PUNAINEN KUIN VERI, osa 1 – Salla Simukka
Tekijä Simukka SallaJulkaisu Tammi 2013
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 265
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta
”- Okei, missä sä olet nyt?
- Mä lukitsin itseni vessaan. Niin Lumikki oli äänistä päätellytkin. Elisa ei näköjään osannut olla hiljaa liikkumisen taitoa. Hänen ei ollut tarvinnut opetella. Jos asuntoon olisi tunkeutunut ammattitappaja, tämä olisi tiennyt äänten perusteella hetkessä, mistä etsiä tyttöä. Lukittu vessa oli sitä paitsi ehkä huonoin mahdollinen pakopaikka. Siellä olisi tappajalle tarjolla kuin umpiopakattu mikroateria. Ei tarvinnut kuin avata kansi reilusti voimaa käyttäen ja ahmaista sisältö. Edes lämmitystä ei vaadittu."
(ote sivulta 98)
Lumikki on 17-vuotias lukiolainen joka on muuttanut puolitoista vuotta sitten Riihimäeltä Tampereelle opiskelemaan. Kotikaupunkiin jäi vain paljon kipeitä ja kirveltäviä koulumuistoja sekä värittömät, hajuttomat, mauttomat ja puhumattomat vanhemmat.
Lumikki haluaa olla huomaamaton, ja pitää huolta vain omista asioistaan. Aina asiat eivät mene niin kuin haluaisi. Erinäisten sattumien seurauksena Lumikki näkee ja kuulee asioita, joita hänen ei olisi pitänyt. Kun samassa koulussa opiskeleva Elisa soittaa itkuisena ja pyytää epätoivoisesti apua, hän auttaa, vaikkei haluaisi. Pian Lumikki on itse hengenvaarassa. Kilpajuoksu alkaa.
”Mustaa, mustaa, mustaa. Maalipinta oli ollut jo tasainen, mutta Lumikki oli halunnut siihen vielä lisää mustaa, pinnanmuodostuksia, rosoa, niin että taulu ei olisi vain kaksiulotteinen kuva. Kun hän oli saanut tarpeeksi kerroksia, hän oli asettanut taulun kuvisluokan lattialle sanomalehtipaperin päälle, kiivennyt tuolille seisomaan ja alkanut tipautella ylhäältä punaista maalia pisaroina taululle. Maalitipat olivat läiskähdelleet mustaa vasten kuin punaiset sadepisarat, kuin veripisarat. Lumikki oli saanut taulun tänään jo melkein valmiiksi. Nyt hän tiesi taulun nimenkin. Siitä tulisi Tyttöjen välisestä ystävyydestä.” (ote sivuilta 143-143)
Ajatuksia: Tapojeni mukaisesti "kaappasin" 15-vuotiaan poikani äidinkielentunnin lukukirjan hetkeksi lainaan. Äitinä olen äärettömän kiitollinen poikani äidinkielen opettajalle tästäkin lukuvinkistä.
Salla Simukka on minulle aivan uusi tuttavuus eikä minulla ollut ennakko odotuksia kirjan suhteen. Olen iloisesti yllättynyt! Pidän kovasti Simukan tavasta kirjoittaa. Vaikka kirja on toki synkkä sävyltään, ihastuin suuresti Simukan tapaan kuvailla asioita. Lumikki itsessään on myös varsin mielenkiintoinen ja monikerroksinen hahmo. Simukka raottaa pikku hiljaa Lumikin kipeää menneisyyttä, ja saa lukijan suorastaan janoamaan lisää tietoa. Mielenkiinto heräsi. Tämä trilogia on luettava kokonaan, joten kirjasto kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!