NAINEN JUNASSA – PAULA HAWKINS

Julkaistu: pokkari 2015
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 382
Luettu: 06/2018
Mistä: oma
Miksi: lomalukemistoon ostettu
Vuosi 2018: 44. luettu kirja

Rachel matkustaa päivästä toiseen samalla pikajunalla Lontooseen. Hän seurailee ikkunasta näkyviä taloja ja kuvittelee ihmisten elämää, etenkin yhteen pariskuntaan hän on erityisen kiintynyt. Eräänä päivänä hän näkee jotain, mitä ei olisi halunnut ja pian sen jälkeen pariskunnan nainen katoaa.

Rachelin oma elämä on jo valmiiksi varsin sekaisin, eikä mysteeri paranna tilannetta yhtään.

Ajatuksia: Aluksi tämä tuntui hyvin vaikeaselkoiselta. Rachelin lisäksi seurattiin myös Annaa ja Megania, ja välillä menin sekaisin kenen ajatuksia olin lukemassa. Hahmot sinänsä ei olleet mitenkään erityisen sympaattisia.  Mutta olihan tässä toki psykologisen jännärin mausteet, ja lomalukemistoon passasi ihan ok.

PIMEYDEN SILMÄT – DEAN KOONTZ (salanimellä Leigt Nichols)

Julkaistu: 1980  The Eyes Of Darkness/ oma kappale 1991
Luokka:         84.2 jännitys/kauhu
Kuunneltu: 04/2020
Mistä:         omasta hyllystä
Miksi:         koronavirus / uutisointi
Vuosi 2020:     33. luettu kirja

On kulunut vuosi siitä, kun Tina Evans menetti poikansa Dannyn traagisessa onnettomuudessa. Pikkuhiljaa Tina yrittää jatkaa elämäänsä. Tinaa piinaa kuitenkin julma leikinteko, jossa joku kirjoittaa Dannyn huoneen taululle viestejä: Elossa /En ole kuollut /Auta minua. Muutenkin ympäristö tuntuu ajoittain tullen hulluksi, ilma viilenee ja tavaroita lentelee ja viesti "Elossa" toistuu. Tina kertoo tuoreelle miesystävälleen kaiken ja alkaa hänen tukemanaan järjestää Dannyn hautapaikan avaamista, jotta saa mielenrauhan Dannyn kohtalosta. Tämän seurauksena kaksikko on hetkessä hengenvaarassa ja takaa-ajettuina. Jotain outoa Dannyn tapaukseen liittyy, ja kaksikko yrittää hengissä säilymisen lisäksi selvittää mitä.

Ajatuksia: Kun jonkun median uutisessa hehkutettiin, että on Dean Koontz ”ennusti” tulevan koronaviruksen tapahtumia jne. niin kirjan nimi jäi takaraivoon. Hetken varastoa pengottuani löysin kyseisen pokkarin ja mielenkiinnosta luin sen myös (edellinen lukukerta lienee jossain 90-luvulla).  No, en ymmärrä miten media saa tästä repäistyä yhtään mitään yhtäläisyyttä ko. virukseen,  itse en sellaista löytänyt. Ihan viimeisillä sivuilla mainitaan virus Gorki-400, joka lienee jossain versiossa ollut Wuhan-400, mutta mitenkään tuo kirjan tarina ei viruksen vaikutuksista tms. kerro, eli on vain yksi pieni osa kokonaisuutta. Eli mediahöpöä taasen, mutta tulipahan luettua tämä vanha ja varastossa ränsistynyt pokkari.

Naamio – Dean Koontz

Julkaistu 1997, alkuperäinen 1981
Luokka: 84.2
Sivuja: 283
Luettu: 11/2017
Mistä: Omasta hyllystä
Miksi: Omien kirjojen inventaario
Kirjavuosi 2017: 118. luettu kirja

Paul ja Carol Tracy ovat hyvin menestynyt ja varakas pariskunta, joiden onnesta puuttuu ainoastaan lapsi. Carol ei pysty saamaan lasta ja pariskunta haluaa adoptoida. Aivan adoption viime metreillä tuntuu kuin joku yrittäisi estää heidän suunnitelmansa. Tuntuu kuin heidän kotinsakin olisi poltergais ilmiön valtaama ja luonnonvoimat käyttäytyvät arvoituksellisesti.

Samaan aikaan Carolin autoon eteen heittäytyy kaunis nuori teinityttö. Tyttö selviytyy onnettomuudesta hyvin, mutta hän ei muista kuka hän on ja mistä hän tulee. Tyttö nimetään Janeksi. Koska Carol on lapsiin ja nuoriin erikoistunut psykiatri päätyy tyttö hänen ja Paulin luokse asumaan. Carol yrittää saada tyttöä muistamaan hypnoosin avulla, mutta hypnoosissa paljastuu vain hämmentäviä ja pelottavia asioita. Jane on kiltti ja mukava nuori, mutta selvästi syvällä hänessä jyllää jotain pelottavaa, joka pyrkii esiin.

Ajatuksia: Tutunoloinen tarina, joka sinänsä olisi ihan kelvollinen, mutta jotenkin tarina jää pinnalliseksi ja se on ikään kuin liian lyhyt. Minun makuuni tämä jää valitettavasti keskeneräiseksi, vaikka Koontz onkin taitava kertoja.

Yöpartio, osa 1 – Sergei Lukjanenko

Julkaistu 2012
Luokka: 84.2 kauhufantasia
Sivuja: 496
Luettu: 05/2017
Mistä: Oma pokkari
Vuosi 2017: 52. luettu kirja

Kirjan todellisuudessa maailmassa elää paljon muitakin kuin tavallisia ihmisiä. Moskovan katukuvassa liikuskelee noitia, velhoja, vampyyreja ja ihmissusia. Porukka on jakaantunut Valon tai Pimeyden palvelijoihin. Kaikilla on oma tärkeä tehtävänsä. 

Tässä kirjassa pääosassa on Valon palvelijoihin kuuluva keskitason velho ja nörtti Anton Gorodetski. Alussa Anton törmää metrossa nuoreen naiseen, jonka pään ympärillä pörrää valtavan kirouksen merkki. Kirous on niin paha, että se uhkaa koko Moskovan olemassa oloa. 

Ajatuksia: Kirjassa on kolme toisistaan hitusen irrallista tarinaa, ja tämä tuntui aluksi melko hämmentävältä. En vieläkään oikein tiedä pidinkö tästä vai ei, mutta suhteellisen sujuvasti tarina tuli kuitenkin luettua. Etenkin ensimmäisen osan kohdalla, minua häiritsi kun tarina jäi tavallaan kesken ja sitten tapahtui ns. hyppäys toiseen osaan, jossa pikku hiljaa avattiin ensimmäistäkin osaa. Hitusen sekava kokonaisuus.

No juu, kyllä tämä ihan lukemisen arvoinen oli, mutta vielä on epävarmaa, jatkatko seuraavien osien parissa. Kirjasarjaan kuuluvat tämän lisäksi osat: Päiväpartio, Hämärän Partio ja Viimeinen Partio.

Tulitodistaja - Lars Kepler

Julkaistu 2012
Luokka: 84.20 jännitys
Sivuja: 594
Luettu: 04/2017
Mistä: oma
Miksi: Lukulistalla
Vuosi 2017: 11. luettu kirja

Nuorisokodista löytyy raa´asti surmattu teinityttö, ja paikalle kutsutaan tarkkailijan asemassa sisäisessä tutkinnassa oleva Joona Linna. Tapaus osoittautuu varsin haasteelliseksi, eikä nuorisokodin asukkaista tunnu löytyvän todistajia tai muutamaan apua tapaukseen liittyen.

Samalla poliisien vihjepuhelimeen tulee outoja yhteydenottoja yhdelta ja samalta ihmiseltä, joka kertoo olevansa meedio.

Ajatuksia: Tästä on vaikeaa kirjoittaa, niin ettei paljasta liikaa. Pahoittelut siis tönköstä ja lyhyestä kuvailusta.

Tarina oli todella hyvä ja jännittävä. Minut se koukutti ihan alusta asti. Herkille lukijoille en tätä suosittele, sen verran raaka tämä on, mutta muille jännityksen ystäville suosittelen ehdottomasti. Vauhtia ja kiemuroita riittää!

Liian vaarallinen vaimoksi (lääkäripokkari) – Sara Strom

Sivuja: 128
Luettu: 04/2017
Mistä: oma
Miksi: lomalukemistoa

Marikki on vauhdikas kolmikymppinen sinkku lastentarhanopettaja. Vauhtia tuppaa vaan olemaan uudella pyörällä niin paljon, että kolhuja tulee enemmän kuin tarpeeksi. Marikin kolhuja paikkailee lääkäri Sampo Mäkisaari joka antaa samalla neidolle ”elämänohjeita”, ja sitä myötä kaksikolla menevät sukset ristiin oikein kunnolla. Marikki kuitekin jatkaa törmäilyjään ja tarvitsee terveyspalveluja, vaikka välit komeaan lääkäriin ovatkin kireät ja muutonkin oudot.

Ajatuksia: No olihan tämä nopealukuinen ja harmiton, mutta siinäpä oikeastaan se positiivinen sanottava. Näin lyhyeen tarinaan tapahtumia liikaa ja jotenkin nuo salamatunteet ei uppoa. Lomalukemistoon tämä kuitenkin passaa, jos ei odottele liikoja.

Kesä Toscanassa & Provencen tuoksu– Elizabeth Adler

Julkaistu 2015 (minulla pokkaripainos)
Luokka: 84.24 romantiikka
Sivuja: 639
Luettu: 04/2017
Mistä: oma
Miksi: lomalukemistoa
Vuosi 2017:48-49 luettu kirja

Kesä Toscanassa

Newyorkilainen lääkäri ja yksinhuoltaja Gemma Jerichon äiti Sophien Maria Lorenza Corsini Jericho eli tuttavallisimmin Nonna, saa yllättäen salaperäisen perinnön Toscanasta. Nonna painostaa tytärtään lapsineen lähtemään hänen mukaansa katsomaan perintöä. Paikanpäällä Toscanassa odottaa ränsistynyt huvila ja yllättäen sen uusi omistaja, komea amerikkalaismies tyttärineen. Alkaa selvittely, että kuka omistaa mitä ja samalla tietysti tunteet leiskuavat vähän joka tasolla.

Ajatuksia: Oivaa lomalukemistoa. Kaavahan näissä on varsin tuttu, mutta minä upposin lomalla hyvin näihin maisemiin.

Provencen tuoksu

Franny Marten odottelee miesystäväänsä ravintolassa, kun paikalle pyyhältää kaunis nainen Clare joka kertoo olevansa miesystävän vaimo, ja tuleva ex-vaimo. Naiskaksikko kiroaa petturimiehen ja samalla ystävystyvät. Samaan aikaan Franny saa kutsun sukukokoukseen raskalaiseen linnaan. Franny ottaa kutsun vastaan ja pyytää Claren mukaansa. 

Sukukokous osoittautuu varsin mielenkiintoiseksi ja pitää sisällään paitsi lämpimiä tunteita, myöskin vaaroja. 

Ajatuksia: Tämä sopi myös lomalukemistoon oikein hyvin. Romantiikkaa ja hitusen jännitystäkin. Sopii loistavasti aurinkotuolissa luettavaksi 😊

Pojallani on seksielämää ja minä luen äidille Punahilkkaa – Renate Dorrestein

Nimi: Pojallani on seksielämää ja minä luen äidille Punahilkkaa
Tekijä Dorrestein Renate
Julkaistu 2010
Sivuja 265
Luettu: 12/2015

Heleen on 50-vuotias äiti ja yrittäjä joka kamppailee paitsi omien vaihdevuosioireiden, niin haastavan äitisuhteen kanssa. Kun muutenkin valmiiksi erikoinen äiti saa aivoinfarktin tilanne muuttuu entistä haastavammaksi. Heleen päätyy sukkuloimaan kodin, työn, sairaalan ja äidin entisen kodin väliä. Samalla  kuumat aallot vetävän naista syvyyksiinsä. Omasta rakkauselämästä on jäljellä vain kuivat limakalvot ja pikku hiljaa huolestuttaa miten kauan aviomies jaksaa kaiken kaaoksen keskellä.

Ajatuksia: Ajoittain ajatuksia herättävä ja paikoin ironisen hauska tarina. Kuitenkaan tämä ei saanut minua jostain syystä täysin mukaansa . Tarinassa ei ollut ”sitä jotain”, vaikka asetelema oli herkullinen ja yritystä toki riitti.

Muistatko minut? – Sophie Kinsella

Nimi: Muistatko minut?
Tekijä Kinsella Sophie
Julkaistu WSOY 2009, alkuperäisteos Remember Me? v. 2008
Sivuja 450
Luettu: 07/2015

Lexi Smart herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen, eikä muista elämänsä viimeisistä kolmesta vuodesta yhtikäs mitään. Jos tilanteesta haetaan jotain positiivista, niin Lexin peilikuva (niin kokovartalo kuin kasvotkin) on parantuneet viime näkemästä huomattavasti ja asusteista päätellen myös varallisuus. Kun sairaalaan tällää vielä minjöönääriksi osoittautuva komea hurmuri, joka kertoo vieläpä olevansa Lexin äärettömän rakas aviomies, ei tilanne vaikuta ollenkaan hullummalta.

Ja sitten tulee se mutta ja kolikon kääntöpuoli. Kaikki ei ehkä olekaan ihan niin loisteliaasti kun Lexi ensin kuvittelee. Vanhat ystävät vaikuttavat varsin viileiltä ja uusi bestis vähintäänkin epäuskottavalta. Jotain kummallista vispilänkauppaakin taitaa olla menossa. Mitä ihmettä on tapahtunut viimeisen kolmen vuoden aikana ja kuka Lexi todellisuudessa on?

Ajatuksia: Jos olenkin monesti kertonut, ettei chic lit ole minun alaani, tulee tässä se poikkeus. Koska poikkeuksetta olen pitänyt Sophien Kinsellan kirjoista En osaa yhtään sanoa minkä takia, mutta Kinsellan luomat hahmot eivät vaan ärsytä lainkaan, vaan saavat minut hymyilemään. Niin tämäkin.

Yhteenvetona: Ihanan rentouttava, hauska ja kaikin puolin mukiinmenevä tarina joka toimii. Sopivassa suhteessa hömppää sekä vähän syvällisempää sanomaa.

Paluu Rivertoniin – Kate Morton

Nimi: Paluu Rivertoniin
Tekijä Morton Kate
Julkaistu Bazar 2011, alkuperäisteos 2006
Sivuja 613
Luokka: 84.2
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma

98-vuotias Grace Bradley saa haastattelupyynnön nuorelta naisohjaajalta, joka on tekemässä elokuvaa runoilija Bobbie Hunterin traagisesta kuolemasta. Grace on ainoa elossa oleva henkilö jolla on tietoa Rivertonin tapahtumista.

Haluaa tai ei, Gracen ajatukset palaavat menneisyyteen, aina vuoteen 1914  asti, jolloin 14-vuotias Grace aloitti työt palvelustyttönä Rivertonin kartanossa. Gracen muistelmien myötä lukija pääsee tutustumaan 20-luvun englantilaiseen kartanotunnelmaan, talonväkeen ja heidän salaisuuksiinsa. Grace tietää mitä todellisuudessa tapahtui sinä iltana kun Bobbie Hunter kuoli, mutta onko hän valmis paljastamaan salaisuutensa?

Ajatuksia: Tämä tarina vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta alkulämmittelyn jälkeen uppouduin tarinaan ihan täysin. Pidin henkilöhahmoista kovasti ja vaikka tarina on aika massiivinen järkäle, ei se tuntunut ajoittaisesta verkkaisuudestaan huolimatta lainkaan ylivoimaiselta. Yhteenvetona kuvailin tätä turvallisen mukavaksi lukukokemukseksi josta jäi hyvä tunnelma. Ja tuo kirjan kansi on kyllä aivan ihastuttavan upea, eli siitäkin plussaa

Edelleen Alice – Lisa Genova

Nimi: Edelleen Alice
Tekijä: Genova Lisa
Julkaistu: WSOY 2010, alkuperäisteos 2007
Sivuja 329
Luokka: 84.2 GEN
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma pokkari

Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on loistava ura, onnellinen avioliitto ja kolme aikuista lasta. Alice epäilee vaihdevuosioireita kun hän alkaa unohdella tavallista enemmän asioita. Todellinen kauhunäytelmä alkaa, kun Alice ei lenkkeilyn jälkeen tiedäkään missä koti on. Tästä alkaa tuskallinen matka Alzheimerin syövereihin. Alicen pitäisi olla parhaassa iässä, sen sijaan hän joutuukin miettimään miten pitkään hän muistaa läheistensä nimet ja kasvot, ja koska hän kadottaa itsensä lopullisesti.

Ajatuksia: Tarina on pelottava, vaikuttava sekä äärettömän surullinen. Alzheimer on julma, niin potilaalle itselleen, kuin omaisillekin. Sairaus, joka on ajatuksenakin niin ahdistava, ettei sitä halua ajatella.

Haluan ehdottomasti nähdä tästä tehdyn elokuvan, vaikkakin tiedän että se itkettää, koskettaa ja jää ajatuksiin. Toivon oikein kovasti, että se on tehty taidokkaasti. Jos olet nähnyt elokuvan, niin ole kiltti ja vinkkaa täyttikö odotuksesi.

Olen aiemmin lukenut Lisa Genovalta teoksen Puolinainen, johon kannattaa myös tutustua.

Ole niin kiltti, älä rakasta häntä – Jojo Moyes

Nimi: Ole niin kiltti, älä rakasta häntä
Tekijä Moyes Jojo
Julkaistu 2015, alkuperäisteos 2010
Luokka: 84.2
Sivuja 532
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma pokkari

Tarina kulkee kahdella tasolla.
Lontoossa 1960 auto-onnettomuudessa muistinsa menettänyt Jennifer Stirling herää sairaalassa. Jenniferille selviää, että hänellä on värikäs ystäväpiiri ja rakastava aviomies. Samalla hän löytää salaperäisiä rakkauskirjeitä tuntemattomalta mieheltä ja kirjeet ovat ilmiselvästi osoitettu hänelle.

Vuosi 2003 ja Lontoo. Nuori toimittaja Ellie  Haworth löytää toimituksen arkistosta vanhoja kirjeitä, jotka herättävät hänessä paljon tunteita. Ellie päättää selvittää rakastavaisten tarinan. Samalla hän miettii omaa elämäänsä. Onko onnellisia loppuja olemassa?

Ajatuksia: Tarina oli ihan ok, mutta mitään huippuhehkutusta ei täältä ole luvassa. Pidin Jenniferin tarinasta, mutta Ellie itse ei herättänyt sympatioita juurikaan, no ehkä vähän lopussa. Kokonaisuus parani loppua kohden, tai sitten itse vaan lämpenin kylmässä juhannussäässä todella hitaasti. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lukemisen arvoinen tarina vaikka itselleni Moyesin ensimmäinen kirja oli huomattavasti voimakkaampi lukukokemus. Tuota kirjan suomalaista nimeä kritisoin. Mielestäni se ei vaan sovi tarinaan, mutta makuasioita, joista lienee turha kiistellä.

Kuiskaus tuulessa - Robyn Carr

Virgin River –romaani
Harlequin

Nimi: Kuiskaus tuulessa
Tekijä: Carr Robyn
Julkaistu 2015, alkuperäinen teos 2007
Sivuja 379
Luokka romantiikka 84.2 CAR
Luettu: 06/2015
Mistä: saatu pokkari

Syyttäjä Brie Sheridan on viime aikoina saanut kokea kovia. Petollinen aviomies jätti, ja sen lisäksi Brie raiskataan. Kovia kokenut nainen lähtee toipumaan veljensä luokse pieneen Virgin Riverin kaupunkiin. Vaikka Brie haluaa olla rauhassa, herättää Brien isoveljen hyvä ystävä ja ex-poliisi Mike Valdenzuela naisessa hämmentäviä tunteita.

Ajatuksia: Argghh, voi ei! 
Ei siinä mitään, että taustalla on perinteisen kliseinen tarina, jos homma toimii. Mutta tässä tapauksessa, kun kerronta ja toteutus on vähintäänkin raivostuttavan kömpelöä ja kaikkea muuta kuin sujuvaa, konaisuus on kerrassaan surkea. Luen ajoittain tällaista ns. ”hömppäpokkaria” lomalukemistona, mutta tämä ei sovi mihinkään tilanteeseen. Jos vertaan tätä esim. Nora Robertsiin vastaaviin kirjoihin (romantiikkaa maustettuna hitusella jännitystä) niin Nora vie kyllä pisteet kirkkaasti 100 – 0. Tarinan idea periaatteessa ok, mutta toteutus niin heikkoa, että paikoin oikeasti nolotti  kirjailijan puolesta. Pahoittelut kirjailijalle, mutta en todellakaan suosittele tätä.

Pitkät päiväunet – Katariina Romppainen

Nimi: Pitkät päiväunet
Tekijä Romppainen Katariina
Julkaistu Karisto 2012, 2. painos (1. painos v. 2010)
Sivuja 268
Luokka: 84.2 ROM
Luettu: 06/2015
Mistä: mummolta lainattu

Nuori toimittaja Rita (Carita) Törönen pestautuu kotihoitajaksi hitusen väärennetyin paperein ja  suurin suunnitelmin. Ritan aikomus on tehdä valtaisa paljastus vanhustenhoidon tilasta ja päätyä telkkariin toimittajaksi.  Se mitä Rita ei osannut ajatella, oli kotihoitoon tarvittava ammattitaito on muutakin kuin pepun pesua ja vaipan vaihtoa. Kotihoitajan pitää tietää muun muassa mitä eroa on dosetilla ja dosentilla.

Oli ammattiosaaminen sitten niin tai näin, vanhukset pitävät nuoresta naisesta, joka kohtelee heitä kuin ihmistä pitääkin. Kun Ritan tietämättömyyden seurauksena eräs asiakas alkaa yllättäen muuttua kuolaavasta vaippahousuisesta papparaisesta ihan järki-ihmiseksi, herää kysymys mitä nykysuomen vanhustenhoidossa oikein tapahtuu.  Miksei Arvo Kaski voisi edelleenkin olla arvokaski?

Ajatuksia: Mitä pidin tästä. Mukana oli ajankohtaista asiaa joka on, tai voi olla myös surullista ja pelottavaa todellisuutta. Jotta homma ei menisi liian raskaaksi koko paketti tarjoillaan mukavasti hurtilla huumorilla höystettynä. Kirjailija ottaa selvästi kantaa asioihin, mutta tekee sen taitavasti. On päivänselvää, ettei kukaan saa toimia hoitajan ammatissa väärennetyillä papereilla, ja vaarantaa ihmisen turvallisuutta, mutta sallittakoon tämä fiktiiviseen kertomukseen sopivana tehokeinona. Tarinan vanhukset ovat loistotyyppejä ja saivat minut puolelleen. Muutenkin kerronta on lennokasta ja tarina eteni vauhdikkaan kepeästi. Nautin lukukokemuksesta kovasti. Tämän lukeminen saa myös ajattelemaan, että mitä sitten, kun itse olen vanhus, kuka ajaa minun asioitani, vai unohdetaanko minutkin tarpeettomana. Silloin hoitajana toimii jo varmaankin jokin talousrobotti... hui.

Rakkausromaanin resepti – Nicholas Barreau

Nimi: Rakkausromaanin resepti
Tekijä Barreau Nicholas
Julkaistu Tammi 2013, alkuperäinen v. 2010
Sivuja 291
Luokka: Romantiikka 84.24 BAR
Luettu: 06/2015
Mistä: Oma (pokkari)

32-vuotias Aurélia omistaa pienen ravintolan Pariisin keskustassa. Eräänä päivänä hän alkaa lukea jotain satuunaista kirjaa jonka tapahtumat sijoittuvatkin yllättäen hänen ravintolaansa ja päähenkilö muistuttaa Auréliaa itseään.  Luonnollisesti naista alkaa kiinnostamaan kuka hänestä ja hänen ravintolastaan kirjoittaa. Aurélia alkaa etsimään salaperäistä englantilaista kirjailijaa.

Ajatuksia: Tämä kirja toimi lomalukemisena Italian matkalla. Odotin tältä kirjalta sellaista mukavan leppoisaa ja mukaansa tempaavaa tunnelmaa. Valitettavasti tarina ei täyttänyt odotuksiani, vaikka olikin kevyen viihdyttävä. Tarinan alussa pystyi jo päättelemään jutun juonen, mutta  jostain syystä en päässyt mukaan tunnelmaan ihan täysillä ja hahmot jäivät jotenkin etäisiksi.  Olisin halunnut pitää enemmän, mutta minkäs teet. Enemmänkin mielenkiintoa on herättänyt tämän tarinan kirjoittaja, josta liikkuu erilaisia huhuja. Ihan varmuudella en tiedä myöskään, että onko kirjailija todellakin saksalainen, koska vihjeitä löytyy ilmeisesti raskalaisesta alkuperästäkin.

Tämä pokkari lähtee omasta hyllystä kiertoon.

Siinä olikin toukokuun viimeinen luettu kirja ja seuraavana luvassa yhteenveto.

Avioliittosimulaattori – Veera Nieminen

Nimi: Avioliittosimulaattori
Tekijä Nieminen Veera
Julkaistu 2013
Sivuja 267
Luokka: romantiikka / 84.24 NIE
Luettu: 03/2015
Mistä: Omasta hyllystä

”Vanha mies kävelee navetalta minua kohti. Sen on pakko olla joko Jussin isä tai isän veli, joka myös asuu tilalla. Oli kumpi oli, mies näyttää vanhemmalta kuin kuvittelin. Nostan vielä yhden kassin auton viereen ja jään sitten odottamaan miestä lapa ojossa, reipas hymy naamallani. Kaveri tarttuu käteeni ja vilkaisee nopeasti silmiini. Niin nopeasti, etten lopulta ole varma, vilkaisiko sittenkään. Sitten se tarttuu toisella kädellään hattunsa lippaan ja mörisee jotain. Uggologoi? Voi helvetti, meillä on ongelma. Meillä on murreongelma, meillä on artikulointiongelma, meillä on katsekontaktiongelma ja meillä on yleinen käytöstapa – ja kulttuuriongelma. Lisäksi meillä on nyt se ongelma, että me emme tiedä, onko tämä Jussin isä vai setä vai kenties joku satunnainen ohikulkija tai linnanvouti.” 

Tarina: Tyttö rakastuu varsinaissuomalaiseen poikaan ja poika rakastuu karjalaistyttöön, tarvitseeko tuore parisuhde enempää haasteita?  Lisää mausteita tähän rakkaussoppaan tuo kuitenkin  pojan perhe, johon kuuluu murrosikäinen pikkuveli, jäyhä appiukkokokelas ja vielä jäyhempi appiukon vanha velipoika. Nuoripari päättää testata rakkauttaan käytännössä ja Aino muuttaa Jussin kotiin kuukaudeksi. Alkaa todellinen avioliittosimulaattori. 

”Olen niin päättänyt jäädä tänne. Jos on ruotsinsuomalaisia ja suomenruotsalaisia, niin minusta tulee lännenkarjalainen.”

Ajatuksia: Oikeastaan tämä kirja yllätti. Odotin romantiikkaa ja huumoria ja niitä sain, mutta silti tämä kirja on jotenkin erilainen, ja tarkoitan positiivisesti erilainen. Tässä saa ihan rauhassa mietiskellä itsekin asioita ja kaikkea ei ole pureskeltu valmiiksi. Voisin hyvin lukea Ainon ja Jussin tarinaa lisääkin, koska uskon että materiaalia riittäisi jatkoteokseenkin, sen verran avoimeksi kaikki jäi, ja rakkaus on kuitenkin vasta alussa. Varmaa on, että haluan lukea Veera Niemisen kirjoja jatkossakin. 

Itseäni hymyilytti kovasti myös tuo murreongelma. Teininä vähän ”heilastelin” eräällä kesäleirillä oikein komean raumalaispojan kanssa. Poika oli oikein suloinen ja ihana, mutta rehellisesti sanoen en ymmärtänyt hänen, enkä hänen kavereidensa keskinäisestä puheesta juurikaan mitään. En tiedä oliko ilta nuotiolla juuri sen takia niin mielenpainuvan romanttinen, kun en ymmärtänyt puheesta muuta kuin sen pehmeän lämpimän soinnin. Puhelinnumeroita en suostunut vaihtamaan, koska siinä vaiheessa olin jo myöntänyt itselleni, ettei kommunikointi puhelimitse olisi mitenkään mahdollista. 

Suosittelen Aviolittosimulaattoria kaikille kotimaisesta viihteestä ja romantiikasta pitäville. Virkistävän omaperäisellä tyylillä kirjoitettu sukkelasanainen tarina.

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia – Kristiina Hanhirova

Haaste 23: Muistelma tai elämänkertateos

Nimi: Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia
Tekijä Hanhirova Kristina
Julkaisu  WSOY 2014
Sivuja 221
Luokka: 59.534 HAN
Luettu: 03/2015
Mistä: OMA, pokkari

”Kirjoitan tämän kirjan uhmaten sitä tosiasiaa, että huumori ja hematologia eivät sovi yhteen. Luulen, että pätee muihinkin syöpätauteihin.”

Tarina: Timo saa joulun alla nimen epämääräiselle sairaudelleen, kyseessä on akuutti myelooinen leukemia (AML). Siitä alkaa taistelu aikaa ja tilastoja vastaan. 

Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia on huumorilla höystetty kertomus Timon, Kristiinan ja läheisten elämästä vakavan  sairauden keskellä. 

”Oli turvaton olo, kun lähellä ei ollut yhtään hematologia ja hoidosta päättäisi kirurgi. Kyllähän kirurgit tiedetään: vaikka juttelisit niiden kanssa veneilystä, on koko ajan oltava varuillaan, etteivät ne ihan tavan vuoksi nappaa jotain sisäelintä tai amputoi raajaa. Veitsi taskussa kulkevat. ”

Ajatuksia: Hanhirovan huumori on osuvaa ja vaikka aihepiiri onkin vakava, lennokas teksti saa myös  hymyilemään. Toivottomuudessakin on toivoa, kaiken kamalan keskeltä löytyy pieniä hyviä hetkiä.  Tässä kirjassa on paljon hyvää, mutta myönnän, että olisin toivonut kuulevani vähän enemmän Timon ääntä.  Olen itse kyllä Hanhirovan kanssa samaa mieltä, että huumoria saa lasketella (asianosaiset) vakavastakin aiheesta, ja se voi olla jopa iso osa selviytymistä. Toki samalla huumorilla voi loukata läheisiä tahtomattaan kovastikin.  Huumori voi olla aitoa, tai sillä voidaan yrittää peittää pelkoja. Eli aika moniulotteisesta asiasta kyse.