Luokka: 84.2
Sivuja: 304
Luettu: 06/2018
Mistä: Kirjastosta lainattua
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2018: 46. luettu kirja
”Tänään on jouluaatto. Tänään on minun syntymäpäiväni. Tänään minä täytän viisitoista. Tänään minä hautasin vanhempani takapihalle. Eivät olleet rakkaita vanhempia”
Marniella ja Nellylla on tavanomaista rankempi lapsuus. Vanhemmat eivät pystyneet huolehtimaan edes itsestään, saati lapsistaan. Sitten eräänä päivänä vanhempia ei enää ole. Pihalle ilmestyy uusi laventelipenkki.
Sisarukset päättävät pärjätä itsenäisesti, vaikkei se helppoa olekaan. Naapurin omituinen ”pervoksi” luokiteltu setä Lennie on ainoa, joka tuntuu kantavan tytöistä huolta. Ja lopulta opettajat ja viranomaiset haluavat puuttua tyttöjen kouluasioihin. Ja rikollistahot haluavat tavata vanhemmat aivan toisista syistä. Tytöillä on kuitenkin salaisuus, jota he yrittävät viimeiseen saakka pitää piilossa.
Ajatuksia: Huh, huh. Olipas erikoinen ja varsin rankka kirja. Samalla tämä on kuitenkin selviytymistarina ja surullinen tarina. Tarina vei mukanaan, sille ei voinut mitään, vaikka välillä teki pahaa lukea. Tämä jäi mieleen pyörimään.
Tässä kirjassa oli kuitenkin aika paljon huumoria mukana, joten ei tämä synkkä kirja ollut. Tykkäsin.
VastaaPoista