Nimi: Kakin maku
Tekijä Kaija Kirsti
Julkaistu 2013
Sivuja 333
Luettu: 02/2015
Lainattu kirjastosta
Kirja kertoo vanhemmista joiden lapset on huostaanotettu. Taustoja asioista jotka ovat johtaneet lasten menettämiseen. Biologisten vanhempien suhteesta lapsiinsa, elämään, sosiaalihuoltoon ja sijaisvanhempiin. Kakin maku käsittelee vaikeita asioita monelta kantilta. Kirjassa on omat lukunsa sijoitettujen lapsien omille kokemuksille ja tunteille, eikä unohdeta myöskään sijaisperheen kokemuksia.
Anneli on 53-vuotias tutkimusten mukaan keskimääräistä älykkäämpi nainen. Anneli on myös alkoholisti ja 13-vuotiaan Madsin ylpeä äiti. Mads on huostaanotettu yli 10 vuotta sitten.
Anneli: ”Minä ryhdyn ikään kuin valmistamaan itseäni sen ensimmäisen ryypyn ottamiseen. Kun ensimmäinen ryyppy on otettu lupa on jo saatu. Samalla lailla toimii ensimmäinen kalja. Koko ajan sitä etsii aistit avoinna syytä ottaa se ensimmäinen kalja tai ryyppy. Ja syitähän löytyy. Ellei löydy, keksitähän.”
”Olin antanut lapselleni luvan asettua Lindholmien lapseksi. Olin myös antanut hänelle luvan kutsua perheen vanhempia isäksi ja äidiksi. Kumpikaan ei ollut minulle itselleni OK. Ei lähellekään sitä. Vaikka oma sydämeni oli pakahtua, tiesin sen olevan parasta siinä tilanteessa. Ylitin silloin omat rajani, josta olen ylpeä.”
(otteita kirjan osasta 1: Anneli)
Mika ja Minna ovat sisarukset. Lapsilla on kokemusta elämästä väkivaltaisessa kodissa, lastenkodissa ja sijaisperheissä. Piia on Mikan ja Minnan äiti.
Kaisu ja Eerik toimivat sijaisperheenä.
Ajatuksia: Tämä kirja sai todella ajattelemaan. Ajattelemaan myös sitä, kuinka helppoa ihmisiä on ”tuomita” ja lokeroida, unohtaa, että kaikki me olemme tuntevia ajattelevia ihmisiä. Minusta on hienoa, että kirjassa tuodaan rohkeasti ilmi myös se, ettei sijaisperheen biologiset lapset välttämättä ole innostuneita ”uusista sisaruksista”, ei ole olemassa yli-inhimillisiä sijaisvanhempia perheineen, vaan ihan tavallisia perheitä iloineen ja suruineen. Uskon myös, että todellisuudessakin tieto, etenkin teini-ikäiselle nuorelle siitä, että sijaisperhe saa hänen hoidostansa rahaa, herättää paljon kysymyksiä, epäluuloja, epävarmuutta rakastetaanko häntä vain rahasta?? Monia muitakin asioita pyörii mielessäni.
Itselleni jäi hieman kysymysmerkiksi onko osa henkilöistä ja tarinoista todellisia, tapahtuiko asiat kuten kirjassa kerrottiin, vai onko niitä muokattu? Etenkin kun kirjassa oli kuva Annelista ja myös tieto hänen kuolemastaan. Tämä hieman hämmensi, koska aluksi ajattelin automaattisesti, että kyse on kuitenkin täysin fiktiivisestä tarinasta, joka on luotu kirjailijan omien kokemuksien perusteella.
Suosittelen tätä sosiaalialaa opiskelevalle tai alalle aikovalle, sijaisperhetoiminnasta kiinnostuneille ja kaikille muillekin jotka haluavat saada laajempaa näkökulmaa asioihin. Kaikki ei todellakaan ole niin mustavalkoista kuin helposti ajattelemme. Mielestäni teos on enemmän oppikirjamainen kuin romaani, mutta kaikkinensa mielenkiintoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!