Taivaslaulu – Pauliina Rauhala

Nimi: Taivaslaulu
Tekijä Rauhala Pauliina
Julkaistu:2013 
Sivuja: 284
Luettu: 02/2015

Taivaslaulu on Viljan ja Aleksin rakkaustarina.
Taivaslaulu on tarina ihmisistä, uskosta, rakkaudesta, haasteista, epätoivosta, väsymyksestä, masennuksesta, ja toivosta.

Taivaslaulun kieli on kaunista ja ajoittain runollistakin. 

Kirja on aiheuttanut jonkinlaista kohua lestadiolaisteeman takia. Totta, että se on yksi asia, mutta minulle jäi päällimmäisenä mieleen Viljan ja Aleksin kaunis ja vahva suhde toisiinsa, sekä heidän tapansa ajatella. 

Äitinä Vilja tuntee kipua ja pelkoa, että miten muiden käy jos hän ei enää jaksa, jos häntä ei enää ole. Kasvavan lapsimäärän takia Viljaa huolettaa, ettei aikaa riitä jokaiselle lapselle tarpeeksi, pelko ettei jokaista pientä päätä ehdi silittää tarpeeksi. Riittämättömyys.  Vilja haluaa olla ennen kaikkea hyvä jaksava äiti, eikä aina väsynyt suurperheen äiti. Aleksi tuntee syyllisyyttä siitä, että haluaa Viljan lähelle, haluaa rakastaa, haluaa että Vilja jaksaisi taas hymyillä, ja olla välillä se sama tyttö johon hän ihastui. Aleksi tietää oman osansa Viljan kasvavaan uupumukseen. Usko yhdistää, usko lujittaa, usko luo elämän raamit ja turvan, mutta usko tuo myös vastuun ja velvollisuudet. Ei ole helppoja ratkaisuja, niin tai näin, johonkin sattuu aina.

Vaikka tilanne onkin välillä lähes epätoivoinen, missään vaiheessa ei tulisi mieleenikään epäille, etteivätkö Vilja ja Aleksi rakastaisi syvästi lapsiaan tai toisiaan. Vaikeuksista huolimatta vahva, rakastava ja yhtenäinen perhe.  

Kirja herättelee ajattelemaan moniakin asioita.