perjantai 1. toukokuuta 2015

Amorin kiehkurat – Anna Jansson

Nimi: Amorin kiehkurat
Tekijä Jansson Anna
Julkaistu Gummerus 2014
Sivuja: 317
Luokka: 84.2 JAN
Luettu: 04/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

Kampaamo Salong d´Amour on erikoistunut laadukkaan kampaamotyön lisäksi saattamaan sopivia ihmisiä sopivasti yhteen. Ihmissuhteita rautaisella ammattitaidolla hoitaa salongin ehtoinen emäntä Angelika oppipoikansa Rickyn kanssa.

Ajatuksia: Anna Jansson on tunnetumpi dekkarikirjoistaan, mutta koska en tiettävästi ole yhtään hänen dekkariaan lukenut, ei minulla ollut mitään ennakko odotuksia tyylistä.

Pidin raikkaasta tarinasta jollaiseen en ole ennen törmännyt. Ehkä tietyistä tarinan asetelmista pystyisi päättelemään, että kirjailija on dekkaritaustaa, mutta kokonaisuus pysyy pääosin romanttisen kepeänä. Toisaalta mitään pelkkää huttua tämä ei ole. Kyseessä on mielestäni aikuinen nainen, joka tietää mitä on rakastaa ja mitä on menettää rakkaansa.  Hän haluaa vilpittömästi auttaa ihmisiä. Autettavat eivät tosin monesti tiedä olevansa autettavina, saati sitten olevansa avun tarpeessa. Paljon plussaa hersyvästä ja paikoin roskistakin huumorista.  Pidin todella paljon Angelikan ja salaperäisen Sinbadin kirjeenvaihdosta. Kieli oli paikoin hurjan kaunista ja olisin halunnut lukea paljon lisää tästä viestittelystä.

”Merenkävijän tytär on tullut Varjojen valtakuntaan, ja sydämeni on pakahtua ilosta. Kun tyttären raivon tyrskyt olivat tyyntyneet ja meri rauhoittunut, pystyimme kuulemaan taas toistemme äänet ja kaikki minua piinannut katosi. ”  
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 261)

”Rakas kohtalotar, tuuli on tänä iltana lempeä ja aurinko punainen. Värit ovat palanneet Kuolemanvarjon valtakuntaan. Ensin pieni varovainen helmiäisviiru, joka hakeutui sisään oven alta, kun kuulin äänistä pehmeimmän, ja sitten hän jo seisoikin ovellani silmät tähtinä säkenöiden, ja värit tulvivat hänen perässään huoneeseen.”
(ote Sinbadin sähköpostista Angelikalle, sivulta 294)

Jos nyt haluan nipottaa niin toki tarinaan olisi voinut tuoda lisää syvyyttä, mutta lukukokemus olin ihan mukavan lämmin näinkin. Kaiken kaikkiaan ihan mukava tarina. Toivon vilpittömästi, että Anna Jansson kirjoittaa jatkossakin muutakin kuin dekkareita, hänessä on ainesta vaikka mihin. Omalta osaltani lupaan tutustua myös kirjailijan dekkaripuoleen.

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Janssonin dekkareita, mutta tämänkin voisin lukea kesällä.

    VastaaPoista
  2. On varmasti mielenkiintoinen lukuhetki, kun tuntee jo kirjailijan ns. perustyylin. Itse odotan mielenkiinnolla niitä dekkareita.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!