Usko, toivo ja raskaus – Aila Ruoho ja Vuokko Ilola

Nimi: Usko, toivo ja raskaus
Tekijä Ruoho Aila ja Ilola Vuokko
Julkaistu Atena 2014
Sivuja 399
Luokka: 28.714 RUO
Luettu: 03/2015

Hieman oppikirjamainen teos vanhoillislestadiolaisuuden tapoihin ja käytäntöihin. Mikä on hyväksyttävää mikä ei. 

Kirja on mielenkiintoinen ja avaa rohkeasti asioita. Lukija pääsee kurkkaamaan monelle tosi salaperäiseen ja tuntemattomaan maailmaan. Tosin tietyt kirjan teemat eivät mielestäni liity pelkästään tähän uskonnolliseen yhteisöön. Esimerkiksi lasten kuritus ennen oli valitettavan yleistä ihan kaikkialla, ei vain uskonnollisissa yhteisöissä. 

Yhteisöissä on kriittistä tarkastelua vaativien asioiden lisäksi varmasti pakko olla hyviäkin asioita. Toisaalta ymmärrän, miksi asioita halutaan tuoda julki. Epäilen kyllä vahvasti voiko kukaan ulkopuolinen vaikuttaa yhteisön tapaan toimia, vaan mielestäni muutos lähtee liikkeen sisältä, jos on lähteäkseen.  

Näin ulkopuolisena on halutessaan helppo muodostaa vaikka kuinka jyrkkiä mielipiteitä. Itse yritän kuitenkin muistaa, että asioilla tuppaa aina olemaan kaksi puolta. Tasapuolisuuden nimessä olisi mielenkiintoista lukea myös teos, joka käsittelee aiheesta vastakkaisesta näkökulmasta. Positiivissävyinen tarina vanhoillislestadiolaisperheestä ja siinä kasvamisessa. Mikä on hyvää?  Miksi niin monet haluavat kuulua juuri tähän yhteisöön ja mitä se heille merkitsee? Mitä etua on kasvaa suurperheessä? 

Julkisuudessa puhutaan, että esimerkiksi tämä kirja, tai Rauhalan teos Taivaslaulu paljastaa liikkeen sisältä ongelmia, ja murtaa julkisuuskuvan herätysliikkeestä. Omasta puolestani on pakko sanoa, että enemmänkin teokset vahvistavat sitä yleistä julkisuuskuvaa, minkä olen vanhoillislestadiolaisuudesta saanut. En muista koskaan törmänneeni siihen onnelliseen kirjalliseen kertomukseen ja hehkutukseen julkisuudessa, ja tämä vähän vaivaa minua. Ei ole ollut mitään ruusuista julkisuuskuvaa, mitä nämä teokset ovat voineet muuttaa. Vai onko vain niin, etteivät vanhoillislestadiolaiset  yksinkertaisesti koe tarvetta lähteä julkiseen keskusteluun? 

Mielestäni kirja sopii parhaiten lukijalle joka on aidosti kiinnostunut asioista, eikä lähtökohtana ole päästä vain kauhistelemaan. Oikein käytettynä tämä teos auttaa ymmärtämään vanhoillislesdiolaisten tapoja, ja antaa tietoa, josta voi olla hyötyä erilaisissa arkielämän tilanteissa ja ammateissa, riippumatta siitä mitä mieltä itse on yhteisön tavoista  .