Luokka: 84.2 fantasia
Sivuja: 644
Luettu: 01/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 3. luettu kirja
Helmet 2018:
Haaste 42: Kirjan nimessä on adjektiivi
Haaste 27: Kirjassa on sateenkaari perhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
Diana Bishop on kuuluisan noitasuvun vastentahtoinen jälkeläinen ja historioitsija. Diana ei halua käyttää taikavoimiaan, vaan pyrkii elämään ihmisen elämää ilman kikkailuja. Tutkimusta tehdessään hän saa käsiinsä teoksen, joka tuntuu olevan täynnä magiaa. Tämän jälkeen Diana kohtaa olentoja kaikkialla ja kaikki ovat kiinnostuneista oudosta käsikirjoituksesta, joka ei merkinnyt Dianalle mitään. Tiiviimmin hänen kannoillaan tuntuu olevan komea vampyyri Matthew. Haluaa Diana tai ei, joutuu hän Matthewin kanssa tekemisiin ja lopulta heidän välilleen syntyy olennoista kiellettyä vetovoimaa. Pikkuhiljaa Dianan on kohdattava se tosiasia, ettei hän ole ihminen vaan noita ja on aika herätellä noitavoimat käyttöön, koska vihollinen on vahva ja tosissaan.
Ajatuksia: Tämä tarina todella lumosi ja luin sitä hitaasti nautiskellen. Tiedätte varmaan tunteen, kun ei halua tarinan loppuvan. Toki tarinassa olisi ollut reilusti tiivistämisen varaa. Toisinaan Dianan ääretön ruokahalu ja syömisen korostaminen hitusen ärsyttikin. Koin myös täydellisen ”repeämisen” kun jossain vaiheessa tarinaan pomppasi noita nimeltä Satu Järvinen 😊. Kun tarinassa noin muuten on hyvin hienoja ja erikoisia nimiä, tuli väkisin mieleen, että mikä ei kuulu joukkoon. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, onko alkuperäisessä versiossakin todella Järvisen Satu. En tiennyt tarinaa aloittaessani, että kyseessä olisi sarja. Ja ilmeisesti sarjasta ei ole suomennettu kuin tämä yksi osa, ja se harmittaa TODELLA PALJON. Oma kielitaito tuskin taipuu nautinnollisesti lukemaan tätä fantasiaa englanniksi, vaan homma menee siinä kyllä metsään…. harmittaa kovasti.
Todella lupaava fantasiaseikkailu, jonka jatko-osat olisin ehdottomasti halunnut lukea. Silti olen iloinen, että pääsin lukemaan edes tämän ensimmäisen osan.
Mulla just samat fiilikset kirjasta. PIdin tosi paljon ja harmitti tosi paljon, kun muita osia ei ole suomennettu. Aloitin toisen osan englanniksi, mutta oli liian vaikeaa se englanti, että oisin jaksanu kahlata sen läpi. Pitää kehittää englantia lisää ja kokeilla sitten uudelleen.
VastaaPoistaItse en halua lukea englanniksi. Vaikka kieltä osaan puhua kohtuullisesti, ei lukukokemuksesta tuli rentouttavaa, kun joutuisin "ajattelemaan". Esitin jo tyttärelle toiveen, että jos hän joskus lukisi jatko-osat minulle iltasatuina, kun kerta puhuu, lukee ja kirjoittaa englantia sujuvasti ja päivittäin :)
Poista