Luokka: 84.2
Sivuja: 239
Luettu: 12/2016 (7.-8.12.2016)
Mistä: Ystävältä lainattua
Miksi: Mummo suositteli
Vuosi 2016: 99. luettu kirja
" Nyt tiedät että minussa on kaksi outoa: puhumattomuus ja Vaakasuora"
Sota on päättynyt jokunen vuosi sitten. Yhdeksänvuotias orpotyttö Inga asuu isovanhempien hoivissa. Tyttö on jatkuva tiedonjano, hän on etevä lukemaan ja kirjoittamaan mutta hän ei puhu sanaakaan. Lisäksi tytöllä on toisessa jalassa kuusi varvasta ja sen takia hän ontuu. Koulussa häntä pilkataan Nilkku-Inkuksi eikä kukaan halua olla hänen ystävänsä. Lapset kiusaavat ja opettaja on samoilla linjoilla. Koulun päättäjäisissä opettaja antaa Ingalle ehdot lukemisesta ja tyttö on aivan murheen murtama. Ingalla on lisäksi salaisuus jota hän ei voi kertoa kennellekään. Tuo salaisuus vei häneltä puheen.
Kesävieraaksi Tuonivirroille saapunut poika hyväksyy Ingan sellaisena kun hän on ja Inga saa ensimmäisen ystävän.
Ajatuksia: Hiljaisuuden luin vain ja ainoastaan äitini suosituksesta, tuskin olisin itse tuota osannut etsiä. Tarina on koskettava ja riipaiseva. Tarinassa oli monia hahmoja joista pidin valtavasti. Mukana on traagisia kohtaloita, kiusaamista ja surua. Mutta hyvin vahvasti myös rakkautta, ystävyyttä ja välittämistä. Pidin tästä paljon, kiitokset kirjailijalle tästä elämyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!