KIRJAHAASTE 34: Kirja jonka nimessä on numero
KIRJAHAASTE 35: Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla.
Tekijä: Neville
Katherine
Julkaistu: 1989
Sivuja: 667
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta
Tämä kirja
valikoitui ihan tuon kirjahaasteen takia. Alun perin valitsin sen koska kirjailijan nimikirjaimet olivat samat kuin minulla.
Tästä huolimatta valitisin kirjan haasteeseen 34, kirja, jonka nimessä
on numero.
Tajusin
vasta kotona miten paksu tämä kirja on, ja kun teksti on vielä hyvin pientä,
hiipii mieleeni pieni (tai keskisuuri epäilys), saanko tämän luettua. Onneksi huoli osoittautui
turhaksi.
Kirjassa
kulkee kaksi tarinaa rinnakkain. Toisessa tarinassa eletään vuotta 1972 New
Yorkissa, ja pääosassa on nuori tietokoneasiantuntija Katherine Velis
ystävineen. Toisessa tarinassa 1790-luvun Raskassa seikkailevat Montglanen
nunnaluostarin nuoret noviisit ja serkukset Mireille ja Valentine.
Molempia
tarinoita yhdistää salaperäinen Montglanen shakkipeli, johon liittyy paljon
salaisuuksia ja suunnaton määrä väkivaltaisia tapahtumia. Osa ihmisistä joutuu salaperäiseen peliin tahtomattaan, toiset taas hakeutuvat peliin harkiten.
Ajatuksia Tämä tarina oli vähän kuin maatuska kirjallisessa muodossa. Selkokielelellä sanottuna, tarinoiden
sisälle oli ujutettu lisää tarinoita. Mukana seikkailussa on paljon tunnettuja historiallisia henkilöitä, mikä
oli ihan ok. Juonenkäänteitä tässä kirjassa todella riittää, ja lopulta kaikki
liittyy jotenkin kaikkeen. Kokonaisuudessaan kirjassa on punottu todellinen
jännitysnäytelmä, ja täytyy ihailla tapaa, jolla kirjailija on saanut pidettyä
kaikki langanpäät kasassa, ja vieläpä linkittymään toisiinsa. Lukiessani
mietin, että miten tähän tarinaan on mahdollista vielä kirjoittaa
loppuhuipennus – niin monista säikeistä tämä on kasattu. Ja pakko on myöntää,
että tarinan loppu/ratkaisu ei mielestäni yltänyt kirjan muuhun kokonaisuuteen.
Pientä kritiikkiäkin tarjoan. Mielestäni tarinaa olisi voinut lyhentää aika reippaalla kädellä eikä se olisi haitannut
mitään, päinvastoin. Kirjassa puhutaan paljon shakista, matemaattisista
kiemuroista ja koodeista, ja veikkaisin, ettei nuo melko laajat osuudet miellytä kaikkia
lukijoita. Pienoisesti minua häiritsi myös, että
tuo Montglanen salaperäisen shakkipelin piti olla ”äärettömän salainen”, mutta
tuntui, että kaikki tiesivät siitä jotakin. Kautta historian eri tahot olivat
etsineet ja halunneet sen hinnalla millä hyvänsä, mutta ilmeisesti hekään eivät
tienneet minkä takia? Tai tällainen
mielikuva minulle jäi.
Pidin
tästä silti ja olen iloinen, että se sattui käteeni, koska lukukokemus oli
mukava ja mielenkiintoinen. Jossain verrattiin tätä teosta Da Vinci koodiin, no
sille tasolle tämä ei minun lukukokemuksena yltänyt, mutta kelpo kirja. Kirjaan
on tullut myös jatko-osa Tuli , mutta en tiedä jaksanko lukea
toista samaan peliin liittyvää kirjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!