Tekijä Björk Marja
Julkaistu 2013
Sivuja 215
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta
Marion eli Makke on ollut poika syntymästään lähtien ilman pienintäkään epäilystä, nimestään ja sosiaaliturvatunnuksesta huolimatta. Perheelle asia ei ole ihan näin selvä. Kritiikkiä ja epäsopua tulee, mutta toisaalta myös tukea. Välillä tapellaan rajusti mutta tiukoissa paikoissa perhe pitää yhtä.
Poika, on tarina pojasta joka on syntynyt tytön vartaloon. Odotuksista joita perhe ja ympäristö asettaa lapselle ja nuorelle, ja toisaalta nuori itselleen. Mitä on olla transsukupuolinen? Minkälaista on elämä kun ei tunnu sopivan mihinkään muottiin?
Ajatuksia: En ole aiemmin lukenut transsukupuolisuutta käsittelevää kirjaa ja aihe on mielenkiintoinen. Kirjasta käy selväksi ettei Makkella itsellään ole missään vaiheessa epäilystä omasta identiteetistä. Tämä on varmasti osaltaan helpottava ja hieno asia, mutta onko se todellisuudessa noin selvää? Lähinnä ajattelen, että kuinka paljon ympäristöstä tulevat viestit ja paine sekoittaa etenkin lapsen tai nuoren omakuvaa. Asiasta mitään tietämättömänä voisin kuvitella, että osalla itsensä tunnistaminen ja sen hyväksyminen ei ole yhtä helppoa kuin Makkella. Ja tässä helppoudella tarkoitan siis vain oman itsensä hyväksymistä kaiken ulkopuolelta tulevan paineen alla. Kirjassa Makkella on myös tyttöystäviä ja muutenkin kavereita, eli kaikesta myllerryksestä huolimatta hän ei jäänyt yksin vaan häntä rakastetaan. Epäilen, että kaikki eivät ole näin onnekkaita.
Uskon, että oman lapsen transsukupuolisuus on vanhemmille (ja muulle perheelle) aina jonkinlainen ”kriisi”. Siitä huolimatta, että he olisivat täysillä mukana tukemassa lastaan. Onko radikaalisti sanottu? Vaikka rakkaus omaan lapseensa olisi kuinka ehdotonta tahansa, väitän että monet vanhemmatkin miettivät jossain vaiheessa, johtuuko tilanne heistä, tekivätkö he jotain väärin, tapahtuiko raskauden aikana jotain jne. Vie varmaan aikansa ennen kuin tajuaa että näin vain on, ja näin on tarkoitettu.
Jos ajattelen tarinan kerrontaa, se on mielestäni vahvaa. Kuitenkaan kerronta ei koskettanut minua niin paljon kuin olisin toivonut. Joka tapauksessa mielestäni rohkea ja tärkeä tarina aiheesta, mistä ei paljon materiaalia löydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!