Jatketaan trilogian toisella osalla.
Tekijä Simukka Salla
Julkaisuv. Tammi 2013
Luokka: Nuoret / jännitys 84.2 SIM
Sivuja 237
Luettu: 01/2015
Lainattu kirjastosta.
Trilogian toisessa osassa on Lumikki on jo täysi-ikäinen. Lumikki on matkannut lomailemaan helteiseen Prahaan. Hän haluaa irtioton kaikesta; edellistalven kauhuista, vanhempien huolenpidosta ja opiskelijaelämästä.
Kauan tyttö ei ehdi maisemista ja normilomasta nauttia, kun kummalliset tapahtumat alkavat vyöryä. Ensin ilmestyy mystinen tyttö joka ilmoittaa olevansa Lumikin isosisko, ja sen jälkeen vielä mystisempi, oletetun isosisko Zelentan, ”perhe”. Mistään tavallisesta perheestä ei luonnollisesti ole kyse vaan salaperäisestä uskonlahkosta, jossa on jotain todella pahasti pielessä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita seuraa kerta toisensa jälkeen, ja tässä kirjassa juostaankin pakoon monta kertaa.
Kaiken tämän jännityksen ja pelottavien tilanteiden lisäksi Lumikki ikävöi ja ajattelee Liekkiä. Lisäksi häntä kaihertaa oman perheen salaisuudet, tai lähinnä niistä puhumattomuus. Pikku hiljaa Lumikille tulee hajanaisia muistikuvia asioista joista ei puhuta, eikä hän enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.
”Lumikki oli monesti miettinyt sitä, että heidän perheensä esitti oikeastaan perheen rooleja. Äiti näytteli äitiä, isä isää ja Lumikki heidän tytärtään. He toimivat kaikki niin kuin olisivat liikkuneet kulisseissa, kuin heitä olisi kuvattu jatkuvasti. Hän oli pitkään luullut, että sellaista olisi kaikissa perheissä, mutta jossain vaiheessa, alle kymmenvuotiaana, hän oli alkanut tarkkailla muita perheitä ja näiden toimintaa, kun näki isiä ja äitejä lapsineen vaikkapa kaupassa tai puistossa tai sukujuhlissa. He käyttäytyivät toisin. He riitelivät, nauroivat, olivat läsnä ja olemassa. Lumikin perheessä ei sanottu niitä asioita, jotka tulivat mieleen, vaan niitä, joita he olettivat, että heidän rooleissaan kuului sanoa.”
Ajatuksia: En oikein tiedä olenko sitä mieltä, ettei tämä ihan yltänyt ykkösosan tasolle, vai onko tämä vain erilainen? Ehkä olisi ollut parempi, pitää näiden välissä vähän pidempi tauko, koska nyt ensimmäinen osa on liian tuoreessa muistissa.
Kakkososa valottaa Liekin ja Lumikin suhdetta, kipeää mutta kaunista ensirakkautta. Samalla se tuo mukanaan lisää arvoituksia ja kysymyksiä. Oletan, että vastauksia kysymyksiin tulee lisää kolmannessa osassa, joka luonnollisesti on lukulistallani.
Lumikin Prahan seikkailu on sitten asia erikseen. Ihan viihdyttävää, ja kirja sai aikaan mahdottoman matkakuumeen, eli paikkakuvaukset olivat toimivia.
Itseäni hieman häiritsi tämä seikkailu kaikkine käänteineen, jotenkin liikaa ja liian pienellä aikavälillä. Toisaalta, onhan se totta, että on ihmisiä joille vaan sattuu ja tapahtuu koko ajan (tiedättekö ihmistyypin??). Ja tietysti kyse on fiktiosta, jonka tarkoitus on viihdyttää, joten miksipä ei.
Joka tapauksessa olen ihastunut tuohon Lumikin persoonallisuuteen, ja sen myötä tietysti Simukan tapaan kirjoittaa. Sen enempää paljastamatta tarinaa, kunnioitan Simukan tapaa tuoda Lumikin kautta esille se, että ihminen rakastuu ihmiseen, ei siihen mitä pinnalla näkyy. Tämä sarja on nykypäivää jos mikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!