Nimi: Leiri 14: Pako Pohjois-KoreastaTekijä Blaine Harden
Julkaistu 2012
Sivuja: 195
Luokka: 99.11 muistelmat/elämänkerrat
Luettu: 10/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta
Shin Dong-hyuk syntyi v. 1982 Pohjois-Korealaisella vankileirillä nro 14. Hän näki kuinka hänen äitinsä ja veljensä teloitettiin. Hän itse joutui kidutettavaksi ja kohtelu leirillä on muutoinkin julmaa. Leirillä koettiin jatkuvaa nälkää ja vartijat saivat tehdä vangeille mitä halusivat. Leirillä syntyneet lapset saivat kärsiä vanhempiensa synneistä ja heidän ainoa tarkoituksensa oli tehdä pakkotyötä. Leirillä lapsia opetettiin pettämään ja ilmiantamaan toisensa, koska siten oli mahdollisuus saada edes vähän lisää ruokaa. Oma perhekin on lähinnä vihollisia joiden kanssa kilpaillaan vähäisestä ravinnosta.
Shin Dong-hyuk on myös ainoa joka on tuolta leiriltä päässyt pakoon. Sopeutuminen ulkopuoliseen elämään ei myöskään ollut helppoa. Shin joutuu opettelemaan olemaan inhimillinen ihminen, joka tuntee jotain, myös sääliä.
Ajatuksia: Äärettömän mielenkiintoinen, järkyttävä ja ajatuksia herättävä tarina. Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on vielä mahdollista. Hitusen kärsin siitä tiedosta, että Shin oli myöhemmin paljastanut, että osa tarinasta on valhetta, tosin hän ei koskaan paljastanut mikä kaikki. Jäi tunne, että Shinin traumaattinen lapsuus leirillä on vaikuttanut niin paljon hänen persoonaansa, ettei tiedä mitä uskoa. Kuinka paljon Shin manipuloi kuulijoitaan? Niin tai näin, olot leirillä olivat varmasti kauheat ja teot mitä lapsetkin joutuivat tekemään ja todistamaan ovat varmaan niin syvällä, ettei niitä korjata ehkä koskaan.
Herkille lukijoille en pysty tätä suosittelemaan, mutta muuten tämä avaa silmiä mitä nykypäivän maailmassakin edelleen tapahtuu.
Olen lukenut useita kirjoja Pohjois-Koreasta, mutta tällainen vankileirikirja taitaisi olla jo liian rankka. Harmi jos osa siitä on valetta, eikä voi tietää mikä kaikki...
VastaaPoistaTuntui käsittämättömältä, että tällaista tapahtuu vielä nykypäivänä. Jotenkin jäi vaikutelma tuosta Shin Dong-hyuk:sta, että leirielämä on jättänyt niin rankkoja psyykkisiä haasteita, ettei hän ehkä halua kertoa kaikkea, tai sitten hakee kertomallaan jotain? En yhtään ihmettele, ei tuollaisista olosuhteista voi kukaan selvitä ehjänä. Jos vauvasta on kasvanut siihen, että kaikki on vain kilpailijoita, jotka pitää voittaa keinolla millä hyvänsä, ei lopputulos voi olla tasapainoinen. Kirjassa mainitaankin, että päähenkilö on joutunut opettelemaan tunteet, eli myös myötätunnon vasta aikuisiällä. Pelottavaa. Silti varsin silmiä avaava tarina.
PoistaOn se pelottavaa. Ja kamalaa, että ihminen joutuu syntymään ja kasvamaan vankileirillä. Kyllä siellä vaurioituu henkisesti.
Poista