72/2018: Taudinkantaja - Ken McClure

Julkaistu: 2012

Suomentaja: Leila Soikkonen

Luokka: 84.20 jännitys

Sivuja: 283

Luettu: 08/2018 

Mistä: Kirjastosta lainattua

Miksi: Sattumalöydös

Vuosi 2018: 72. luettu kirja

Englannin ulkoministeriön virkamies sairastuu vakavasti lennolla Afrikasta Lontooseen ja tartuttaa samalla muitakin lennolla olleita. Viranomaiset epäilevät ebolaa ja ovat syystäkin huolissaan. Samaa tautia alkaa esiintyä muuallakin ja tohtori Steven Dunbar kutsutaan avuksi selvittämään taudin alkuperää. 

Ajatuksia: Ihan sujuvaa tekstiä. Tämä aihepiiri on vain niin koluttu, ettei tarina sinällään tuonut mitään uutta. Ihan luettava mutta ei tule jäämään mitenkään erityisesti mieleen. 

MAAILMAN LAHJAKKAIN TYTTÖ – M.R. CAREY

Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 scifi/kauhu
Sivuja: 408
Luettu: 04/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 30. luettu kirja

Melanie on tavallista älykkäämpi 10-vuotias tyttö joka on äärimmäisen kiinnostunut kreikkalaisista taruista, erityisesti Pandorasta. Melanie käy koulua ja hän on kovasti kiintynyt opettajaansa. Melanie asuu selissä, syö toukkia ja on oppituntien ajan kahlittu pyörätuoliin muiden oppilaiden tavoin. Heitä vartioi aseistetut sotilaat. Sotilaat, jotka pelkäävät näitä lapsia suunnattomasti. Melanie ei tiedä minkä takia, eikä hän ole ihan varma mikä, tai kuka hän on.

Ajatuksia: Oli todella lähellä, etten jättänyt tätä kirjaa kokonaan lukematta. Nappasin tämän sattumalta hyllystä ja kun tarkempi tarkastelu osoitti, että kyseessä onkin jonkinlainen zombitarina, mielenkiintoni lopahti. Onneksi päädyin kuitenkin ”katsomaan vähän enemmän”. Kerrankin zombitarina, joka vei kiitettävästi mukanaan. Melanie on todella mielenkiintoinen hahmo. Loppu pääsi vielä yllättämään, ja sitä ei tapahdu kovin usein. Oikein viihdyttävää, vaikkakin paikoin raakaa luettavaa. Herkille lukijoille en voi suositella, mutta jos olet karaistuneempi kauhun kaveri, niin ehdottomasti kannattaa tutustua. Tästä on tehty myös elokuva, ja se piti katsoa kirjan jälkeen, ei huono sekään, vaikka kirja oli toki parempi.

Lankeemus, osa 2 – Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Julkaistu 2011
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 365
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Ensimmäinen  osa luettu
Kirjavuosi 2017: luettu kirja

Taistelu jatkuu. New York on jo vampyyriviruksen vallassa. Isojen kaupunkien lentokentille laskeutuu edelleen koneita, täynnä kuolleita ihmisiä ja virus leviää kaikkialle.

Kauhujen keskellä on edelleen tiivis porukka joka yrittää selvitä ja estää viruksen leviämistä, vaikka toivoa ei juurikaan ole näkyvissä.

Ajatuksia: Vauhtihan tässä riittää, nyt iski vaan jonkin sortin kyllästyminen. Ehkä minunkin mielestä tilanne oli jo liian epätoivoinen. Loppuun oli tehty ”koukutus” eli voi olla, etten pysty jättämään trilogiaa kesken, vaikkei tämä tällä kertaa innostanutkaan.

Vitsaus, osa 1 – Guillermo del Toro & Chuck Hogan

Julkaistu 2010
Luokka: 84.2 kauhu
Sivuja: 486
Luettu: 03/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös palautushylystä
Vuosi 2017: 27 luettu kirja

JFK:n lentokentälle NewYorkissa on laskeutunut suuri lentokone täysin pimeänä. Kun lentokenttähenkilöstö pääsee vihdoin koneeseen sisälle löytyy sen matkustajat kuolleena neljää henkilöä lukuun ottamatta. Vainajissa ei näy mitään selvää syytä mikä kuoleman on aiheuttanut. Tilalle kutsutaan biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather kollegansa kanssa.  Valmiiksi outo tilanne saa vielä oudompia piirteitä kun sekä vainajat että eloonjääneet katoavat. 

Toisaalla entinen professori ja nykyinen panttilainaamon pitäjä Abraham Setrakian tajuaa, että keskitysleirillä kohtaamansa kauhut ovat saapumassa NewYorkiin. 

Ajatuksia: Tarina oli sangen elokuvamainen ja voisin kuvitella, että enemmin tai myöhemmin tästä tehdään leffa. Kokonaisuuden parissa viihdyin kuitenkin varsin hyvin, vaikka mielestäni tässä olisi typistämisen varaa, koska ainakin itse meinasin paikoin pitkästyä. Välillä vauhti oli taas niin hurjaa, että hyvä kun perässä pysyi.

Ei mikään täydellinen kauhutarina, mutta olihan tässä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lemppari vampyyritarinoihin tämä ei päässyt, mutta sen verran kiinnostava, että kahlaan varmaan trilogian loputkin osat. Tässä vampyyrit eivät todellakaan ole niitä komeita ja vastustamattomia hemmoja, ja pisteet erilaisesta näkökulmasta noihin verenimijöihin.

Ensimmäinen siirtokunta – Justin Cronin

HAASTE 41: Tulevaisuuteen sijoittuva kirja

Nimi: Ensimmäinen siirtokunta
Tekijä: Cronin Justin
Julkaisu: WSOY 2010,  2010 alkuperäisteos The Passage
Sivuja: 845
Luokka: Scifi 84.22 CRO
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kirjan takakannesta:
Yhdysvaltain armeija aloittaa 2010-luvulla vaarallisen kokeen. Joukko kuolemanrangaistuksen saaneita vankeja viedään huippusalaiseen tutkimuskeskukseen Coloradossa, missä tutkijat tartuttavat vankeihin uuden viruksen. Vangit saavat pian odotetut oireet: viruksenkantajasta tulee räjähtävällä nopeudella liikkuva olento. Vangit tulevat valonaroiksi ja elimistön toiminta hidastuu tavalla, joka viittaa eliniän radikaaliin pidentymiseen.

Ajatuksia: Kirja on mielestäni kuitenkin jotain muuta kuin mitä tuo takakannen kuvaus. Tarinan alkua pohjustetaan varsin laajalti, mutta silti asiat jäävät pimentoon. Kerrotaan paljon, mutta toisaalta ei kerrota mitään selvää.  Kirjailijan kerronnan tyyli on mielestäni aika erikoinen ja omintakeinen.

Tarinan päähenkilö ja tapahtumien keskiössä on tarinan alussa vain 6-vuotias Amy Bellafonte, joka päätyy myös jostain syystä tutkimuskeskukseen. Ja kuten vangit, myös Amy saa annoksen virusta. Tyttö on viruksen jälkeen muuttunut, mutta kuitenkin erilainen kuin muut. Hän saa kirjan henkilöt ja varmasti lukijankin varauksetta puolelleen. Kuitenkin Amyn todelliset ajatukset jäävät pimentoon. Minulle jäi myös epäselväksi miksi juuri Amy valittiin koehenkilöksi. Tietyssä kohdassa vinkataan, että Amy oli jo valmiiksi erilainen (esimerkiksi kohtaus eläintarhassa), mutta sitten asia jää siihen? Tässäkin vika saattaa olla pelkästään lukijassa, ehkä minulta meni jotain ohi.

Osa asioista paljastuu tarinan edessä, osa jäänee odottamaan jatko-osia (?). Tämä kirja on valtava järkäle. Osittain tarina kulki mukavasti ja piti otteessaan, osin turhauduin. Olen aivan varma, että tästä olisi voinut nipistää sivuja aika tavalla pois kokonaisuuden siitä kärsimättä. Jotain jännää ja mielenkiinnon herättävää tarinassa varmasti oli, koska muuten tuollaisen liki  850 sivun läpikäyminen lienee mahdotonta. Pidin Amysta, mutta en tiedä palaanko tarinaan jatko-osaa lukemalla, vai jääkö tämä osaltani tähän.  Ehkä tämä ei ihan täyttänyt odotuksiani ja toisaalta tämän tyyppinen kirjallisuus ei ehkä ole minun juttuni. Osaan kyllä hyvin kuvitella tarinan elokuvaversiona.