Julkaistu: 2016
Luokka: 84.2 kertomakirjallisuus
Sivuja: 512
Luettu: 12/2016 (27.-29.12.2016)
Mistä: Kirjastosta
Miksi: Sattumalöydös
Vuosi 2016: 101. luettu kirja
Tuuri on notkea ja näppärä kapakkapiika joka työkseen tansii, tarjoilee, tekee temppuja ja väistelee miekkosten ahnaita kouria. Vaan aikanaan saa neito tarpeekseen ja päättää lähteä tien päälle. Mukaansa hän houkuttelee tiinenä olevan Ardennen, palvelittaren jota kapakanpitäjä auliisti myös kaupittelee asiakkaileen. Kaksikko liittyy kiertolaisryhmä Humpuukimaakareihin ja kiertää eri paikoissa esiintymässä ja huvittamassa kansaa.
Eräänä päivänä kreivi Richard von Clostenin sanansaattaja Damio Mehler tavoittaa kauan etsimänsä Tuurin ja selviää, että neitoa (joka on oikealta nimeltään Trudi Moritzintytär von Closte) odottaa perintönä kokonainen kreivikunta. Tuuri vähät välittää aatelissuvustaan ja sen tavoista, mutta päättää käydä katsastamassa minkälaista kreivittärenä olo on, sittenhän sekin on nähty. Pian saa kreivikunta kokea kummia, kun toimelias rääväsuu kiertolaistapoineen astuu valtaan apunaan Humpuukimaakareiden uskolliset ystävät. Tuuri ei kumarra ketään, eikä arvoa hänen silmissään saavute hienolla suvulla tai muilla titteileillä, ja tämän joutuu myös aatelisto oppimaan.
Ajatuksia: Kirja sattui silmiini kahden viikon lainahyllystä ja hitusen empien otin sen mukaani. Yllätyin todella iloisesti. En ole koskaan lukenut mitään tämänkaltaista. Tarina on uskomatonta ilottelua jonka parissa aika ei todellakaan tullut pitkäksi. Tuntui kuin olisin katsellut näytelmää. Tämä oli tähän hetkeen aivan ihanan erilainen tarina joka teki minut hyvin iloiseksi. Tuuri on kiertolaistapoineen ja suorine puheineen sekä valtavan suurella maalaisjärjellä varustettu hahmo, joka saa mukavasti vauhtia paatuneisimpaakin aateliseen. Tämä olisi oikeasti upea nähdä jollain näyttämöllä. Tarina on överi, mutta juuri sellainen sen pitääkin olla. Pidin kovasti, kiitokset kirjailijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!