Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu Gummerus 2011 ( alkuperäinen teos Lilla stjärna, 2010)
Sivuja 575
Luettu: 12/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta
Lennart on tavanomaisella sieniretkellään kun hänen silmiinsä sattuu muovipussin kulma, joka tuntuu liikkuvan. Mies löytää pienen vasta peitetyn haudan ja ei oikeastaan halua tietää mitä siellä on. Toisaalta, jokin vielä vahvempi tunne saa hänet avaamaan haudan. Haudasta löytyy pieni tyttövauva. Tästä muuttuu koko Lennartin ja hänen vaimonsa elämä. Tyttö osoittautuu varsin epätavalliseksi olennoksi monessakin suhteessa. Varmaa on, että hänellä on ainutlaatuinen musikaalinen kyky joka korvaa Lennartille kaikkien tytön normaalien tunteiden ja toimintojen puuttumisen. Tyttö käyttää itsestään nimeä Pikkuinen. Hän asuu kellarissa ja pelkää kaikkea ulkopuolista, etenkin isoja ihmisiä.
Toisaalla kasvaa hyvin erilaisissa olosuhteissa toinen tyttö. Teresa on mielestään äärettömän ruma ja lihava. Tyttö on koulukiusattu hylkiö ja hänen elämänsä tähtihetket tapahtuvat verkossa, minne tyttö on luonut erilaisia profiileja. Vain siellä hän uskaltaa olla oma itsensä ja toisaalta hupailla provosoimalla kaikkia muita. Teresan elämä saa uudenlaisen käänteen kun hän kuulee Idolsissa Tora Larssonin laulavan. Tyttö tekee upealla äänellään ja omintakeisella tyylillään (tai tyylittömyydellään) Teresaan lähtemättömän vaikutuksen. Teresasta tulee Toran vankkumaton kannattaja. Yllätyksekseen Tora ottaa yhteyttä Teresaan ja pian kaksikosta tulee ystäviä.
Ystävyys Toraan ei ole helppoa eikä kivutonta. Taustalla on jotain hyvin outoa ja pelottavaa joka kasvaa hetki hetkeltä. Kahdesta nuoresta naisesta kasvaa lopulta ryhmä nuoria naisia jotka ovat yhtä, ja heillä on yhteinen pelottava päämäärä.
Ajatuksia: Tästä on äärettömän vaikeaa kirjoittaa, ilman että paljastaa jutun juonta. Tämä vei minut täysin mukanaan. Tarina oli ahdistava ja pelottava, enkä sitä herkille lukijoille suosittele, mutta voi miten se pitikään otteessaan. Valitettavasti ihan täysiä pisteitä tarina ei minulta saa, koska minusta loppu ei toiminut yhtä maagisesti kuin koko muu osa tarinasta. Mutta kokonaisuus oli siltä todella huippuhyvä. Jos vaikutuin Ystävät hämärän jälkeen –kirjasta, niin tämä toimii loistavana jatkona, Olen lukenut kaksi tämän kirjailijan kirjaa ja molemmissa on keskeisenä teemana ystävyys. Ystävyys joka pitää ystävysten erilaisuudesta, ympäröivistä vaikeuksista, tapahtumista ja kauheuksista riippumatta. John Ajvide Lindqvist on todella huikean taitava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!