HAASTE 46; Kirja, joka pelottaa sinua.
Nimi: Ystävä hämärän jälkeen
Tekijä Lindqvist John Ajvide
Julkaistu 2008 ( alkuperäinen teos Låt den rätte komma in, 2004)
Sivuja 607
Luettu: 01/2015
Mistä: Lainattu kirjastosta
”Oskar kiljui kuin porsas. Se kuului pelin henkeen. Jos hän röhki, he saattoivat toisinaan jättää rangaistuksen väliin. Hän ponnistelu erityisen paljon peläten että he rangaistuksen aikana muuten pakottaisivat hänen kohottamaan kätensä ja löytäisivät hänen inhottavan salaisuutensa.
Hän rypisti nenänsä siankärsäksi ja röhki ja kiljui, röhki ja kiljui. Jonny ja Micke nauroivat. Hyi helvetti, Possu. Jatka. ”
Oskar on hieman pullea koulukiusattu poika, joka asuu äitinsä kanssa ihan tavallisessa ruotsalaisessa lähiössä. Mutta Oskar ei ole ihan tavallinen melkein 13-vuotias poika .
”Oskar haaveili sähkötuolissa tapahtuvan teloituksen näkemisestä. Hän oli lukenut miten veri alkoi kiehua, ruumis vääntyi luonnottomiin asentoihin. Hän kuvitteli myös hiusten syttyvän palamaan mutta siitä hänellä ei ollut kirjallista todistusaineistoa. Siis ihan mahtavaa.
Hän selasi sivuja eteenpäin. Seuraava leike oli Aftonbladetista ja käsitteli ruotsalaista paloittelusurmaajaa. Melko kurja passikuva. Olisi voinut olla kuka tahansa. Kuitenkin mies oli murhannut kaksi homoseksuaalista prostituoitua omassa saunassaan, paloitellut heidät sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja kaivanut heidät maahan saunan taakse. Oskar otti viimeisen suupalan Dajmista ja katseli tarkkaan miehen kasvoja. Kuka tahansa.
Voisin olla minä kahdenkymmenen vuoden kuluttua."
Oskarin seinänaapuriksi muuttaa samanikäinen Eli tyttö, omituisen miehen, Håkanin kanssa. Elikin on outo ja hän haisee pahalta. Hän tulee ulos vain illalla, kun on tarpeeksi hämärää. Kuitenkin Elistä tulee Oskarin paras ystävä.
Rauhallinen lähiöelämä saa särön kun Blackebergin metsästä löytyy murhattu teinipoika. Pojan kurkku on vedetty julmasti auki. Poliiseja hämmästyttää, että murhatavasta huolimatta pojasta ei löydy pisaraakaan verta. Murhia tapahtuu lisää ja poliisit etsivät psykopaattista sarjamurhaajaa. Lehdistö puhuu rituaalimurhista. Ulkona vaanii jokin.
Håkan ja Eli ovat outoja, lisäksi heillä on salaisuus, mikä ei kestä päivänvaloa.
Ajatuksia: Olen lukenut kauhukirjoja joskus todella paljon, ja luulin ettei minua enää hetkauta tai yllätä juuri mikään. Jos kirjoissa vilisee yliluonnollisia kammotuksia tms. , niissä ei mielestäni ole mitään pelottavaa. Kirja voi olla sävyltään pelottava, mutta jotenkin niin kaukana tavallisesta, että ne eivät kosketa eivätkä jää mieleen pyörimään sen kummemmin. Tämä tarina on kuitenkin erilainen.
Tämä kirja on vaikuttava, hämmentävä, paikoin äärettömän vastenmielinen, pelottava, oksettava, jännittävä, kauhea, surullinen, lumoava ja taatusti ajatuksia herättävä, hyvin erilainen kauhukirja.
Tarina herätti monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi, kun samaan tarinaan laitetaan valtava määrä erilaista pahuuden ilmentymää, niin jossain vaiheessa huomaa, että jokin kauheita tekoja tehnyt hahmo herättää empatiaa. Tämä on oikeastaan aika pelottavaa. Jos näiden hahmojen teot olisivat toisenlaisessa ympäristössä, tai yksittäisissä kertomuksissa, pitäisin varmasti kaikkia yksinkertaisesti kammottavina ja kauheina. Asiat eivät ole kuitenkaan noin yksiselitteisiä. Monenkin hahmon kohdalla tulee mieleen sanat syy ja seuraus. Ei hyväksy tekoa, mutta käsittää miksi teko on tapahtunut. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta kirjan lukeneet saattavat ymmärtää mitä tarkoitan.
Joitain kohtia Eliin liittyen olisi mielestäni voinut jättää pois, hahmo on tarpeeksi mystinen ilman näitä ylimääräisiä kikkailuja (tarkoitan taustatarinaa).
Kirja on kaikessa vaikuttavuudessaan hyvä. Rankka lukukokemus, jota vilpittömästi suosittelen aiheesta kiinnostuneille. Herkille lukijoille en tätä suosittele, ja mielestäni lukijan tulee olla aikuinen, sen verran rankkaa tarinaa luvassa. Tämä ei ole mikään tavallinen kauhutarina, vaan jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!