Kävisi myös kohtaan 5: Kirja, jonka kannesta voi tehdä kirjanaaman
Nimi: Kun suljen silmäni
Tekijä Watson S. J.
Julkaistu Bazar 2012, alkup. teos Before I Go to Sleep /2011
Sivuja: 389
Luokka: jännitys /84.20 WAT
Luettu: 01/2016
Mistä: Lainattu kirjastosta
”Kohotan katseeni peiliin. Kasvot jotka sieltä näen eivät ole minun. Tukka on ohuempi ja se on leikattu paljon lyhyemmäksi kuin mitä minulla yleensä., iho poskilla ja leuan alla roikkuu, huulet ovat ohuet, suupielet alaspäin kääntyneet. Minulta pääsee huudahdus, sanaton voihkaisu, joka voisi muuttua järkytystä ilmaisevaksi kiljahdukseksi jos vain sallisin, ja sitten panen merkille silmät. Niiden ympärillä on ryppyjä, kyllä, mutta siitä huolimatta näen, että silmät ovat minun. henkilö peilissä olen minä, mutta olen kaksikymmentä vuotta liian vanha. Kaksikymmentäviisi. Enemmän.”
Tervetuloa Christine Lucasin elämään. Christine on 47-vuotias nainen jolla on taustallaan vakava trauma. Tämän seurauksena Christine ei muista trauman jälkeisestä elämästään mitään. Kaikki mitä hän saa päivän aikana tietää, nollautuu yöunien myötä, ja joka aamu hän herää tietämättä missä tai kuka hän on. Aviomies Ben on varsin ymmärtäväinen ja huolehtivainen, mutta Christineä vaivaa miehen haluttomuus puhua menneistä tapahtumista. Mieheltään salaa Christine tapaa tohtori Nashia. Tohtorin suosituksesta hän alkaa pitämään myös päiväkirjaa. Kirjan avulla Christine yrittää selvittää kuka hän on ja mitä on tapahtunut. Joka aamu alkaa päiväkirjan lukemisella. Menneisyys vaivaa Christineä kuitenkin yhä enemmän. Mitä todellisuudessa on tapahtunut?
Ajatuksia: Samana iltana kun aloitin tämän kirjan, olisi tämä tullut myös elokuvaversiona. Maltoin kääntää kanavaa, koska halusin ensin tutustua alkuperäiseen versioon (Nyt sitten etsin elokuvaa vimmatusti, enkä löydä). Pidin tästä todella paljon. Tässä oli punottu oikein kunnon juoni ja kirja oli suorastaan ahmaistava (tiedätte mitä tarkoitan). Taisin välillä pidätellä jopa henkeäni. Juuri kun luuli tietävänsä missä mennään, soppaa hämmennetään vähän lisää ja taas ei voinut olla varma mitkä olivat harhoja ja mitkä ei.
Christinen amnesia oli oikeasti pelottava ja en tuollaista kohtaloa toivo kenellekään. Toisaalta oikeasti muistisairaiden elämä on aluksi varmaankin samalla tavalla hämmentävää. Hetkittäin muistaa joitain ja sitten katoaa taas johonkin tuntemattomaan. Pelottavaa.
Suosittelen tätä ehdottomasti kaikille jännityksen ystäville.
Watsonilta on näemmä ilmestynyt toinen kirja Kaksoiselämää ja sehän täytyy etsiä käsiin mahdollisimman pian
Minulla on tämä hyllyssä odottamassa lukemista. Mukava kuulla, että pidit tästä! :) Muistisairaudet ovat kyllä pelottavia. Ehkä pelottavimpia maailmassa.
VastaaPoistaPitää lisätä tää lukulistalle heti!
VastaaPoista