, miksi meidän on niin vaikea elää niin kuin haluamme – tai edes selvittää mitä mahdollisesti saattaisimme haluta. 



Tarinan hahmoista:
Ahmet on uimataidoton pizzerianomistaja ja insinööri, joka haluaa voittaa pelkonsa ja oppia vihdoin uimaan. Ahmet on myös valmis tekemään töitä uimataitonsa eteen.
Kristiina on huonolla itsetunnolla varustettu nainen, ja ylihuolehtiva äiti. Hän harrastaa uimista ja on siinä varsin etevä.
Erkki on Kristiinan aviomies, kohtuullisen huono isä ja työntekijä. Erkki ei ole asiakkaiden, Kristiinan ystävien eikä oikein työkavereidenkaan suosiossa.
Marja on Kristiinan boheemi ystävä, jonka elämä on leppoisaa ja rentoa – ainakin näennäisesti. Lopulta kaikki henkilöt kietoutuvat jotenkin hyvin löyhälti yhteen.

Ajatuksia: Tästä on vaikea sanoa oikein mitään. Tarina keskiössä on Kristiina, mutta mitään perinteistä juonenkaarta teoksesta en löydy. Asioita tapahtuu ja elämä kulkee eteenpäin. Tarinan henkilöt poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon ja hahmojen tietyt piirteet ärsyttävät ainakin tätä lukijaa suuresti. Suurimmat sympatiat keräsi Ahmet, joka taisi olla mielestäni tarinan ainoa ”täyspäinen” henkilö. En ehkä olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt tämän väliin, mutta toisaalta kait tässä jotain vetoa oli, koska kuitenkin luin kirjan kiltisti loppuun (en ole vielä tosin ymmärtänyt, että mitä).

tiistai 4. elokuuta 2015

Suoraa saumaa ja siksakkia – Marja-Leena Tiainen

Nimi: Suoraa saumaa ja siksakkia
Tekijä Tiainen Marja-Leena
Julkaisuv. Tammi 2001
Sivuja 351
Luokka: 84.2 TIA
Luettu: 07/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Takakannesta:

”Suoraa saumaa ja siksakksia on mukaansatempaaja ja hauska kertomus tavallisen naisen selviytymisponnisteluista elämän ristipaineissa.”   

Ajatuksia: Vaikka olen pitänyt Marja-Leena Tiaisen nuorten kirjoista todella paljon, ei tämä tarina vienyt mukanaan ollenkaan samalla tavalla. Kokonaisuutena tarinasta jäi vähän turhankin neutraali olo, ei huono, mutta ei mitenkään erityisen hyväkään. Toisaalta kun tarinassa kuvataan arkista elämää 60-luvun lopulta, niin kyllähän tämä juuri sitä on. Jotenkin tarina ei tällä kertaa imaissut minua mukaansa, olisin toivonut ripauksen lisää sitä hauskuutta ja kepeyttä piristämään sadepäivääni.

Tämän lukemisesta on jo aikaa, ja en ole jostain syystä  merkinnyt ylös kun noita "ajatuksia" mitä kirja herätti. Sen takia, en lähde näin jälkikäteen muistelemaan tarinan kulkua enempää, kun en oikeasti muista.

Huomattavasti kattavamman selostuksen kirjasta löydät siis vaikka Susan kirjastosta

maanantai 3. elokuuta 2015

Heinäkuun yhteenveto / 100 luetun kirjan raja rikki!

Vietin heinäkuussa kolme viikkoa lomaa, ja vaikka lomalla tuli järjestettyä rippijuhlat ja pientä lomareissuakin pukkas, sää oli sellainen, että tuli myös luettua tavallista enemmän eli 13 kirjaa.

Näistä kotimaisia kirjoja oli kuusi ja ulkomaisia seitsemän.  Sivuja kirjoista löytyi yhteensä 4621 ja keskimäärin sivuja / kirja oli n. 355.

Jätän harvoin kirjoja kesken, mutta heinäkuussa sorruin tähän jopa kahdesti. Eli mahdollista myöhempää lukemista jäivät odottamaan kirjat Kevätkuolema - Kallentoft Mons (lopetus sivulle 96) sekä Unikkopolku 21 - Orkoma Marja (lopetus sivulle 53). En tiedä minkä takia en jaksanut tällä kertaa keskittyä näihin kirjoihin. Ehkä odottamassa oli vaan sen verran mielenkiintoisempia, että minulle tuli kiire.

Heinäkuun luettujen kirjojen keskiarvoksi tuli 3,17 (asteikolla 0-5), joka on kyllä aika korkea. Heinäkuuhun mahtui paljon kirjoja joista pidin ja muutamia kirjoja jotka eivät napanneet. Heinäkuun floppi oli ehkäpä tuo Rakkautta borealis, mutta herkkuja mahtui sitten useampikin. Stephen Kingin - Tervetuloa Joylandiin lämmitti mieltä oikein kovasti ja Anne Fortierin - Julian rakkaus oli vaan "jotenkin ihana". Virkistävä uusi tuttavuus oli myös Jari Järvelän - Särkyvää.  Ja kun tilastoista tykkään niin onhan se mainittava, että tämän vuoden 100. luettu kirja oli Rick Riordanin fantasiaseikkailu - Salamavaras.

Postaukset kirjojen osalta kulkevat edelleen myöhässä, mutta jokaisesta lukemastani laitan ylös jotain, joten tulossa on.

Kirjahyllyni karttui edelleen heinäkuussa seuraavilla kirjoilla: Adler-Olsen Jussi - Pullopostia ja de La Motte Anders - Peli. Molemmat kirjat olivat alle 10 euron löytöjä, joten ei paha.

Kirjastosta on lainassa tällä hetkellä kymmenkunta kirjaa ja tuo lainamäärä on minulla aika vakio.

Koko vuoden 2015 osalta osalta tilanne on heinäkuun lopuksi seuraava:
Luettuja kirjoja 100  joista kotimaista 50 ja ulkomaista 50, sivuja yhteensää 34 580

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja antoisa kirjakuukausi!

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Rakkautta borealis – Kira Poutanen

Nimi: Rakkautta borealis
Tekijä Poutanen Kira
Julkaistu WSOY 2012
Sivuja 149
Luokka: 84.2
Luettu: 07/2015
Mistä: Lainattua

Lara haaveilee unelmahäistä joiden tulisi toteutua mahdollisimman pian. Koska suhteessa ei tällaista ole näköpiirissä , päättää Lara houkutella ranskalaisen sulhonsa romanttiselle matkalle Lappiin. Laran haaveissa Eric tajuaa ettei voi elää ilman rakastaan, ja kosii neitoa mahdollisimman romanttisesti ja luonnollisesti mahdollisimman pian. No, asiat eivät vain yleensä suju ihan noin helposti, kuten ei nytkään.

Ajatuksia: En ole lukenut sarjan muita kirjoja, ja siinä saattaa tietysti löytyä syy miksi tämä ei napannut oikeastaan ollenkaan. Liikaa kohellusta ja jotenkin jäi vähän väkisin väännetyn hauskuuden maku. Todellisuudessa en varmastikaan vain ole kohderyhmää. Ja yksinkertaisesti olen tänään ihan liian vanha jäykkis, joka ei älyä hyvän päälle. No niin tai näin, makuasioita, joista voi toki kiistellä, mutta se ei hyödytä ketään. Olen varma, että tälle sarjalle löytyy monta uskollista fania ja hyvä niin. Kaikki lukeminen on arvokasta ja kunnioitan kaikkia kirjailijoita heidän työstään, silloinkin kun teos itsessään ei minua miellytä. Ja tämän kaiken tilityksen jälkeen löytyi omasta lukemattomien kirjojen  hyllystäni toinen kirja tätä sarjaa. Mitään havaintoa miten kirja on minulle päätynyt ei ole....