Julkaistu 2015
Luokka: 84.2
Sivuja: 289
Luettu: 02/2017
Mistä: Lainattu kirjastosta
Kirjavuosi 2017: 22. luettu kirja
”Älyä oli joka puolella, valtavia määriä, vipsis vain ja tapahtui jotakin hirmuisen älykästä. Siirin pieni kaksio oli täynnä antureita, tunnistimia, siruja, lähettimiä ja kameroita, jotka seurasivat hänen elämäänsä. Jossain patjan uumenissa oli sekin valpas vempele, joka tarkkaili häntä tauotta unen aikana ja laski jokaisen liikkeen paremman tekemisen puutteessa. Jos hän kellahtaisi lattialle eikä nousisi riittävän ripeästi ylös, lattian älynystyrät lähettäisivät viestin hälytyskeskukseen, josta ambulanssi lääkintäjoukkoineen kiiruhtaisi auttamaan hänet pystyyn”
Ehtoolehdon palvelutalo on remontoitu ja toimii vanhustenhoidon hoivategnologian pilottihankkeena. Poissa olivat hoitajat ja muu henkilöstö, tilalla älyseinät, hoito- ja siivousrobotit sekä ruoka-automaatit. Ainoat ihmiset asukkaiden lisäksi joita Ehtoolehdossa näkyi olivat uskonnollisen ryhmän edustajia, heilläkin tavoitteena lähinnä testamenttien ja lahjoitusten metsästys raamatunlauseilla höystettynä.
Aiemmista kirjoista tutut Irma ja Siiri eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä tilanteeseen. Toimeliaat rouvat päättävät kapinoida hoivategnologiaa vastaan.
Ajatuksia: Hoivategnologia kehittyy todellisuudessakin koko ajan. On jo olemassa älyhousuja ja erilaisia tunnistimia ihan oikeastikin. Mutta vilpittömästi toivon, ettei Ehtoolehdon mallin mukaista palvelutaloa tulisi koskaan. Mielestäni tulevaisuuskuva on todellisuudessakin pelottava. Koko ajan ihmisten tekemiä töitä korvataan tekgnologialla. Ihmisten halutaan asuvan kodeissaan erilaisten älyteknologialaitteiden turvin.
Tästä sarjasta ensimmäinen osa oli mielestäni paras, mutta suosittelen tutustumaan kokonaisuuteen. Mukana on hurttia huumoria, mutta myös paljon vakavampaa ajattelemisen aihetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!