keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Pelkääjän paikalla – Laura Lehtola

HAASTE  44: Kirjassa joku kuolee


Pelkääjän paikallaNimi: Pelkäjän paikalla
Tekijä Lehtola Laura
Julkaistu Otava 2015
Sivuja: 238
Luokka:  84.2 LEH
Luettu: 03/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


”Kun äidille tuli se miniminibakteeri, sen tukasta tuli paljon pienempi kuin mulla ja isillä. Ihan miniminitukka. Sen tukka lähti ihan kokonaan irti. Vaikka eka sillä oli paljon isompi, koska käytti aina vidal sassuunia.

Jos karhu tai orava käyttää vidal sassuunia, sen koko turkista tulee tosi pitkä. niin pitkä, että naamaa ei voi nähdä. Paitsi että siilille ei voi ikinä tulla tukkaa, vaan tosi pitkät piikit.


Jos ihmisen keuhkot menee epäkuntoon, sen tukka ei voi kasvaa.


Nyt äidin vidal sassuun on vessassa yläkaapissa, me ei käytetä sitä isin kanssa. Paitsi että isi on kerran laittanut sitä sen mahaan, koska sillä on navassa vähän karvoja.”



Aapo, Anna ja Elsa, nuori ja onnellinen perhe.

Perheidylli kuitenkin särkyy kun kutsumaton vieras niemeltään syöpä tunkeutuu luvatta heidän maaperälleen ja ottaa salakavalan selkävoiton jo ennen kuin kukaan ehtii edes tajuamaan tilannetta. Hetken päästä on vain rikkinäinen Aapo ja äiditön Elsa.  Aapo kipuilee ja on vihainen Annalle, miten nainen voi jättää hänet yksin lapsen kanssa. Elsa suhtautuu asioihin kuten lapset yleensä suhtautuvat. Elämä jatkuu ja päiväkodin pihalla on monta tärkeää projektia jotka pitää saada valmiiksi, vaikka äidistä ei ole jäljellä kuin jalkaproteesi vaatekaapin perällä.

Ajatuksia: Tämä tarina on täynnä kielikuvia, jotka aluksi tuntuivat hitusen vierailta. Sitten ihastuin niihin todella paljon. Minä tiedän mitä nämä vertauskuvat tarkoittavat ilman että niitä tarkennetaan.  Tämä tarina sai minut samalla itkemään ja nauramaan. Tarina kosketti niin että se tuntui päästä varpaisiin. Olen niin äärettömän onnellinen, että minä sain lukea Aapon, Annan ja Elsan tarinan.  Ja kyllä se Veerankin tarina mahtui mukaan, vaikka en tiedä olisinko jäänyt häntä kaipaamaan jos olisi puuttunut.

Minä koin tämän kirjan vahvasti ja tunneskaala oli varsin laaja. Mutta kuten olen aiemmin sanonut, oma elämänkokemus vaikuttaa valtavasti miten tarinan kokee ja mikä koskettaa tai mikä ärsyttää. Minä liikutuin ja vaikutuin.

Kiitos tästä  Laura Lehtola. 

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin kirjasta tosi paljon, minua kosketti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hienoa, että vaikka aihe on todella surullinen, mukaan mahtuu paljon myös iloa ja huumoria. Näinhän se elämä juuri menee.

      Poista

Kiitos kommentista!