sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Keräilijä – Nora Roberts

Nimi: Keräilijä

Tekijä Roberts Nora
Julkaistu 2015
Sivuja: 517
Luokka: Jännitys 84.20 ROB
Luettu: 05/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta


Lila Emerson on kirjailija joka toimii myös asuntovahtina. Ammattien yhdistäminen toimii loistavavasti ja Lila ammentaa kirjoihinsa ideoita kiikaroidessaan vahtimiensa ylellisten asuntojen naapurustoa. Erään kerran Lila näkee enemmän kuin sen hetkinen kirjallinen tuotanto vaatii. Naapuri kerrostalon riitaisan ja kiihkeän pariskunnan kauniimpi osapuoli lennätetään ikkunan läpi kuolemaan. Lila soittaa poliisille ja samalla kun häntä kuulustellaan hän tutustuu hurmaavaan taiteilijaan Ashton Archeriin, joka sattuu olemaan Lilan tirkistelyn kohteena olleen pariskunnan toisen osalpuolen velipoika. Vaarallisia tilanteita ja vauhtia on tietysti luvassa pienen romanttisen kipinän säestyksellä.

Ajatuksia: Plaahhh. Mitä ihmettä on tapahtunut joko kirjailijan tuotannolle tai minulle. En ole lukenut Robertsia vuoteen – pariin ja vaikka ennen viihdyin tämän ns. ”hömpän” parissa ajoittain oikein mukavasti, tämä kyseinen tarina tökki tosi pahasti. En mitenkään meinannut päästä tarinan loppuun. Omistan lukuisia Robertsin kirjoja ja vaikka kaava on aina sama, pidän niistä suunnattoman paljon rentouttavana kesälukemisena. Onkohan minulle nyt tapahtunut jotain kummallista, koska tämä oli silkkaa tuskaa?

Nyt täytyy kaivaa omasta hyllystä joku vanhempi Robertsin tarina ja katsoa onko makuni todella muuttunut näin paljon ettei tämäntyyppinen hömppä uppoa enää. Ei kai niin voi käydä??

3 kommenttia:

  1. Mun mielestä Robertsin kirjat on muuttuneet huonompaan suuntaan vuosien varrella. Niistä puuttuu se joku särmä, mikä niissä aiemmin oli. Viihdyttäviä ne edelleen on, ettei siinä mitään. Eivät vaan oo enää niin hyviä.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä sinun ja Katarooman kanssa. Tehtaileekohan jokin ryhmä Robertsin nimellä, kun näitä kirjoja julkaistaan useampi joka vuosi.

    VastaaPoista
  3. Samaa olen ajatellut. Määrä ei koskaan korvaa laatua, eli enemmin kirjoja harvemmin, kun valtaisaa tyhjää tai väkisin väännettyä "viihdettä". Ns. hömppä on ok ja ajoittain ihanaa hermolepoa, mutta siinäkin pitää olla taso... tätä mieltä täällä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!