Jääkylmä - Tess Gerritsen

HAASTE 11, Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Nimi: Jääkylmä
Tekijä Gerritsen Tess
Julkaistu 2010
Sivuja 351
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

”- Malja seikkailullemme!. 
Maurakin nosti lasinsa ja siemaisivat virnistäen toisilleen. Doug näytti cocktailbaarin imartelevassa hämärässä siltä opiskelijalta, jonka Maura muisti, rämäpäiseltä nuorelta mieheltä, joka oli kiivennyt ninjapuvussa talojen katoille. Maura tunsi itsensäkin jälkeen nuoreksi. Uskaliaaksi ja pelottamaksi ja valmiina osallistumaan tähän seikkailuun. 
- Minä lupaan, Doug sanoi, että tästä tulee hauskaa.”

Maura Isles toteaa, ettei hän pysty kilpailemaan Danielin suurimman rakkauden, katolisen kirkon kanssa. Hän epäilee että heidän suhteensa on tullut tiensä päähän. Näissä aatoksissa Maura matkustaa patologien konferenssiin hyisen kylmään Wyomingiin. 

Paikan päällä hän törmää vanhaan kurssikaveriinsa Dougiin. Doug haluaa piristää Mauraa ja saa houkuteltua tämän lähtemään konferenssin jälkeen pienelle mukavalle retkelle muutaman ystävänsä, sekä Dougin tyttären kanssa.  Dougin lupaukset rennosta matkasta kaatuvat heti alkuun, kun Dougin 13-vuotias tytär osoittaa selvästi ettei hyväksy Mauran mukana oloa.  Kun he kaiken lisäksi eksyvät keskelle lumista korpea auton suistuttua ojaan, eikä alueella löydy minkäänlaista kenttää, joten puhelimitse apua ei ole saatavilla, valkenee kaikille minkälaisessa pulassa he ovat. Ulkona riehuu lumimyrsky, ja epätoivoinen viisikko kaipaa kipeästi suojaa. He päätyvät laaksoon ”Taivasten valtakuntaan”,  mistä löytyy useita asumattomia taloja. Paikassa on jotain outoa. Talot ovat askeettisia, vailla mitään mukavuuksia, mutta kummallisempaa on se, että näyttäisi kuin kaikki asukkaat olisi vain kadonneet ilman ennakkovaroituksia. Yhdestä talosta löytyi valmiiksi katettu ruokapöytä, mutta ihmisistä ei löytynyt mitään merkkejä. Minne kaikki olivat kadonneet? Kuka oli mies, jonka kuva löytyi jokaisesta talosta? Mauralla on epämiellyttävä tunne, että joku tarkkailee heitä.  Aika käy vähiin.

Toisaalla Daniel ottaa yhteyttä Jane Rizzoliin koska ei saa Mauraan yhteyttä. Jane on yksi harvoista joka tietää Danielin ja Mauran suhteesta sekä heidän ongelmistaan, joten hän ei ihmettele vaikkei Maura haluaisikaan vastata Danielille. Päivät kuluvat, eikä Janekaan saa ystäväänsä yhteyttä. Huoli kasvaa. Jane, Daniel sekä Gabriel (Janen mies) päättävät lähteä itse Wyomingiin selvittämään tilannetta ja he saavat karmaisevia uutisia. 

Ajatuksia: Jääkylmää jännitystä, sitä tämä on. Pidin kirjasta ihan valtavasti, mielestäni parasta Gerritseniä, mitä olen lukenut.  Taas tulen sen hankaluuden eteen, etten voi analysoida itse tarinaa enempää paljastamatta jutun ideaa. Mutta minulle tämä oli lukukokemuksena todella lähellä täydellistä jännäriä. Viihdyttävää, pelottavaa, mukaansa tempaavaa, sujuvaa ja yllättävää. Tämä lunasti paikan lempikirjojeni listalla. Ei varmaankaan yllätys, että suosittelen kaikille jännityksen ystäville!

Miniä – Tuomas Kyrö

                                                        

Julkaistu 2012
Sivuja 122
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Sen piti olla täydellisen rentouttava viikonloppu, viiniä, sisustuslehtiä, kaukosäädin omassa käytössä ja aamulla saisi nukkua pitkään. Muu perhe oli appiukon luona Sysi-Suomessa 300 km:n päässä. Vihdoinkin Liisa rentoutuisi kunnolla.

Liisa eli tarinan miniä, on nelikymppinen kolmen lapsen äiti sekä uraohjus. Mies toimii "kotiäitinä" ja on työssään hyvä. Anoppi on vaikeasti dementoitunut ja joutunut sairaalaan. Kun iäkäs appiukko loukkaa nilkkansa eikä pärjää kotona, hänet lykätään taksiin ja miniän hoiviin . Mies ja lapset jäävät vielä appilaan hoitamaan asioista. Liisa yrittää saada kodin appiukkoa vastaavaksi, eli pois hus pois hienosteluruuat ja espressot. Tilalle HK:n sinistä. Maidon pitää olla punaista ja kahvin tavallista. Ja ei pidä unohtaa PERUNAA, tuota maailman kaikkeuden tärkeintä ravinnon osaa.  

Tietysti tähän viikonloppuidylliin sopii loistavasti vielä venäläinen delekaatio jonka piti saapua vasta maanantaina. Tärkeät kaupat on tärkeät kaupat, joten Liisan ei auta muu kuin ottaa appiukko mukaan neuvotteluihin. Kun mies pistää lapset junalla kotiin, on varsin erikoinen kauppaneuvottelukunta valmis. 

Ajatuksia: Pidin kovasti Kyrön tarjoamasta huumorista. Tarina ei hauskuudestaan huolimatta ollut todellakaan mitään höttöä. Minuun tämä tyyli uppoaa täysillä. Vähän nolottaa myöntää, että tämä oli ensimmäinen lukemani Tuomas Kyrön kirja, mutta ei todellakaan viimeinen.         

Armon aika – Tuija Lehtinen

Nimi: Armon aika
Tekijä: Lehtinen Tuija
Julkaistu:2014
Sivuja: 335
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Mona Meri on kolmekymppinen melkein eronnut nainen. Taakse on jääneet Berliini, vauvahaaveet ja avioliitto epärehelliseksi osoittautuneen muusikkomiehen kanssa. 

Mona aloittaa uuden elämän ja työt enonsa Armo Partion apteekin farmaseuttina. Uusi koti löytyy Armon omistamasta Kivitalosta enemmän tai vähemmän ”kajahtaneiden” sukulaisten parista. Monan äidin mukaan Partion suvun naisväki on ”natkua” ja riitaisaa porukkaa joista kannattaa pysyä erossa. Salaisuuksia suvulla ainakin riittää, koska luurankoja tuntuu löytyvän useammankin sukulaisen kaapista.

Uusi kasvo kaupungissa herättää myös miespuolisten kiinnostusta. Mona saa salaperäisen ihailijan. Samalla naisen sielun sopukoita koskettaa erään radiojuontajan samettinen ääni.

Ajatuksia: Tuija Lehtisen kirja on miellyttävää luettavaa, ja tarinasta jää hyvä mieli. Pidin kovasti tarinan päähenkilöstä; huumorintajuinen, sujuvasanainen ja vahva nainen. Virkistävää, että tarinasta löytyy myös jonkin verran dekkarimaista juonen tynkää, eikä teksti ole liian siirappimaista. 

Suosittelen kotimaisen romanttisen viihteen ystäville. 

Varistyttö – Erik Sund, Trilogian osa 1

HAASTE 6: Kirja, jonka nimi on yksi sana

Nimi: Varistyttö
Tekijä Sund Erik (eli Jerker Eriksson ja Håkan Axlander                     Sundquist)
Julkaistu 2014
Sivuja 415
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta

Murhattuja lapsia ja aikuisia, törkeää lasten hyväksikäyttöä, erilaisia mielen sairauksia, avioliitto-ongelmia, lapsisotilaita, kauhua, pelkoa, ahdistusta. Siinä tämän kirjan teemoja. 

Kyseessä on siis todella synkkä dekkari.  Itse pidin kirjaa paikoin myös  sekavana. Muutenkin mietin lukemisen välillä, että miksi ihmeessä luen tätä, tai miksi kukaan lukee tällaista, johtuen kirjan teemoista, ja osaltaan siitä synkkyydestä missä ei näy minkäänlaista valon pilkahdusta. 

Kaikki kunnia kirjailijoille, teksti kulkee hyvin ja kyllä tämä osaa koukuttaa. Etenkin tuo kirjan loppu on katkaistu sellaiseksi, että juu, toki kiinnostaisi tietää miten tarina päättyy koska haluaa toivoa parasta,  mutta kokonaisuus on niin synkkä, kylmä ja ahdistava , että luulen tämän osan riittävän. Ehkä nuo lapsiin kohdistuvat teot ovat  minulle liikaa, enkä halua tuollaisista asioista ns. ”viihdemielessä” lukea. Ehkä kirjan hahmot eivät vaan toimineet minulle. Ehkä minun makuni on vain rajoittunut.  Toisaalta on mielenkiintoista huomata, missä omat rajat lukemisen suhteen tulee vastaan. Tositapahtumiin perustuvissa kirjoissa (esim. Pimeän poika) on tullut vastaan todella hurjia lapsiin kohdistuvia juttuja, mutta niihin suhtaudun eri tavalla – luen jonkun henkilön todellista elämää, tietynlaista selviytymistarinaa, en pelkästään viihdemielellä kirjoitettua tekstiä. Voi kuulostaa tekopyhältä, mutta näin minä ajattelen. 

Kokonaisuudessaan mielestäni ihan sujuvasti luettava kirja, mutta ei sellainen, mitä haluaisin itse lukea lisää. Tämän jälkeen on pakko lukea jotain hyvin kepeää.

Tiedän, että moni on pitänyt kirjasta kovasti. Itse en tätä pysty vilpittömästi suosittelemaan, liika on liikaa. 

Kuin lempeää sadetta – Deborah Smith

Nimi: Kuin lempeää sadetta
Tekijä: Smith Deborah
Julkaistu Karisto 2009, alkuperäisteos 2007
Sivuja 438
Luettu: 01/2015
Kirjastosta lainattu

Kara Whittenbrook on kirjastonhoitaja, punapää, luonnonsuojelija, kielinero, taitava harpunsoittaja ja miljoonaperijätär.


Kara on tuntenut itsensä aina erilaiseksi kuin häikäisevät vanhempansa. Lapsena hän änkytti pahasti, oli ylipainoinen ja koulukiusattu. Kun Karan vanhemmat kuolevat lento-onnettomuudessa selviää, että Kara on adoptoitu. Kara haluaa selvittää alkuperänsä ja tutustua biologisiin vanhempiinsa. Monet kysymykset odottavat vastauksia. Kara pakkaa tavaransa, ja suuntaa kohti Floridan syrjäseutuja esiintyen kiertävänä musikanttina Karen Johnsonina. 

Ajatuksia: Kirja on nimensä mukainen, mukavan lämminhenkinen lukuhetki romanttisen viihteen parissa. Samalla tarinassa on myös syvempiä ulottuvuuksia erilaisuudesta ja sen hyväksymisestä, ihmisten arvomaailmasta ja ennakkoluuloista. Miellyttävä välipala juuri tähän hetkeen. 

YSTÄVÄT HÄMÄRÄN JÄLKEEN – John Ajvide Lindqvist

HAASTE 46; Kirja, joka pelottaa sinua.

Nimi: Ystävä hämärän jälkeen
Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu 2008 ( alkuperäinen teos  Låt den rätte komma in, 2004)
Sivuja 607
Luettu: 01/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta

”Oskar kiljui kuin porsas. Se kuului pelin henkeen. Jos hän röhki, he saattoivat toisinaan jättää rangaistuksen väliin. Hän ponnistelu erityisen paljon peläten että he rangaistuksen aikana muuten pakottaisivat hänen kohottamaan kätensä ja löytäisivät hänen inhottavan salaisuutensa.
Hän rypisti nenänsä siankärsäksi ja röhki ja kiljui, röhki ja kiljui. Jonny ja Micke nauroivat. Hyi helvetti, Possu. Jatka. ” 


Oskar on hieman pullea koulukiusattu poika, joka asuu äitinsä kanssa ihan tavallisessa ruotsalaisessa lähiössä. Mutta Oskar ei ole ihan tavallinen melkein 13-vuotias poika .

”Oskar haaveili sähkötuolissa tapahtuvan teloituksen näkemisestä. Hän oli lukenut miten veri alkoi kiehua, ruumis vääntyi luonnottomiin asentoihin. Hän kuvitteli myös hiusten syttyvän palamaan mutta siitä hänellä ei ollut kirjallista todistusaineistoa. Siis ihan mahtavaa. 

Hän selasi sivuja eteenpäin. Seuraava leike oli Aftonbladetista ja käsitteli ruotsalaista paloittelusurmaajaa. Melko kurja passikuva. Olisi voinut olla kuka tahansa. Kuitenkin mies oli murhannut kaksi homoseksuaalista prostituoitua omassa saunassaan, paloitellut heidät sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kaivanut heidät maahan saunan taakse. Oskar otti viimeisen suupalan Dajmista ja katseli tarkkaan miehen kasvoja. Kuka tahansa.

     Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua."

Oskarin seinänaapuriksi muuttaa samanikäinen Eli tyttö, omituisen miehen, Håkanin kanssa. Elikin on outo ja hän haisee pahalta. Hän tulee ulos vain illalla, kun on tarpeeksi hämärää. Kuitenkin Elistä tulee Oskarin paras ystävä. 

Rauhallinen lähiöelämä saa särön kun Blackebergin metsästä löytyy murhattu teinipoika. Pojan kurkku on vedetty julmasti auki. Poliiseja hämmästyttää, että murhatavasta huolimatta pojasta ei löydy pisaraakaan verta. Murhia tapahtuu lisää ja poliisit etsivät psykopaattista sarjamurhaajaa. Lehdistö puhuu rituaalimurhista. Ulkona vaanii jokin. 

Håkan ja Eli ovat outoja, lisäksi heillä on salaisuus, mikä ei kestä päivänvaloa.

Ajatuksia: Olen lukenut kauhukirjoja joskus todella paljon, ja luulin ettei minua enää hetkauta tai yllätä juuri mikään. Jos kirjoissa vilisee yliluonnollisia kammotuksia tms. , niissä ei mielestäni ole mitään pelottavaa. Kirja voi olla sävyltään pelottava, mutta jotenkin niin kaukana tavallisesta, että ne eivät kosketa eivätkä jää mieleen pyörimään sen kummemmin. Tämä tarina on kuitenkin erilainen.

Tämä kirja on vaikuttava, hämmentävä, paikoin äärettömän vastenmielinen, pelottava, oksettava, jännittävä, kauhea, surullinen, lumoava ja taatusti ajatuksia herättävä, hyvin erilainen kauhukirja.

Tarina herätti monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi, kun samaan tarinaan laitetaan valtava määrä erilaista pahuuden ilmentymää, niin jossain vaiheessa huomaa, että jokin kauheita tekoja tehnyt hahmo herättää empatiaa. Tämä on oikeastaan aika pelottavaa. Jos näiden hahmojen teot olisivat toisenlaisessa ympäristössä, tai yksittäisissä kertomuksissa, pitäisin varmasti kaikkia yksinkertaisesti kammottavina ja kauheina. Asiat eivät ole kuitenkaan noin yksiselitteisiä. Monenkin hahmon kohdalla tulee mieleen sanat syy ja seuraus. Ei hyväksy tekoa, mutta käsittää miksi teko on tapahtunut. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kirjan lukeneet saattavat ymmärtää mitä tarkoitan. 

Joitain kohtia Eliin liittyen olisi mielestäni voinut jättää pois, hahmo on tarpeeksi mystinen ilman näitä ylimääräisiä kikkailuja (tarkoitan taustatarinaa). 

Kirja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvä. Rankka lukukokemus, jota vilpittömästi suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Herkille lukijoille en tätä suosittele, ja mielestäni lukijan tulee olla aikuinen, sen verran rankkaa tarinaa luvassa. Tämä ei ole mikään tavallinen kauhutarina, vaan jotain muuta.

YÖN HUNTU - Linda Howard

Tammikuussa olen "sattuneesta syystä" lukenut todella paljon.  Olen nopea lukija, mutta ihan yhtä sukkelasti en nyt pysty tuottamaan tekstiä. Helmikuun alku kuluukin varmasti tammikuussa luettujen kirjojen parissa. 

Jo tässä vaiheessa kiitän lämpimästi teitä, jotka olette tulleet mukaan tarkastelemaan lukupäiväkirjaani,  tervetuloa! Kiitän myös kaikkia inspiroivia kirjablogeja lukuisista kirjavinkeistä. Upeaa että olette olemassa. Minun kirjamaailmani on laajentunut huomattavasti. 

Mutta sitten asiaan.

                                                    
Nimi: Yön huntu
Tekijä Howard Linda
Julkaistu 2012 WSOY
Sivuja 332
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta.

Odotukset: ”Aivot narikkaan ja viihtymään”

Hääsuunnittelija Jaclyn Wildella on monta rautaa tulessa. Ja vaikka hän on nähnyt kaikenlaisia hirviömorsiamia, tällä kertaa eteen sattuu kaikkien hirviömorsiamien äiti, oikea bitch. Yrittäjän on kuitenkin tehtävä, mitä yrittäjän on tehtävä ja Jaclyn yrittää kestää. Ilmeisesti hirviömorsian ottaa muitakin päähän koska hänet surmataan, vieläpä varsin erikoisella tavalla. Jaclynilla on juuri ollut yhteen otto kyseisen morsmaikun kanssa ja näin hän huomaa olevansa murhaepäilty numero yksi. Tilannetta ei helpota yhtään, että murhan tutkinnasta vastaava herra on viettänyt kiihkeän edellisyön Jaclynin vuoteessa. Luonnollisesti mukaan mahtuu kuumia tunteita sekä kiperiä ja vaarallisia tilanteita. 

Ajatuksia: Howardin kirjat ovat varsin vaivattomia lukea ja ne käyvät hyvin kepeästä ja rentouttavasta viihteestä. Kirjoissa on aina mukana ripaus varsin korneja lemmenleikkihetkiä, jotka enemmänkin naurattavat kuin saavat punastumaan, mutta en anna niiden häiritä. Pidän näitä mukavina välipalakirjoina tai ns. kesälukemisena, ja tämä tarkoitus toteutuu hyvin. Pakko todeta, ettei murhaajan selvittäminen vaadi todellakaan mitään ihmeempää pohdintaa, ja joka kirjan runko sama, eli siinä mielessä aika huttua, mutta ihan viihdyttävää sellaista.

Suosittelen tätä kevyeksi välipalaksi, jota ei kannata liian ryppyotsaisena lukea.