JULMA – CHRISTIAN RÖNNBACKA

Julkaistu: 2013
Luokka: 84.2 jännitys
Sivuja: 361
Luettu: 05/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 39. luettu kirja

Pieni tyttö kaapataan ja poliisit eivät löydä mitään jälkiä tekijästä. Tuore komisario ja tutkinnanjohtaja Antti Hautalehto pääsee tiiminsä kanssa heti valtavan mediapaineen alle. Poliisit ovat entistä enemmän ymmällään, kun tyttö palautetaan. Mutta tilanne jatkuu ja hetken päästä kaapataan uusi tyttö. Tekijä on suunnitelmallinen ja röyhkeä. Tyttö viedään tylysti, vaikka perhe on kotona. Samaan aikaan Antin perässä ovat ruotsalainen rikollisliiga, joka on luvannut Antin päästä 500 000 kruunun palkkion. 

Ajatuksia: Tämä kirja suorastaan tihkuu testosteronia ja tiedän etten ole sen varsinaista kohderyhmää. Tätä lukiessa tuntee olevansa selvästi miesten reviirillä ja silti nauttii joka hetkestä. Tarinassa on runsaasti hurttia huumoria ja päähenkilö on ihmistyyppiä, josta pidän kovasti. Suoraselkäinen suomalainen mies, joka uskaltaa sanoa mitä ajattelee, eikä kuvia kumarra. Muutenkin Antin tutkintaryhmän kemia vaikuttaa herkulliselta. Pidin kovasti lukemastani ja palaan näille ”luvattomille teille” testosteronin huuruihin.

LEIPURI – ARTTU TUOMINEN

Julkaistu: 2018
Luokka: 84.2 jännitys
Sivuja: 350
Luettu: 01/2019
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Paljon kehuttu kirja, joka sopi haasteeseen
Helmet 2019: 32: Kirjan nimessä on ammatti
 Kävisi haasteeseen myös mm. kohtaan 
1. Kirjan kannessa on kasvot
Vuosi 2019: 2. luettu kirja

Porin poliisin väkivaltayksikön entinen esimies Eero Kataja löytyy kotoaan julmasti surmattuna. Tekotapa on valitettavan tuttu. Eeron kodin seinältä löytyy myös kollegoille tuttu lastenloru, joka ei lupaa hyvää jatkoonkaan. Koska Eeron murhalla on selvä yhteys erääseen aiempaan murhasarjaan, kutsutaan paikalle Janne Rautakorpi, joka toimi edeltävän kauhusarjan tutkinnanjohtajana.
Pian selviää, että tällä kertaa sarjamurhaajan kohteena todella on aiempien Leipuri-murhien tutkintaan osallistuneet poliisit. Murhaaja tuntuu tietävän poliisien toimesta vähän turhankin paljon, ja herää epäily, onko murhaaja omien joukossa.
Rautakorpi kollegoineen kohtaavat kukin myös päänsisäisisä demoneita, ja yhdellä jos toisellakin meinaa psyyke pettää kesken tutkinnan.

Ajatuksia: Todella mielenkiintoinen tarina, mutta paikoin hirvittävän raaka, joten herkille lukijoille en todellakaan voi suositella. Vaikka itselläkin teki ajoittain pahaa, niin ei tätä voinut lopettaakaan. Tarina on punottu ovelasti ja hyvin. Tämä tarina saattaa aiheuttaa muutaman painajaisen, mutta ehkäpä se oli sen arvoinen.

Peto –Anders Roslund & Börge Hellström

Nimi: Peto
Tekijä: Anders Roslund & Börge Hellström
Julkaistu 2004
Sivuja: 360
Luokka: Jännitys /84.20 ROS
Luettu: 08/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta

Bernt Lund on raaka lastentappaja-pedofiili joka karkaa vankilasta. Poliisi on varma, että mies jatkaa pahoja tekojaan. Ei mene kuin hetki niin pikkutyttö löydetään kuolleena ja tekotapa viittaa vahvasti Lundiin. Tällä kertaa uhrin isä päättää jakaa oikeutta itse.

Ajatuksia: Tarina on raaka ja aluksi tapahtumat etenevät vauhdikkaasti. Sitten tapahtuu jotain ja ainakin mikä lukijana tipahdin matkasta. Mielestäni tarina ”hajosi” ja looginen juoni vaan hävisi. Asioita tapahtui äkkiä ja arvaamatta, mutta niin, että mielenkiinto hävisi samalla.

Yhteenvetona: Alku jännittävä ja hyvä, vaikkakin todella raaka ja rankka aihealue. Loppu heikko, sekava ja hajanainen, eikä saanut pidettyä mielenkiintoani yllä.

Riistetyt – Karin Slaughter

Grant County –sarja, osa 2

Nimi: Riistetyt
Tekijä Slaughter Karin
Julkaisu: Tammi 2004, alkuperäinen teos Kisscut  v. 2002
Sivuja 375
Luokka: jännitys 84.2 SLA
Luettu: 02/2015
Mistä: Kirjastosta lainattu.

Odotukset: Grant County –sarja on minulla toisella lukukierroksella. Olen lukenut alkuosan kirjat heti kun ne ovat ilmestyneet ja ensimmäinen kirja Sokaistu löytyy myös omasta kirjahyllystäni.  Aikaa tuosta lukemisesta on kuitenkin niin kauan, ettei tapahtumista ole mielikuvaa, löysin vain merkinnän, että olin pitänyt kirjoista. 

Sara ja Jeffreyn on tarkoitus viettää mukava kesälauantai rullaluistelun merkeissä. Hauskanpito katkeaa kun kahden nuoren riita johtaa traagisesti toisen kuolemaan ja samaan aikaan Sara löytää rullaluisteluradan vessasta julmasti surmatun keskosvauvan ruumiin. Rauhallinen tunnelma muuttuu kauhuksi. Selviää, että pienessä Heartsdalen kaupungissa on meneillään jotain todella outoa ja kuvottavaa. Hirveitä salaisuuksia löytyy useammastakin perheestä, eikä mikään ole niin kuin ennen. Sekä Jeffrey että Sara painivat syyllisyyden tunteiden kimpussa, molemmat katsovat olevansa osasyyllisiä tapahtumiin. Miten he eivät ole huomanneet lasten ahdinkoa?

Ajatuksia: Taas hankaluuksia saada aikaiseksi minkäänlaista tekstiä, ilman että paljastaisi olennaista. Tyydyn sen takia näin vähään. Slaughter on kovan luokan tekijä joka kirjoittaa todella rankkaa tekstiä eikä kaihda mitään aihealuetta, kukaan ei ole turvassa. Herkille lukijoille en uskalla Slaughterin kirjoja suositella juuri raakuuksien yksityiskohtaisen kuvailun vuoksi. Kun kauheuksien kohteena on vielä lapset ja nuoret niin välillä mennään sillä rajoilla, että haluanko lukea vai en. Kirjoissa on onneksi kaiken raakuuden vastapainoksia myös hyvin inhimillisiä tunteita, rakkautta, perhesuhteita ja välillä tutkaillaan Saran ja Jeffreyn parisuhdetta pintaa syvemmältä.

Yksi kirjan päähenkilöistä on poliisi Lena, henkilö, jonka persoonaan en millään tahdo lämmetä. Ymmärrän toki mikä kaikkea hän on tämän kirjasarjan myötä kokenut, mutta jotenkin en vaan pidä tyypistä. Toivottavasti asenteeni häntä kohtaan vielä muuttuu. 

Yhteenvetona: Kaikesta raakuudesta huolimatta pidän tästä tiivistunnelmaisesta jännäristä kovastikin ja Slaughter on edelleen mielestäni ehdottomasti kova tekijä.

Varistyttö – Erik Sund, Trilogian osa 1

HAASTE 6: Kirja, jonka nimi on yksi sana

Nimi: Varistyttö
Tekijä Sund Erik (eli Jerker Eriksson ja Håkan Axlander                     Sundquist)
Julkaistu 2014
Sivuja 415
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Murhattuja lapsia ja aikuisia, törkeää lasten hyväksikäyttöä, erilaisia mielen sairauksia, avioliitto-ongelmia, lapsisotilaita, kauhua, pelkoa, ahdistusta. Siinä tämän kirjan teemoja. 

Kyseessä on siis todella synkkä dekkari.  Itse pidin kirjaa paikoin myös  sekavana. Muutenkin mietin lukemisen välillä, että miksi ihmeessä luen tätä, tai miksi kukaan lukee tällaista, johtuen kirjan teemoista, ja osaltaan siitä synkkyydestä missä ei näy minkäänlaista valon pilkahdusta. 

Kaikki kunnia kirjailijoille, teksti kulkee hyvin ja kyllä tämä osaa koukuttaa. Etenkin tuo kirjan loppu on katkaistu sellaiseksi, että juu, toki kiinnostaisi tietää miten tarina päättyy koska haluaa toivoa parasta,  mutta kokonaisuus on niin synkkä, kylmä ja ahdistava , että luulen tämän osan riittävän. Ehkä nuo lapsiin kohdistuvat teot ovat  minulle liikaa, enkä halua tuollaisista asioista ns. ”viihdemielessä” lukea. Ehkä kirjan hahmot eivät vaan toimineet minulle. Ehkä minun makuni on vain rajoittunut.  Toisaalta on mielenkiintoista huomata, missä omat rajat lukemisen suhteen tulee vastaan. Tositapahtumiin perustuvissa kirjoissa (esim. Pimeän poika) on tullut vastaan todella hurjia lapsiin kohdistuvia juttuja, mutta niihin suhtaudun eri tavalla – luen jonkun henkilön todellista elämää, tietynlaista selviytymistarinaa, en pelkästään viihdemielellä kirjoitettua tekstiä. Voi kuulostaa tekopyhältä, mutta näin minä ajattelen. 

Kokonaisuudessaan mielestäni ihan sujuvasti luettava kirja, mutta ei sellainen, mitä haluaisin itse lukea lisää. Tämän jälkeen on pakko lukea jotain hyvin kepeää.

Tiedän, että moni on pitänyt kirjasta kovasti. Itse en tätä pysty vilpittömästi suosittelemaan, liika on liikaa.